torstai 26. marraskuuta 2015

Kaksiviikkoisia koiranpentuja! (PS. Ne ovat aika ällöttäviä.)

Jyväskylässä olleen KV-koiranäyttelyn jälkeen olo oli lopen uupunut. Vaikka olin vain esittämässä koiraa, oli silti suorastaan fyysisesti raastavaa nousta sekä lauantaina että sunnuntaina jo kuudelta ylös sängystä. Toivottavasti seuraavan näyttelymatkan koittaessa saisin nukkua pidempään. (En muuten saa, koska olen menossa Helsinkiin Vuoden Voittaja -näyttelyyn, ja siellähän on oltava paikanpäällä heti aamukahdeksalta jos haluaa välttää pahimman ryysiksen.)

Kuitenkin sunnuntaina lähdimme Pasin kanssa vielä päivällä käymään Mikkelissä. Aurinkoisen pennuille tuli 14 vuorokautta täyteen juurikin samaisena sunnuntaina, ja Pirjo toivotti meidät tervetulleiksi katsomaan jälleen pikkupyllyköitä.
Eivät ne kyllä enää mitään pieniä olleet. Eivätkä hiljaisia. Mutta sitäkin suloisempia.
Jokainen pentu painoi lähes 600g, eli ne olivat 2,5-3 kertaistaneet syntymäpainonsa kahdessa viikossa. Normaalina kasvuna pidetään sitä, kun pennut tuplaavat syntymäpainonsa 10-14 vuorokaudessa.
Suurimmalla osalla pennuista oli auennut jo molemmat silmät ja ne tuijottivat sinisillä silmillään minua jotensakin hämmentyneen näköisinä. Kaikilla Ö-pentueen lapsosilla oli vähintään toinen silmä auki ja myös korvat olivat alkaneet avautua.
Kovasti pennut harjoittelivat kävelemistä, vaikka kellahtivatkin vähän väliä selälleen. Etutassuissa oli jo pitoa, mutta takajalat eivät vielä ottaneet kuin muutaman horjuvan askeleen kerrallaan. Ruoka sen sijaan maistui kaikille, parhaista tisseistä tuli kamala riita, joka alkoi kiljunnalla, jatkui murinalla ja loppui tyytyväiseen maiskutukseen, kun jokainen pentu löysi itselleen oman tissin.
Aurinko suorastaan repesi liitoksistaan nähdessään minut ja Pasin. Sen koko vartalo tärisi, häntä heilui, se hyppi porttia vasten ja ulvoi. Aurinko tunki suoraan syliini, pesi naamani ja rutkutti tyytyväisenä saadessaan olla minua lähellä, niin kuin se tekee ollessaan erittäin onnellinen. Ikävä oli ollut molemminpuolinen

Sitten tietysti niitä kuvia (joita Pasi räpsi oikein olan takaa):

"Eka", uros.

"Nätti", narttu.

"Tummatyttö", narttu.

"Isotyttö", narttu.

"Valko", uros.

"Pikku", uros.

"Kirjava", uros.

"Sulo", uros.

Nyt pennut alkavat muistuttaa pieniä koiria marsujen tai pelkkien pötköjen sijaan. Ne yrittävät kävellä, mönkivät, imevät toistensa jalkoja/häntiä/kuonoja, vinkuvat, murisevat, heiluttavat häntää, näkevät unia ja reagoivat ympäristöön.

Niiden turkki on suorastaan silkkiä, tassut ovat aivan kirkkaan pinkit, ja pennut tuntuvat kädessä niin lämpimiltä sekä pehmeiltä.



Ja sitten tietysti se tunne, kun pennun nostaa käsiinsä ja painaa sen poskeaan vasten. Pieni nenä alkaa haistella, kohta pentu yrittää imeä nenää tai sormea, mutta rauhoittuu pian kun sen painaa kaulaa vasten. Lopuksi se vain nukahtaa käsiin kauhean tyytyväisenä, siinä kun on lämmin ja turvallinen paikka nukkua



En malta odottaa, että pääsen katsomaan pentuja uudestaan. Kohta on jo joulukuu, sitten joulu ja sen jälkeen Aurinko tuleekin takaisin kotiin. Aika menee nopeasti ja pienet koiranalut kasvavat hurjaa vauhtia.

Onneksi on kasvattaja, jonka luokse voi mennä melkein milloin tahansa, ja joka antaa minun oppia aivan kädestä pitäen asioita, joita vamasti tulen tarvitsemaan, kun joskus rupean itsekin koiria kasvattamaan. Sellaiset kasvattaja-opettajat ovat harvassa. Minulla on käynyt onni.



