torstai 30. marraskuuta 2017

Voittajan voittaja = RTK3


Aurinkoisen ja Tuiskun pikkuplaneetat voivat erittäin hyvin, tosin ne eivät ole enää mitään pieniä - varsinkaan kolme jo alkujaan isointa pentua. Ne ovat syötävän suloisia (kun eivät tunge sängyn alle painimaan), ihanan pehmeitä (kun eivät pure sormia/varpaita/lahkeita) ja leikkisiä (kun eivät nuku, eli noin 2 minuuttia leikkiä ja 2 tuntia unta).
Käyn vielä katsomassa niitä tällä viikolla, ja seuraavan kerran näenkin viisikon silloin kun haen Rouvakoiran takaisin kotiin, jolloin pennut ovat myös lähdössä uusien ihmistensä luokse.

Pikkuplaneetat 28vrk ♥

Pikkuplaneetat 33vrk ♥

Minulla on ollut Auria kamala ikävä, mutta en usko tunteen olleen kovinkaan molemminpuolinen. Rouvakoiralla on varmasti ollut ihan tarpeeksi viihdykettä (ja ärsykettä) omissa pennuissaan, eikä silloin mahdu mikään muu mieleen. 
Varasin Aurinkoiselle kolmen kerran jäsenkorjaussarjan (ihan oikeasti!), jotta se pääsisi mahdollisimman nopeasti lenkkeily- ja treenauskuntoon takaisin. Pentujen saanti ja erityisesti keisarinleikkaus ovat aina isoja stressitekijöitä, sekä lisäksi ne aiheuttavat suuria fyysisiä muutoksia kehossa. Toivon Aurin toipuvan koko pennutuksesta mahdollisimman hyvin, vaikka siihen sitten menisikin vähän enemmän aikaa. Tärkeintä, että Aurinko voi hyvin ja on terve, iloinen oma itsensä.


Onneksi kotona on kuitenkin ollut nuo kaksi muuta treenattavaa, joskin olen käynyt vain kerran viikossa hallilla viikkoryhmän treeneissä. Kotona olen jotain pientä puuhastellut niiden kanssa pari kertaa viikossa, mutta se on jäänyt lähinnä yksittäiseen liikkeeseen tai tekniikan hallintaan. 
Nähtävästi kuitenkin myös tällainen harjoittelu voi tuottaa tulosta; Osallistuin Siriuksen kanssa rally-tokokisoihin lauantaina, jossa tuomarina toimi Taru Leskinen. Radan jälkeen oli hyvä fiilis, vaikka jouduinkin uusimaan kaksi kylttiä, ja käytösruutukin meni ihan OK. Epäilin tosin, että Sirius saisi pistevähennyksiä käytösruudussa istumisesta, koska sillä on huono tapa mennä lonkka-asentoon, nousta siitä taas ryhdikkäästi istuman, lösähtää taas lonkalleen ja niin edelleen. Tällä kertaa kuitenkaan käytösruudun valvojaa/tuomaria ei moinen asento kiinnostanut, tai sitten Sirius ei hetkutellut peppuaan kuin pelkkään lonkka-asetoon kerran (joka on sallittua).
Tulokseksi saatiin erittäin mieluinen 93/100p, 1.sija ja RTK3 

Sirius nauttii oikeutetuista rapsutuksistaan radan jälkeen. © Heli Tuominen


Se olikin tämän vuoden viimeinen rally-tokokisa, ja mahdollisesti myös seuraavankin vuoden. En ole aikeissa ostaa Suomen Palveluskoiraliiton kisalisenssiä, koska minusta se on täysin turha, eikä sillä saa mitään etuuksia (vrt. SAGIn agilitylisenssi). 
Pitänee ensi vuosi vain treenailla, tai sitten alkaa harrastamaan sellaista lajia, jossa mitään lisenssejä ei ainakaan vielä tarvita. 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ei kuuta taivaalta


Alle viikossa ei ihan hirveästi ehtinyt tapahtua.

Aurinko imettää lapsiaan varsin huolella, koska lauantaina 14vrk täyttäneet pikkuplaneetat eivät todellakaan ole pieniä: painot vaihtelevat 630-890g välillä! Pirjo vähensi jo Aurin ruokamäärää, koska pentuja pitäisi viikon päästä alkaa totuttamaan kiinteään ruokaan, eikä niiden nyt aivan välttämättä nostaa painoaan tällaista tahtia. Melkoisia pulleroita siis nämä pentuset.
Kaikkien pentujen silmät ovat auenneet, ne opettelevat kävelemistä, pyllähtävät istumaan, ja jopa harjoittelevat haukahtelemista. Yksi oli jopa yrittänyt paeta pentuhuoneesta keittiön hajujen maailmaan avoinaisen koiraportin kynnysen yli, mutta pakoyritys oli onneksi huomattu ajoissa.

