Work(ing it) out

Maanantaina oli viimeiset agilitytreenit niin Sorayalle kuin minullekin. Oman ryhmän ohjaamisen lopettaminen oli haikeampaa kuin itse lajin lopettaminen. Jatkan kuitenkin kouluttamista rallytokon parissa heti heinäkuusta alkaen.

En tiedä, lopetanko agilityn lopullisesti vai jatkanko sitä joskus. Nyt ainakin agility on tauolla siihen asti, että Soraya on terveystutkittu perusteellisesti. Enkä tiedä, että aloitanko agilitya ollenkaan seuraavan koirani kanssa. Pelkään koiran menevän agissa rikki, eikä laji siksi tunnu mielekkäältä.

Viimeisistä treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä mieli. Alla video Sorayan vikoista treeneistä maanantain ryhmässä. Kiitos kavereille ja kouluttajalle erityisesti!

Torstaina oli myös tämän kauden viimeiset rallytokoharkat. Heinäkuun myötä vaihtuu niin ryhmä kuin ohjaajakin. Soraya pääsee alo/avo-ryhmään treenamaan, kun taas Sirius ja Aurinko jakavat ryhmäpaikan voi/mes-ryhmässä.

Onneksi vihdoin pääsen ohjattuun ylempien luokkien ryhmään harjoittelemaan, meillä on monen monta kompastuskiveä erityisesti mestariluokkaan ajatellen, eikä se voittajaluokassa vaadittu peruutuskaan ole todellakaan kisavalmis. Sorayan kanssa haetaan vielä sitä yhteistä tekemistä, tempon yhteen sovittamista ja nimenomaan Sorsalle toimivia ohjauksia. Toki myös liikkeet tarvitsevat vielä lisää vahvistamista sekä varmuutta, ennen kuin voidaan edes ajatella kisaamista avoimessa luokassa.

Tänään sitten tein jotakin sellaista, mitä en ole tehnyt yli kolmeen vuoteen; kävin ohjatuissa tokotreeneissä! Jestas sentään.

Tokosäännötkin ovat muuttuneet tässä välissä, ja olin välillä ihan pihalla siitä, mitä minun pitäisi tehdä ja mihin pitäisikään kävellä tai pysähtyä. Ihmekään, jos koiratkin olivat aika ajoin hieman pöllämystyneitä minun yhtäkkisistä suunnanmuutoksistani ja töksähtelevästä ohjauksestani.

Täytyy silti sanoa, että Sirius olisi pientä hiomista ja ruudun opettelua vaille valmis avoimeen luokkaan. Aurinkoisella liikkeet kaipaavat lähinnä muistuttelua ja vahvistusta, noutokapulan pito on toki meille sellainen ikuisuusprojekti, koska kapulan voi kyllä noutaa mutta suuhun sitä ei voi oikein kädestä ottaa.

Toki molemmat kooikkerit kaipaavat rutiinia tokoon sekä ns. turnauskestävyyttä eli palkattomuutta. Mutta eivätköhän nuo mahdolliset tokostartit jää joka tapauksessa ensi vuodelle, joten tässä on aikaa harjoitella.

Soraya oli ihan superhieno. Sorsahan ei oikeasti osaa tokoa - sen kanssa on tehty agilitya, näyttelyhommia, vähän jälkeä, vähän rallytokoa. Onhan RT:ssä toki samoja elementtejä kuin tokossa, mutta myös paljon erilaista. Sorayan innokkuus tehdä hommia on jotain, mistä olen iloinen.

Toki silläkin on huonoja päiviä ja juoksut sekä valeraskaudet saavat sen mielialan heittämään voltteja hormoonien kanssa, mutta yleisesti ottaen Sorsa on aina ihan fiiliksissä päästessään tekemään jotakin. Ja niin se oli tänäänkin.

Sain palkattua sitä tosi intensiivisistä perusasennoista, hyvästä seuraamisesta, liikkestä maahanmenosta ja jopa liikkeestä seisomisesta! Sitähän Soraya ei oikeasti osaa, enkä ole sitä treenannut. Toki Sorsa osaa käskyt "seiso" (=näyttelyseisonta) ja "odota". Mutta tadaah, käskimerkillä ja sanalla "seis" Soraya pysähtyi nätisti paikoilleen seuruussa, ja minä ehdin ottaa kolme askelta eteenpäin ilman koiraa, ennen kuin edes tajusin palkata sen! Otettiin sitten pari toistoa, jossa palkka tuli heti yhden askeleen päässä, että Soraya saa palkan oikeasta toiminnasta heti eikä kohta.

Kaiken kaikkiaan ainakin tästä tokoilukerrasta jäi tosi hyvä fiilis. Toivottavasti se säilyy ja minäkin innostun edes alimpien luokkien verran kouluttamaan koiriani. Ylemmät luokan kirjaimellisesti pilkunviilauksineen jätään suosiolla muille, tokoa vakavammin harrastaville.
Intoa mihinkään SM-tasolle ei edes ole, mutta kyllähän se TK1 ja/tai TK2 tittelinä koiran nimen edessä on aika mukavaa katsottavaa. Ja jos se ei muusta kerro, niin siitä että koira on koulutettavissa, ja että minä itse osaan edes jotakin kouluttajana.

Menestys maistuu mansikoilta - eli makealta

Kesäkuun alussa suuntasin viikonlopuksi Eestin puolelle Annan, Hiisin ja Heran kanssa, tarkemmin ottaen Tallinnaan. Nauroinkin, että tämä on Aurin ja Hiisin myöhästynyt häämatka, mutta valitettavasti vain kolmas pyörä eli Hera-basenji oli koko ajan häiritsemässä pariskunnan kahdenkeskistä rauhaa.

