Energian uudelleenohjaamista

Olen jotenkin ollut allapäin työttömyysuutisteni takia - liekö se mikään yllätys. Yritän etsiä uutta työtä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ehkä jotakin löytyy, jotakin sellaista joka kiinnostaa minua edes vähän ja jota pystyn tekemään opiskelun ohella.
Gradu odottaa edelleen kirjoittajaansa, mutta olen vakaasti päättänyt valmistua kesällä. Jo pelkästään sen takia, että sitten alan saamaan edes työttömyyskorvausta, ja olen pätevä hakemaan vakituisia opettajan virkoja. Laskin juuri, että kunhan saan gradun kirjoitettua ja siitä ne 40 opintopistettä, on minulla kasassa yliopistosta lähes 500 opintopistettä. Että siihen malliin. Sen siitä saa, kun kirjoittaa kolme kandia ja yhden gradun (lisäksi yksi kandi odotuttaa vielä itseään, koska käyn loput sen sivuaineen kurssit täydennysopintoina myöhemmin).

Onneksi töistä pari kaveria kutsuivat minut mukaansa treenaamaan milloin minäkin päivänä milloin mitäkin lajia. Tämän viikon aiheena oli agility sekä tottis, eli minä tein vain agilitya :D
Africakin pääsi vähän virkistämään agilitymuistojaan, whippet kulki ihan hyvin, paitsi että se karkasi muiden ihmisten ja koirien luokse pariin otteeseen. Tähän olen puuttunut niin, että käsken ihmisiä ajamaan African pois.
Whippet hämmentyy siitä, että ihmiset ärisevät sille, tekevät hyökkäyseleitä, käskevät sen pois eivätkä laske sitä omien koiriensa luokse. Samalla minä kutsun Africaa iloisesti, lähden siitä poispäin ja jätän koiran päättämään itse, jääkö se inhottavaan tilanteeseen vai tuleeko minun luokseni. Joka kerta Africa on valinnut minut, ja joka kerta muiden ihmisten sekä koirien luokse karkaamiset vähenevät.
Africa saa lähteä moikkamaan muita vasta luvan saatuaan, ei koskaan omin päin. 

Suunnittelemallani pikkuradalla (johon tein pari eri ratavaihtoehtoa) Sirius ja Aurinko saivat kokeilla A:n kontaktitaitojaan sekä puolipimeää putkikulmaa - joka oli selvästi liian helppo. Muutoin rata oli lähes läpijuoksua, kokeilin myös takaaohjausta muurille ja putkeen lähetettäessä (eli esteet 8-9-10), joka toimi erityisesti Aurin kanssa todella hyvin.
Näillä pikkuradoilla tuli huomattua Aurin ja Siriuksen ohjattavuusero selkeästi. Siinä missä ehdin tekemään Siriuksen kanssa valssin, ei Aurinkoisen kanssa olisi voinut valssia ajatellakaan. Sirius kääntyy pienemmällä alalla kuin Auri, joka taas saattaa tehdä pitkiäkin kaarroksia sen takia, että minun ohjaukseni on myöhässä. Siriuksen kanssa ehdin ohjaamaan paremmin, joten tottakai se pystyy ennakoimaan seuraavan esteen ja suunnittelemaan käännöksensä etukäteen - toisin kuin vikkelämpi Aurinko.
Minun täytynee opetella juoksemaan lujempaa tai antamaan Aurille aikaisemmin vihjeet siitä, minne seuraavaksi ollaan menossa - vaihtoehtoisesti voin tietysti tehdä molemmat!

Sorayan pikkupentuagilityt sain ihan videolle asti, kiitos treenikaverini  Emman! Tästä se pikkuhiljaa lähtee, ehkä vielä muuri opetellaan ennen kuin Soraya on vuoden ikäinen. Sitten aloitellaan myös kontaktiesteitä ja rankempia treenejä sitten, kun Soraya on kasvanut täyteen korkeuteensa ja käynyt virallisissa terveystutkimuksissa polvien sekä luuston osalta. Sitä ennen harjoitellaan etenemistä, irtoamista ja muita helppoja juttuja.