"Terra", "Mars", "Venus", "Jupiter" ja "Merkurius" ♥

Kävin Siriuksen ja Sorayan kanssa rally-tokon viikkoryhmässä toteamassa, että molemmat kaipaavat perseenkäyttötreeniä. Sirius oikealla puolella seuratessa, ja Sorsa molemmilla puolilla. Jotenkin rasittavaa, että jokaisen koiran kanssa on lähestulkoon samat ongelmat - mikä tietysti viittaa siihen, että minä teen jotakin perustavan laatuisesti väärin, tai en tajua opettaa jotakin käytösmallia koirilleni. Sellainen on ihan helvetin turhauttavaa. 
Toteankin todella usein treeneissä kouluttettavilleni: "Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen" sekä "Minä olen tästä koirineni varoittava esimerkki, miten EI pidä tehdä." Jospa sitten en siirtäisi tyhmyyttäni ja osaamattomuuttani eteenpäin, vaan toimisin nimenomaan esimerkkinä, jota ei kannata seurata.

Oli rally-tokotreeneissä toki hyvääkin ja saatiin myös onnistumisia.
Sirius teki hienosti pari mestariluokan kylttiä, ja peruutus seuratessa seinää apuna käyttäen onnistui mainiosti.  Sorayan kanssa saatiin siistejä sivulle- ja eteentuloa liikkestä sekä paikoiltaan, sekä käskystä seisominen (vielä vahvan) käsimerkin avulla alkaa hahmottua Sorsalle.
Olen välillä vähän laiska harjoittelemaan kotona, minulla treeni-into menee todellakin kausittain, enkä pidä yksin treenaamisesta. Se on jotenkin haastavaa, hankalaa ja tylsää, eikä kukaan myöskään huomata silloin ohjaajavirheistä.

Voi olla, että RTVA-titteli jää jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jos sinnekään. Kenties ajatus mestariluokan koulutustunnuksesta RTK4:stä on meille aivan liikaa.
Yksinkertaisesti varmaan lakkaan tavoittelemasta mahdottomia, koska olen itse todella rajallinen tyyppi, vaikka koirissani voisikin olla potentiaalia (ainakin oikeanlaisella ohjaajalla). En osaa, pysty, jaksa, opi, ymmärrä, vaikka yrittäisinkin. Heitän todella helposti hanskat tiskiin asioiden kanssa, jotka eivät onnistu parin yrittämisen jälkeen. Minulla ei ole pitkäjännitteisyyttä asioiden kanssa, ja olen aina inhonnut sitä, kun joku minun tuntemani henkilö on minua parempi sellaisessa asiassa, joka on minulle merkityksellinen. Silloin yleensä vain luovutan, tosin raivosta nyyhkien ja hammasta purren, mutta minä vain annan periksi. Ei sitten.
En myöskään kestä takaiskuja. Ne lannistavat minut.

Varmaankin tämä pitkäjännitteisyyden puute, kateellisuus ja luovuttaminen ovat saaneet aikaan sen, että tiedän järkyttävän monista asioista pieniä palasia, jotka eivät kuitenkaan muodosta järkevää kokonaisuutta. Tunnistan esimerkiksi kirahvilajit niiden kuvioinnin perusteella - täysin hyödytön, joskin (kenties toisia ihmisiä) huvittava tieto.
Sama ongelma minulla on erityisesti koiraharrastuslajien kanssa. Olen kokeillut hyvin monia koiralajeja, menestynyt joissakin kohtuullisen hyvin aluksi, mutta heti isomman takapakin tullessa olen lopettanut kyseisen harrastuksen kuin seinään.
Saa nähdä, miten rally-tokoharrastuksen käy. Tai tokon, mikäli nyt pääsen edes aloittamaan sitä. Puhumattakaan noseworkista, jossa edelleen odotan alkeiskurssille pääsyä.

Mutta eikös se sananlasku mennyt näin: "Ne, jotka osaavat, tekevät. Ne, jotka eivät osaa, opettavat."