Summa summarum syyskuun alku

Pitäisi selkeästi päivittää blogia useammin, sillä puolet asioista on jo unohtunut siinä vaiheessa, kun vihdoin muka saan itseni koneen ääreen kirjoitustarkoituksessa.

Jokaviikkoisista rallytokotreeneistä voisi tietysti jotain kirjoitella, ainakin silloin kun minulle tulee jokin ahaa -elämys, tai koko treeni menee syystä tahi toisesta ilman perseelleen. Valitettavasti ensimmäinen vaihtoehto ei ole vielä toteutunut, ja toinen vaihtoehto on onneksi jäänyt toteutumatta.
Kahtena peräkkäisenä viikkona olen ollut erikoisen laiska ja saamaton, enkä ole jäänyt enää ensimmäisen treeniryhmän jälkeen VOI/MES -ryhmän treeneihin. Syynä myös se, että myöhään illalla ulkona on jo tähän aikaa vuodesta kylmää ja pimeää. Lisäksi sateessa treenaaminen ei kiinnosta minua pätkän vertaa, ja sitä vettähän on sitten taivaalta tullut kuin saavista tai vähintään lasten leikkiämpäristä kaataen.
Sisällä olen vähän treenaillut sitä, tätä ja tuota, mutta en mitään säännöllisesti järkevää. Koska suunnitelmalliset tavoitteet ja minä emme vain sovi yhteen.

Syyskuun alussa Sirius ja Soraya kävivät harjoituskoirina opiskelevilla koirahierojilla, eikä kyllä minulle ole näistä kahdesta tulevasta hierojasta mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Soraya rentotui niin paljon käsittelyn loppuvaiheessa (kun jumit oli saatu auki), että se torkahti. Ihan uskomatonta. Ovathan kooikkerit erittäin tottuneita kaikenlaiseen käsittelyyn jäsenkorjauksesta osteopatiaan, mutta silti. 

Aurinkoa ei valitettavasti hierottu, ja se lievästi sanoen harmitti rouvakoiraa. Auri marmatti häkissä hieronnan ajan (oli hierontahuoneessa mukana), ja kun laskin sen vapauteen, rouvakoira suorastaan heittäytyi patjalle, että "olisiko nyt minun vuoro?". Ei ollut, perhana. Aurinkoisesta moinen syrjintä oli ihan hirveän typerää.

Sitten kun arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi peruuntui, niin sain yllättäen kaksi vapaata viikonloppua (joista toinen tosin meni ihan vaan harakoille). Viimeisenä ilmoittautumispäivänä päätin osallistua Sorayan kanssa LAUKAn rally-tokokisoihin, koska eivätkä ne valitettavasti niitä tuloksia kotiinkaan tuo!
Sen päivän tuomariksi valikoitu meille jo melkoisen tuttu Minna Hillebrandt. Lähdin kisoihin ihan yllättävän rentona, tosin sanoin jo rataantutustumisessa tuomarinsihteerinä toimineelle Jaanalle, että lieköhän mustaan sadeviittaan sonnustunautunut tuomari millainen kauhu koirille?
Sorayalle oli. Ei se sadeviitta, eikä edes sadehattu vaan hirveääapuaperkele kirjavanvärinen iso sateenvarjo, jota tuomarinsihteeri piteli paperien yllä! Kesken täyskäännöskyltin Sorsa päätti nostaa metelin ja parin sekunnin epäröinnin jälkeen yritti näyttää mokomalle sateenvarjolle närhen munat. Onneksi Soraya lopetti ärhentelyn, kun komensin sitä melkoisen napakasti, ilmoitin uusivani kyltin ja otin koiran tiukasti haltuun.
Vähennyksiähän siitä seurasi; -1p kontrolli ja -3p uusinta, mutta 96/100p ja toinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Tuomari vielä kirjoitti tämän uusittavan kyltin kohdalle paperiin "hieno pelastus!" sekä loppukommentiksi "Kaunista ja tarkkaa menoa". No niin se kyllä olikin, hieno Sorsa (ja mokoma sontsa) ♥

Sirius kävi sitten voittajaluokassa tekemässä nollakoirakkona sellaisen esimerkkisuorituksen että huhhuh! Ei yhden yhtä virhepistettä, eli epävirallisesti 100/100p! Minna kommentoikin heti radan jälkeen, että MIKSI en ilmoittanut Siriusta virallisesti kisoihin ja käski kehystää kyseisen arvostelulomakkeen. Että on se pappakoira edelleen huikea harrastuskoira!