Lisäksi kävin myös perjantaina pentutreffeillä Jyväskylään vierailemaan saapuneen Maxin (M. Öinen Kuunhohde) luona. Mukanani oli tietysti Soraya sekä Aurinko, mutta myös lähes-naapurista napattu Haades (M. Öinen  Kuunkulkija).
Kaksi tuntia kolme pentua ja niiden emo jaksoivat painia, juosta, jahdata toisiaan ja leluja, murista, purra ja riehua omakotitalon pihamaalla. Eikä sisälläkään tullut riitaa herkkupaloista (joita minä jaan kuvassa, ja Maxin omistaja Kati toimii kuvaajana), vesikupista tai leluista. Pennut välillä vähän kinastelivat keskenään, mutta Aurinko-emo meni joka kerta väliin seisomaan ja jäykistelemään, kun tunteet alkoivat kuumenemaan sen mielestä liikaa.

Hyvin kuitenkin Soraya jaksoi vielä vauhdikkaan päivän jälkeen omat näyttelytreeninsä sekä pienet agilitytreenit päälle. Joutuihan pikku-piraija olemaan häkissä sen aikaa, kun rakensimme rataa ja harjottelin muiden koirien kanssa, mutta eihän silloin tietenkään voi nukkua1 Soraya kiljuu häkissä ollessaan, mikäli minä teen jonkun toisen koiran kanssa agilitya tai kehun toista koiraa vähänkin riemukkaammin. Sehän on aivan hirveää, jos joku muu pääsee tekemään jotakin mamman kanssa, eikä se joku ole Soraya!
Illalla kotiin päästyämme Soraya sammui omalle pedilleen kuin saunalyhty, eli minä sain viettää rauhallisen illan Pasin kanssa, kun kaikki koirat makasivat tyytyväisinä pedeillään. Uskomattoman paljon energiaa voikin pienessä koiranpennussa olla, se jaksaa yllättävän paljon 4kk vanhaksi koiraksi, eikä erityisesti väsy puolen tunnin kävelyistä, joissa se saa olla vapaana, juosta lumihangessa ja haistella uusia tuoksuja. Toivottavasti en ole helisemässä tuon piraijan kanssa, kunhan murrosikä koittaa.

Harjoitellaan, treenataan, yritetään, opitaan

Sain heti kuun alussa ikäviä uutisia, ja nyt ne ikävät uutiset ovat julkisia; minusta tulee työtön. Tämä tarkoittaa sitä, että maaliskuusta lähtien kirjoitan taas graduani ja yritän etsiä samalla edes osa-aikatöitä joltain alalta. Onneksi Pasi sai juuri uusia töitä, joten tarpeen vaatiessa pystymme elämään muutaman kuukauden ilman minun palkkatulojani. Lisäksi kunhan valmistun, rupean saamaan työttömyyskorvausta. Parasta tietysti olisi, että löytäisin oman alani töitä ja saisin vakituisen työpaikan. Alkuun kelpaisi myös pidempi pätkä määräaikaista hommaa.

Aurin ja Siriuksen kanssa olen tehnyt vähän agilitya silloin tällöin ja välillä vähän (rally)tokoa. Kooikkereilla on seuraamisessa kovin vastakkaiset ongelmat; Sirius kulkee liian edessä ja Aurinko liian takana. Ratkaisuina olen käyttänyt taka- ja etupalkkaa, imuuttamista, koiran kiepsautusta itsensä ympäri ennen palkkausta, lelua kainalossa, naksuttelua, käännöksiä, tempon vaihtelua...
Aurinkoisen seuramaamispaikka onkin parantunut ja koira saa nostettua itsensä oikeanlaiseen vireeseen helpommin. Siriuksella taas on pieni ylivire, mutta en aio käyttää siihen pakotteita, että saisin sen seuraamaan oikealla kohdalla. Harjoituksia jatketaan.

