Aikaisia joululahjoja

Minä kävin hakemassa aikaisen joululahjani viikko sitten; Aurinko tuli 9 viikon jälkeen vihdoin kotiin ♥ En tiedä, kumpi meistä oli onnellisempi, minä vai Rouvakoira. Ainakin Auri hyppäsi heti autoon, kun sille vain avattiin ovi. Heti kotiin päästyään Aurinko tervehti Siriuksen sekä Sorayan, jotka täytyi myös haistella tarkasti. Sitten se kiersi kotimme jokaisen nurkan, tarkasti ruokakuppinsa (toivekkaana), ja meni sen jälkeen olohuoneen pedilleen makaamaan. Siitä oli nähtävästi ihanaa olla taas kotona.Tietysti Aurinko oli mielestään jäänyt paljosta huomiosta paitsi, ja se tuli vähän väliä mielistelemään sekä kerjäämään rapsutuksia. Minä sorruin usein sen huomionhakuun, lässyttäen sille sydämeni kyllyydestä. Että pystyikin olemaan sellainen ikävä.

Tästä eteenpäin Aurinko pääsee jalostuseläkkeelle, ja saa jatkossa keskittyä harrastamiseen, uimiseen, sylissä olemiseen, juoksemiseen tai mihin nyt Auri ikinä haluaakaan keskittyä. Valitettavasti jatkuva syöminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehtona, vaikka Rouvakoirasta sen pitäisikin olla.

Myös kaikki pennut pääsivät uusiin koteihinsa viime viikonloppuna. Toivon että niistä kasvaa terveitä, iloisia ja reippaita koiria, joista on onnea perheilleen vielä kymmenen vuoden päästäkin ♥

Lisäksi pennut saivat tietysti omat kutsumanimensä. Alla olevissa kuvissa ne ovat päivää vaille 8. viikkoa vanhoja.

M. Caesar "Freddie"

M. Caspian "Redi"

M. Cassius "Peetu"

M. Coraline "Aeris"

M. Charlotte "Peppi"

Minä itse sain periaatteessa kaksi aikaista joululahjaa, joista toisen tosin annoin pitkän viikonlopun jälkeen eteenpäin. Muskettikoiran Coraline eli tutummin Aeris tuli minun omistukseeni, mutta se on sijoituksessa yhdellä parhaimmaista ystävistäni Roosalla. Tällä hetkellä pikkutermiitin koti on vielä Kuopiossa, mutta saa nähdä muuttako tyttö lähemmäs.

Aeris on vilkas, reipas, ahne ja leikkisä pentu, joka haluaa kovasti käyttää hampaitaan ja haukkuu kimeällä äänellä, mikäli ei saa tahtoaan läpi (kuten esimerkiksi ruokaa tai rahkapurkkia sohvan alta). Sen lempipaikka nukkua on ihmisen syli, mikäli se vain siihen otetaan. Lempiruokaa on KAIKKI, mitä vain lattialta/kupista/kädestä/ulkoa löytyy. Lempilelu on todennäköisesti juurikin se tyhjä rahkapurkki, tai sitten vetolelu jota se veti innokkaasti äitinsä sekä siskopuolensa Sorayan kanssa.

Soraya tosiaan otti Aeriksen hyvin vastaan, alussa toki piti näyttää rääpäleelle, että sitten määrää asioista, mutta nopeasti ne löysivät yhteisen sävelen lelujen avustuksella. Sirius taas teeskenteli, ettei koko pentua edes oikeastaan ollut olemassa - paitsi jos se tuli Siriuksen pedille tai ruokakupille. Silloin Aeris sai rähähdyksen ja hammasta osakseen, mikäli pappakoiran kurkusta kohoava matala murina ei mennyt perille. 

Olin viikonlopun jälkeen menettänyt osan sydämestäni pikku-Aerikselle, ja haikein mielin luovutin sen eteenpäin sijoituskotiinsa. Pyyhin salaa kyyneleitä, ja suukotin Kainaloistani hyvästiksi. Onneksi se tulee taas käymään Uutena Vuotena, niin voin taas lelliä pennun piloille (ja Roosa saa sitten taas korjailla minun lepsuiluani...).

Aika näyttää, mitä Aeriksesta oikein kasvaa, ja tuleeko siitä yksi Tarumaisen -kennelin emoista. Tällä hetkellä sen tulee vain nauttia elämästään, tutustua uusiin asioihin sekä leikkiä niin paljon kuin sielu sietää. 

Ainakin täällä vara-mamman luona Tikkakoskella riittää leikkikavereita ja sylejä, joihin voi aina kiivetä ottamaan torkut. 

Kainaloinen - Aeris

Murusia ja Messari

Jostain hetken mielijohteesta melkein hain kevätkaudelle tokoryhmään Aurin ja Sorsan kanssa. Mutta sitten tulinkin toisiin ajatuksiin. Koska en ensi vuonna kuitenkaan aio kisata SPKL:n alaisissa lajeissa, niin miksi ottaisin itselleni puolen vuoden treeniryhmäpaikan?