Sirius saa vieläkin nauttia yksinoikeudestaan olla minun ainoa lenkki- ja harrastukaverini (Africa ja African iho vihaavat lähestyvää talvea). Tänään harjoittelimme kontakti-putkierottelua, ja sunnuntaina suuntaamme agilitykilpailuihin. Tuloksista viis, kunhan itse muistan ohjata kunnolla ja meillä on hauskaa.
Näiden kisojen jälkeen jäämmekin agilitysta 2-3 kuukauden kisatauolle, treenitaukoa tulee ehkä kuukauden verran. Rallytokossa sen sijaan jatkamme ainakin treenaamista, tiedossa on mahdollisesti kisojakin, mikäli aikataulut ja matkat osuvat sopivasti kohdalleen!


torstai 19. marraskuuta 2015

Aurinkoa ei näy, mutta tähti sentään

Alkaa olla Aurinkoa ikävä. Se on ollut kohta 3 viikkoa Pirjon luona, ja vielä on 6 viikkoa edessä. Onneksi pääsen seuraavan kuuden viiikäkon aikana käymään Pirjon luona ainakin pariin otteseen, etten aivan räydy ikävästäni omaan päivänpaisteeseeni.

Pennut ovat kasvaneet erinomaisesti! Kaikki kahdeksan pentua painavat jo yli 400 grammaa per pötkö, Aurinko syö edelleen kaiken mitä vain eteen kannetaan ja maitoa riittää paljon jokaiselle pennulle. Ne ovatkin Pirjo -kasvattajan mukaan pyöreitä ja pehmeitä, tosin öisin tulee herkästi riitaa parhaimmista tisseistä - kukaan pennuista ei halua luovuttaa paikkaansa toiselle ja silloin alkaa ärinä sekä kiljunta.
Kohta pennuilta aukeavat silmät ja ne alkavat kuulla päänsä ulkopuolisia ääniä, tarkoituksena on mennä katsomaan niitä mahdollisimman pian Pasin kanssa.

PS. Pentueessa on vielä vapaana aivan hurmaavia poikia, jotka etsivät omia, aktiivisia kotejaan! Kelpaavat niin koulutuskentille kuin näyttelyihinkin sekä tietenkin lenkki- ja sylikaveriksi.

Aurinko ja Eka


Siriuksen kanssa olemme treenaanneet vähän rallytokoa sekä tehneet pitkästä aikaa agilityssa ratoja. Titiuu oli aivan tulessa päästessään pitkästä aikaa harjoittelemaan pujottelua (?!), ihan kuin se olisi ollut paras asia maailmassa.

Radoista ei ole tullut otettua videota, koska olen treenannut niitä yksin aina oman kisa-agilityryhmäni jälkeen. He siis pääsevät rakentamaan radan ja treenaamaan omilla koirillaan, ja minä jaan sitten tunnin jälkeen harjoittelemaan vielä hetkeksi Siriuksen kanssa. Onneksi minulle on jäänyt purkuapua joka kerta.


Treeni 05.11.2015
Tässä radassa oli ajatuksena harjoitella erilaisia tapoja ohjata ensimmäiset 5 estettä. Ne voi tehdä joko välistävetoina, takaakiertoina tai kauko-ohjauksena.
Mikäli hypyt suorittaa takaakiertoina, koiran saaminen putkeen (nro 5) on haastavaa mikäli ohjaaja on myöhässä tai koiran edessä. Hypylle nro 4 toimi parhaiten niisto-persjättö-yhdistelmä.
Välistävedot toimivat parhaiten mini- ja medikoirille tai hyvin kääntyville makseille. Silloin hypylle nro 4 oli hyvä tehdä vastaanottovalssi tai persjättö hieman koirasta riippuen, että koira saatiin putken oikeaan päähän.
Kauko-ohjauksessa mentiin itse hypyn nro 4 kohdalle, koiran jäädessä odottamaan ensimmäisen hypyn taakse. Ohjaajan kasvot ovat koiraan päin ja ohjaus aloitetaan vasemmalla kädellä, jolla koira työnnetään kakkoshypylle. Jokaisessa välistävedossa käytetään oikeaa (eli koiran puoleista) kättä, kun taas hypylle koira työnnetään vasemmalla kädellä. Putkeen koira lähetetään puolittaisella pakkovalssilla.
Siriuksen kanssa paras menetelmä oli ehdottomasti kauko-ohjaus. Se oli nopein vaihtoehto, ja oikea putkenpää löytyi helposti.