Agilityssa olen vahvistanut edelleen kooikkereiden kanssa 2on2off-kontakteja A-esteellä ja puomilla. Keinun harjoittelun olen jättänyt melko vähälle, koska hallin keinu on uhono eikä lähellekään kisasääntöjen mukainen. Hyppytekniikkaa olen harjoitellut suunnilleen kerran viikossa molempien kanssa. Siriuksella hyppytekniikka myös jumppana, että se joutuu vuoroin venyttämään itseään ja vuoroin kokoamaan. Siriukselle tulee näin talvisin murtuneen jalan takia helposti lihasjumeja erityisesti selkään ja takajalkoihin, jolloin sen hyppytekniikka muuttuu huonommaksi. Jo nyt olen huomannut Siriuksen hypyissä pienen parannuksen, kun olemme tehneet hyppytekniikkaa (ja minä olen hieronut sitä lähes viikoittain). Aurille hyppytekniikan on tarkoitus opettaa sitä pitämään päänsä alhalla hypyissä (palkka maassa), ja myös juoksemaan lähes täysillä minua kohti. Todella ohjaajaherkkänä koirana minua kohti juokseminen on sille vaativaa, vaikka Aurinko osaakin tokomaisen luoksetulon hyvällä vauhdilla. Hyppytekniikka on myös hyvää harjoitusta Aurin "henkiseen ongelmaan".
Nyt vuorossa on ollut keppien vaikeammat kulmat, kepeille leijeröinti ja niiden itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Tällaisia treenejä olen tehnyt, koska tämä pikkurata on helppo rakentaa yksinkin ilman suurempia ponnisteluja. Ajatuksena on siis se, että koira ohjataan hypyn takaa kepeille ja itse jäädään hyppyjen väliin "ohjaamaan" koiraa, eikä suinkaan mennä hyppyjen ja keppien väliin.
Sirius haki keppien aloituksen hienosti, mutta vauhti oli hieman hitaampi silloin kun minä seisoin hyppyjen takana paikoillani. Kun lähdin liikkumaan hyppyjen takana keppien suoritussuunnan mukaisesti, Siriukseen tuli lisää vauhtia. Myös keppien päässä odottava palkka (lelu, nakkipala) sai Siriukseen vauhtia ilman, että minä itse jouduin kirittämään sitä liikkumalla.
Aurinko oli aivan mahtava tässä harjoituksessa! Se irtosi kaukaa, haki keppien aloituksen todella kauniisti ja teki ne kovalla vauhdilla loppuun asti. Auri ei myöskään karannut edessä odottavalle palkalle, vaikka se on tenyt sitä toisinaan nimenomaan kepeillä. Erinomainen suoritus koiralta, jonka kanssa oli ollut agilitysta melkein 5kk tauko.

Sorayan kanssa olen tehnyt suoraa putkea (joka on Sorayasta ihan huippujuttu!), penturengasta ja tietysti jatkanut keinun paukuttelua. Ääni ei enää herätä Sorayassa reaktiota, mutta keinun heilahtava liike saa pennun väistämään muutaman kymmenen senttiä. Se kuitenkin palaa takaisin keinun luokse, kun heiluva liike loppuu, ja Soraya syö nameja keinun jalkojen päältä sekä keinun alta.
Näyttelytreeneissä Soraya ei enää välitä muista koirista, niiden haukkumisesta tai rähinöistä. Se keskittyy joko ihanan tekonurmen haisteluun tai sitten minuun - onneksi useammin minuun. Vasemmalla puolella kulkeminen alkaa näyttää jo ihan hyvältä, mutta edes-takaisinliike kaipaa vielä harjoittelua, koska Soraya lähtee helposti laukkaan tai alkaa pomppia käännöksessä. Seisomisessa olemme alkaneet harjoitella paikallapysymisen lisäksi sitä oikeaa näyttelyasentoa, eli jalkojen asentoja. Näyttelytreeneissä ei ole juurikaan koiriin koskettu, joten Sorayan hampaat on katsottu lähinnä minun tai eläinlääkärin toimesta. Pitänee pyytää kaikkia mahdollisia hallilla kävijöitä vilkaisemaan pennun suuhun. Sen sijaan pöydälle meneminen on Sorayasta tosi kivaa - se hyppii näyttelypöytää vasten, vinkuu, nousee minua vasten kuin vaatiakseen että nostaisin sen pöydälle. Hyvä että ainakin pöydällä olemisesta on saatu tehtyä pikku-piraijalle hauska juttu :)