Voin harkita tokopaikkaa uudestaan syksykaudelle, joka alkaa loppukesällä. Puolessa vuodessa ehkä ehtii treenata koirat sellaiseen kuntoon, että niiden kanssa kehtaa ja edes kannattaa osallistua tokon alokasluokkaan. Saa nähdä, onko tämä vain sanahelinää, vai saanko oikeasti aikaiseksi yrittää hankkia tytöille TK1 -koulutustunnukset.

Saan Aurinkoisen ihan pian kotiin! Minulla on sitä jo kauhea ikävä, enkä malttaisi enää odottaa. Aurikin alkaa kuulemma olla aika kypsä kohta luovutusikäisiin pentuihinsa, kun mokomat ovat kasvattaneet hampaat, repivät tissejä sekä emonsa häntää, eivätkä meinaa jättää Auria ollenkaan rauhaan. Riivatut.

Nyt kuitenkin nämä pikkuplaneetat on rekisteröity ja ne ovat saaneet viralliset nimensä. Kutsumanimet ovat vielä hieman työn alla parilla, joten ne kerrottakoon myöhemmin, jahka kaikki ovat saaneet omistajiltaan omansa.

Muskettikoiran Caesar (Merkurius)

Muskettikoiran Caspian (Mars)

Muskettikoiran Cassius (Jupiter)

Muskettikoiran Coraline (Venus)

Muskettikoiran Charlotte (Terra)

Pennut olivat kasvaneet viime kerrasta hurjasti, ja ne olivat myös saaneet lisää vauhtia. Sukat, lahkeet, hiukset, sormet ja jopa paidan helmat olivat vaarassa, kun riiviöt iskivät niihin kiinni naskaleillaan. Ruoka oli edelleen maistunut erittäin hyvin kaikille, ja Aurinko tietysti haluaa vielä imettää pentujaan viimeiseen asti.

Pojat ovat varsinaisia pusuttelijoita ja haluavat kiivetä syliin, kun vain menee lattialle istumaan (mikäli eivät ole painimassa keskenään tai puremassa jotakuta muuta varpaista). Tytöt sen sijaan halusivat vain purra kaikkea ja leikkiä ihmisen kanssa. Luonne-erot olivat selkeämmin huomattavissa, mutta niinhän sen täytyy ollakin, kun pennut olivat kuitenkin jo 6-viikkoisia. Olivat ne kyllä silti kaikkinensa aivan hurmaavia ♥

Viime viikonloppu vietettiinkin Messarissa, jossa järjesttiin tänä vuonna peräti 3 kansainvälistä näyttelyä - ihan liikaa, jos minulta kysytään. Jokaiselle päivälle on tietenkin ahdettu kaikki rodut, joten voi arvata, kuinka täynnä Messukeskus oli koiria ja ihmisiä. Itse arvostan sitä, että roturyhmät on KV-näyttelyissäkin jaettu kahdelle päivälle. Tällöin tila mahdollisesti riittää, ei ole ahdasta eikä riitaa parkkipaikoista, ja todennäköisemmin myös koirat välttyvät erilaisia taudeilta, joita liikkuu valitettavan paljon isoissa koiratapahtumissa.

Käytiinpä nyt kuitenkin Sorayan kanssa sekä Pohjoismaiden että Vuoden Voittaja -näyttelyissä. Odotetusti titteleitä ei tullut, enkä niitä ollutkaan hakemassa.

Sorsa käyttäytyi näyttelyssä varsin mallikkaasti (mitä nyt väisti voimakkaasti kaikkia isoja koiria, kiitos siskoni jättiseropin, joka ei jätä kooikkereita ikinä rauhaan). Vieraille ihmisille se oli alkuun vähän välinpitämätön, mutta saatuaan kunnon rapsutukset tai namia, se innostui, hyppi vasten, puri käsiä ja kääntyi selälleen, jotta joku tajuaisi rapsuttaa mahasta. Soraya harrasti myös näitä samoja juttuja näyttelykehässä, kun odotimme pääsyä yksilöarvosteluun. Ainakin sillä oli hauskaa.
Lisäksi Sorsalla oli myös kivaa meidän majapaikassa Lahdessa, koska siellä oli Sasa! Kiitokset vaan Monsterosa -laumalle.

Lauantai 09. joulukuuta 2017, tuomari Leila Kärkäs. Tuloksena AVO ERI1 SA PN4 VARA-SERT.

Iloinen, hyväkäytöksinen ja hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla hyvä pään profiili. Kauniit silmät, hyvät korvat ja korvakorut. Kuono saisi olla paremmin täyttynyt. Kaunis ylälinja. Hyvä rakenne. Liikkuu hyvin. Sopiva rintakehä. Hyvä karva ja väri.

Sunnuntai 10. joulukuuta 2017, tuomari Monika Cyperling (Puola). Tuloksena AVO ERI1 SA PN4 VARA-SERT VARA-CACIB --> vahvistuu CACIB (!!).

Elegantti narttu. Hyvä tyyppi , ilme ja mittasuhteet. Erinomainen pää. Vahva ylälinja. Hyvin asettunut kaula ja häntä. Erinomainen rintakehä. Haluaisin hieman enemmän eturintaa. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. (Suomennettu.)

On se vaan upea koira kaikessa, mihin vaan keksin sen kanssa ruveta. On ainakin tähän asti ollut. Mutta kauaksikos tuota kuin äitiinsä (ja isäänsä). Mamman murunen ♥