Reissua ajatellen ikävä kyllä minä voin pahoin laivassa, mutta onneksi matkapahoinvointilääkkeet on keksitty. Matkaseuralaiseni Aurinko sen sijaan matkusti hytissä varsin tyytyväisenä sekä meno- että paluumatkalla. Se nukkui vieressäni sängyllä tai istui hytin pyörällä ikkunalla katsellen vaaleansinistä merta sekä ikkunan korkeudelle liihottelevia lokkeja.

Tallinnassa tuli käveltyä ehkä vähän liikaakin kenkävalintaa ajatellen, mutta oli reissu silti sen arvoinen. Ihan senkin takia, että Aurinko esiintyi Tallinnan voittajanäyttelyssä tuomari Catherine Collinsin (Irlanti) edessä kerrassaan ihanasti ja tulokseksi saatiin VAL ERI2 SA PN2 SERT VARA-CACIB (joka vahvistuu CACIBiksi).
Aurinko sai siis kaksi uutta titteliä: Eestin muotovalio sekä kansainvälinen muotovalio ♥ Tämä siis tarkoittaa sitä, että Aurinko tuskin enää ulkomaisissa näyttelykehissä nähdään, ei ainakaan ennen veteraaniluokkia jotka avautuvat meille kahden vuoden päästä.

Matkaseuralaisemme Hiisi (Sorayan isä) sai Tallinnan voittaja -tittelin, cacibin ja VSP-ruusukkeen kotiin viemisiksi.

Tästä pari viikkoa eteenpäin oli sitten ässien vuoro. Sirius osallistui ihan tarkoituksella LAUKAn joukkueessa rally-tokon piirinmestaruuskisoihin, Soraya taas ilmoittautui viime tipassa ja puolivahingossa, koska sen virallinen kisaura oli tarkoitus aloittaa vasta joskus ensi vuonna (jos silloinkaan). Sorayan osallistumisen myötä saatiin kuitenkin toinenkin joukkue meidän koiraseuraltamme PiirM-kisoihin, joten siitä sitten uramme urkeni.

Jämsässä järjestettävissä kisoissa tuomarina toimi Hannele Pirttimaa. Alokasluokan rata oli helpohko, ei mitään hirvittävän vaikeita tehtäviä (kuten spiraalia juosten tms), kun taas voittajaluokan rata vaati paljon koiran hallintaa sekä ihan oikeaa tehtävien osaamista.

Onneksi minulla on taitava Sirius, joka minun virheistäni huolimatta onnistui radalla hienosti, sai juuri hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta eli 70/100p ♥
Minä astuin koiran varpaille (uusin kyltin -3p), annoin väärän käskyn (uusin kyltin -3p ja annoin liian suuren vartaloavun -3p), käännyin väärin (tvä -10p) ja laskin peruutuksessa askeleet päin honkia (tvä -10p). Vielä yhden pisteen menetimme jostakin vinoudesta, mutta Siriuksen asenne radalla oli ihan mahtava ja se teki töitä juuri niin kuin minä pyysin!
RTK3-koulutustunnus on enää yhden hyväksytyn tuloksen päässä.

Soraya yllätti minut täysin. Meidän treenaamisemme on ollut sellaista vähän-sinne-päin. Seuraaminen on ollut lähinnä namilla imuuttamista, ja perusasennoissa on vielä vahvat käsiavut mukana. Lisäksi minä inhoan hihnaa, en ikinä osaa päättää kummassako kädessä se olisi milläkin kyltillä parempi, sotkeutuuko se johonkin, kiristyykö se, häiritseekö se koiran suoritusta. Siksipä Soraya on treenannut aina ilman hihnaa, pieniä pätkiä kerrallaan eikä koskaan täyspitkää alokasluokan rataa. Pari viimeistä treeniä ennen kisaa otin ihan harjoituksen vuoksi hihnan kanssa, että homma ei ainakaan siihen kaatuisi.

Sorsaa se hihna ei häirinnyt. Ainoa mikä häiritsi Sorayaa, olin minä sekä valokuvaaja, jota Soraya olisi halunnut käydä katsomassa (talutin kiristyi -1p). Yksi lähestyminen meni huonoksi, koska ajauduin ihan liian lähelle kylttiä, eikä koira olisi mitenkään voinut suorittaa eteenistumista (uusiminen -3p). Enkä myöskään alokasluokan radalla osannut laskea askeleita, vaan jouduin uusimaan toisenkin kyltin (-3p).

Siihenpä ne pistevähennykset sitten jäivätkin. Minä maltoin kävellä Sorayan kanssa rauhallisesti, annoin selkeät ja lyhyet käskyt, kehuin reilusti ja annoin koiralle aikaa tehdä tehtävän rauhassa loppuun. Tuloksena olikin 93/100p sekä tuomarinpalkinto "iloisimmasta radasta ja erinomaisesta yhteistyöstä"!
Voi Sorsanpoikanen minkä teit ♥

Heinäkuu ollaankin sitten täysin vapaalla virallisista kilpailuista, joihinkin möllikisoihin/mätsäreihin olen todennäköisesti osallistumassa kaikkien kanssa, mutta ennen kaikkea nyt nautitaan lomasta sekä kevätkauden hienosta menestyksestä rallytoko- ja näyttelyrintamilla.