Lisäksi tietysti harjoitellaan ohittamista, ja olenkin saanut Sorayan kanssa jo monen monta onnistutta ihmisen ohitusta. Toisten koirien ohittaminen on taas vaativampaa, koska todella monet koiranulkoiluttajat haluavat tietysti pysähtyä omien koiriensa kanssa ihastelemaan pikkupentua, kun minä yritän saada Sorayaa kiinnittämään huomionsa minuun vieraan, lässyttävän ihmisen ja räksyttävän, hihnassa kimpoilevan vieraan koiran sijaan. Voin kertoa, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Argh.
Silloin kun vastaantulevat koirat eivät rähjää tai niiden omistajat eivät pysähdy mussuttamaan Sorayalle, ohittaminen sujuu jo melko hyvin namien avulla.
Olen pyrkinyt pitämään Sorayaa vähintään puolet lenkistä irti, jolloin luoksetuloa on tullut tietysti harjoiteltua ahkerasti. En sano, että Sorayan luoksetulon on vielä 100% varma, mutta sinne olemme hyvää vauhtia matkalla. Tosin nyt Soraya on pari kertaa hallissa kokeillut, että mistäs jos se kävisi vain syömässä namin kädestäni ja juoksisi sitten täysillä vastakkaiseen suuntaan? Tällaisina hetkinä olen kutsunut Sorayaa uudestaan, mutta mikäli pentu ei tule, olen kävellyt sen kiinni (kerran kävelin melkein 5 minuuttia sinnetänne säntäilevän koiranpennun perästä). Jossain vaiheessa Soraya luovuttaa, antautuu ja istuu eteeni, vetää korvansa luimuun ja lipoo huuliaan. Tässä vaiheessa yleensä pakitan pari askelta, kutsun pentua ja kun se tulee, palkkaan sen ruhtinaallisesti. Tämä on ainakin African kanssa aikoinaan toimivaksi todettu taktiikka.
Loppuun vielä se, että olen onnistunut opettamaan puolivahingossa Sorayalle irti-käskyn, joka toimii ainakin lelujen sekä keppien kanssa! Herkuista ja muista mahdollisesti-syötävistä-aarteista Soraya ei vielä kovin helposti luovu, mutta nyt se ei enää rei'itä vaatteita tai kenkiä, vaan päästää niistä nätisti irti käskettäessä. Hieno Sorsa ♥

Treenikausi on alkanut!

Välillä sää on ollut niin hyvä, että olemme päässeet jäälle juoksemaan! Mikäpä olisikaan koirille parempaa liikuntaa kuin vapaana juokseminen, jolloin ne voivat kieriä lumessa/hiekassa/ruohikossa(/ulosteessa...), haistella heinänkorsia, juosta täysillä minut kiinni, leikkiä keskenään, tehdä äkkijarrutuksia ja hurjia käännöksiä, kiipeillä ja kaivaa?
Kooikkerit ovat nauttineet kauniista säästä ja hangenkannosta jäällä, Soraya tosin on päässyt tällä hetkellä vain itsekseen pienille kävelyille, koska haluan opettaa sen "tulemaan toimeen" myös ilman muiden koirien tukea.

Koirat ovat jälleen olleet vuorotellen mukanani töissä. Maanantaina duuniin pääsivät äiti ja tytär, tiistaina kaikki neljä koiraa, keskiviikkona team Ässät (Sirius & Soraya), ja torstaina taas Aurinko Sorayan kera.
Sirius pääsi olemaan mallikoirana agilitykurssilla keskiviikkona, ja torstaina oli Aurin vuoro. Maanantaina ja tiistaina harjoittelin ainoastaan vähän hyppytekniikkaa kooikkereiden kanssa sekä paria rallytokoliikettä odotellessani kurssien alkamista. Aurinko pääsi jopa tekemään kisaryhmälle suunnittelemaani rataa, joka näytti tältä:

Rata 04.02.2015

Esteiden 2. ja 3. väliin voi tehdä pakkovalssin/sylkkärin, 5.muurin jälkeen kannattaa tehdä pieni veto kohti hypylle nro 6 - osa koirista nimittäin lähti helposti takaakiertoon muurin jälkeen, mikäli ohjaajan linja oli suoraan kohti hyppyä.
Hypylle nro 9. niisto tai takaakierto(käsky) olivat toimivia, jonka jälkeen osa teki persjätön ja toiset taas takanaleikkauksen, kun koira oli jo lukinnut hypyn 10. Itse totesin takanleikkauksen toimivan Aurille paremmin, koska persjättöön en ehtinyt kunnolla vaikka Aurinko lähtee hyvin takaakiertoihin.
Lähetys putkeen nro 14 heti pituudelta, jolloin itse ehtii juoksemaan hypylle nro 16. Koira kutsutaan 15. putkesta läpi (mieluiten vasemmalla kädellä) - ole tarkkana että seisot putken kohdalla, mikäli koira ei ole täysin putkivarma. Hyppyjen 16. ja 17. väliin toimi useimmille parhaiten valssi. Mikäli koiralla oli varma sylikäännös, se oli myös mahdollinen ohjauskuvio.

Soraya harjoitteli luoksetuloa, osaamiaan temppuja, suoraan putkea sekä keinun ääneen tottumista. Paukuttelen siis pennulle keinua, naksuttelen ja syötän sille nameja. Olen nyt tehnyt sitä Sorayalle kahtena eri päivänä; ensimmäisellä kerralla Soraya varoi keinua ja tuntui kammoksuvan enemmän heilahtavaa liikettä kuin itse ääntä. Kuitenkin namit maistuivat, vaikka Soraya pysytteli keinusta parin metrin päässä.
Toisena päivänä Soraya oli jo keinua lähempänä, söi nameja eikä juossut keinusta poispäin sen lähtiessä keinahtamaan takaisin alas. Luulenpa, että muutaman viikon päästä Soraya ei enää välitä keinun äänestä eikä liikkeestä. Tämä on hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen, kun toivottavasti syksyllä pääsemme aloittamaan agilityn alkeet ja kokeilemaan keinua myös niin, että Soraya on sen päällä eikä vieressä.

Sorayan näyttelykurssi alkoi perjantaina. Valitettavasti joudun heti jättämään ensi viikon kurssikerran välistä, mutta onneksi osaan treenata näyttelyjuttuja myös ilman ohjausta. Lähinnä toisten koirien läsnäolo sekä käsittelyyn tottuminen eivät onnistu itsekseen, vaan siihen tarvitaan apua.
Soraya toimi yllättävän hienosti ensimmäisellä tunnilla. Vaikka tätä kyseinen näyttelykurssi onkin hieman erilainen kuin mihin minä olen näyttelytreeneissä tottunut, on se mukavaa vaihtelua.
Toisten koirien rähinä saa Sorayan pois tolaltaan. Se suostuu syömään nameja ja tekee asioita pyydettäessä, mutta vilkuilee sivusilmällä louskuttavaa ja murisevaa koiraa. Sitä vartenhan siellä harjoituksissa käydään, että Soraya tottuu myös epämiellyttäviin tilanteisiin - mitään pahaa ei tapahdu, vaikka kuuluisi minkälaisia ääniä. Minä olen Sorayan turva tilanteessa kuin tilanteessa.
Soraya on koko kurssin nuorin koira, vaikka kurssilla on pari muutakin pikkupentua. Ja taitaapa myös olla pienin. Se kyllä huomasi, että Soraya on vielä nuori koira, sillä tunnin kerrallaan kestävä kurssi otti koville. Puolen tunnin jälkeen Soraya alkoi hyytyä ja nukkuikin kurssin loputtua koko loppuillan tyytyväisenä häkissään sillä aikaa, kun treenasin Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa hallilla.

Lauantaina sitten minulle olikin hoidossa sekä Haades-veli että Hiisi-isä. Pennut jaksoivat leikkiä yli kolme tuntia, ennenkuin nukahtivat vierekkäin lattialle. Tunnin unien jälkeen leikki jatkui, Aurinkoisen yrittäessä päästä pentujen leikkiin mukaan. Illalla kuitenkin veto taisi loppua kaikista koirista, jolloin minäkin sain leipoa rauhassa laskiaispullat.
Siriuskaan ei välittänyt Haadeksesta tai Hiisistä tuon taivaallista, makoili vain omalla pedillään ja söi puruluuta. Aurista oli vain ihanaa, kun se sai kotiinsa myös toisen pentunsa, jota äiti sitten pyöritteli pitkin lattiaa.

Sirius ja Aurinko pääsivät siis treenaamaan perjantaina hallilla sekä rallytokoa että agilitya. Rallytokossa tehtiin alokasluokan rata, tosin pidin molemmat kooikkerit irti koko radan ajan. Inhoan hihnan kanssa säätämistä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen hihnasta kokonaan eroon!
Agilityssa tein pienen, helpon radan, ja annoin Aurin lainaan myös treenikaverilleni Emmalle. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Aurinko toimi sille vieraan ihmisen kanssa. Se tuntui olevan enemmän skarppina kuin minun kanssani, jäi odottamaan käskyjä  eikä tehnyt omia ratkaisujaan lainaohjaajan kanssa. Minun kanssani se juoksee minne haluaa, mikäli en ehdi ohjaamaan sitä ajoissa. Sirius sai tyytyä pelkästään minun ohjaukseeni, mutta se tuntui olevan vain hyvillään päästessään treenaamaan ihan kahdestaan minun kanssani.

Pikkurata 05.02.2016

(c) Anna J.

Tänään kävin Sorayan kanssa ihmettelemässä oikeita agilitykisoja. Ensimmäiset pari minuuttia Sorayaa vähän jännitti olla kaikuvassa, isossa hallissa, jossa oli vieraita ihmisiä, räksyttäviä koiria ja kovaäänisiä kaiuttimia. Jännitys unohtui kun Soraya sai nameja, jonka jälkeen pentu halusi haistella kaikkea lähellä olevaa, tehdä temppuja ja syödä vähän lisää herkkuja.Soraya viihtyi myös vieraiden ihmisten sylissä, pureskeli sormia ja antoi jopa pusuja joillekin ihastelijoille.
Tällainen kisapäivä oli hyvää harjoitusta jo tulevia näyttelyitäkin ajatellen, jotka ovat huomattavasti lähempänä kuin ensimmäiset agility- tai rallytokokisat. Ensimmäiseen näyttelyyn ei ole kuin 4 kuukautta aikaa, ensimmäisiin kisoihin taas ainakin vielä puolitoista vuotta. Siinä ajassa ehtii tottumaan vielä vaikka mihin.