Treeni 12.11.2015
Tämä rata oli melko yksinkertainen. Putkille leijeröinnissä tuli muistaa ohjata koira putkeen nro 4/17 niin, että ohjaava käsi on puomin yläpuolella. Osa ohjaajista yritti ohjata koiraansa putkeen osoittamalla kädellään puomin alta, mutta koiralle se tarkoitti luoksetuloa, eikä suinkaan vaikeahkon putken pään hakemista.
Toinen huomioitava kohta oli suora linja puomille (ratapiirroksessa hyppy nro 3 on liian kaukana puomista). Vaihtoehtoina oli tiukka, ennakoiva valssi tai poispäinkäännös, jolla koira saatiin suoristettua, ennenkuin se kiipesi puomille.
Siriuksesta rata oli todella hauska, pujottelussa ehdin juosta hyvin koiran edelle, eikä ennakoiva valssini hypyllä nro 13 ollut yhtään myöhässä. Leijeröinnissä Sirius meinasi lähteä kepeille asti innoissaan, mutta toisella kierroksella Titiuu malttoi etsiä lähempänä olevan putken.

Treenit jatkuvat edelleen, tällä viikolla tehdään jotain helppoa ja hauskaa :)


maanantai 9. marraskuuta 2015

Taskuvalas ja pikkuloistoja ♥

Sunnuntaina 8.marraskuuta, isänpäivänä, valon näki kaiken kaikkiaan kahdeksan pientä kooikerhondjen alkua

Hälytys Pirjo -kasvattajalta tuli jo lauantai-iltana, jolloin minä ja Pasi ajoimme Mikkeliin. Onneksi olimme muutoinkin viikonloppureissulla Savossa, joten pystyimme jättämään Siriuksen sekä African vanhempieni hoiviin.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni torkkuessa, Aurinkoisen avautumisvaihe kesti ja kesti, eikä pentuja tai kovia supistuksiakaan kuulunut vielä sunnuntaiaamuna. Päättimme Pasin kanssa lähteä syömään isänpäivän juhla-aterian takaisin vanhemmilleni, Pirjon luokse olisi kuitenkin vain tunnin ajomatka. Pirjo lupasi ilmoittaa, mikäli jotakin tapahtuisi.

Ehdimme syömään ja pakkaamaan kaikessa rauhassa, otimme Siriuksen ja African autoon, tarkoituksena ainoastaa jättää minua Pirjon luokse Mikkeliin kun taas Pasi jatkaisi koirien kanssa Jyväskylään. Olimme juuri saapumassa Pirjon pihaan, kun puhelimeeni tuli tekstiviesti: Nyt syntyy.
En ole varmaan ikinä lähtenyt autosta sellaisella vauhdilla! Kun pääsin pentuhuoneeseen, laatikossa oli jo ensimmäinen pentu ja Aurinko ilahtui suuresti nähdessään minut sekä Pasin.
Siitä eteenpäin minä jatkoin kätilönä, Pirjo neuvoi vierestä ja Pasi tyytyi ihastelemaan syntyviä pikkuisia sivusta. Aurinko sai kalkkia sekä oksitosiinia, välillä sitä liikutettiin ja hierottiin, että saatin supistukset voimistumaan.
Kahta viimeistä pentua edelsi tiukassa oleva istukka, jota autoin liikkeelle sisältä käsin: eli laitoin sormeni Aurin emättimeen ja sitä kautta synnytyskanavaan. Se voimisti supistuksia ja istukka tuli kokonaisena ulos. Sen jälkeen kaksi viimeistä pentuakin tulivat lyhyillä väleillä maailmaan.

Kolme pentua syntyi takaperin ja ne olivat aluksi hieman muita veltompia. Onneksi osaan virotella myös pentuja (kiitos kesän, jolloin olin eläinlääkärin leikkausapulaisena), joten hieronnan ja heiluttelun jälkeen kaikki alkoivat kiljumaan täyttä kurkkua :)
Kun kaikki pennut olivat syntyneet, punnittu, tarkistettu ja todettu, että jokainen hakee tarmokkaasti itse nisille, kohotimme maljat Aurinkoisen pentujen kunniaksi. Skål! Minä ja Pasi lähdimme ajamaan yötä vasten kohti Jyväskylään, ja kaikki kahdeksan pentua jäivät tyytyväisinä imemään Aurinkoisen mahtavia utareita.

Aurinko-mammallakin on nälkä, perhana.
Maitoa kuulemma riittää enemmän kuin tarpeeksi, ja Aurinko syö kaiken ruoan mitä sille vain tarjoaa. Ulkonakin tuore mamma malttaa hyvin käydä tekemässä tarpeensa ja kipittää sitten takaisin pentulaatikkoon lapsostensa tykö.
Vaikka synnytys oli pitkä ja varmasti väsyttävä, Aurinko vaikutti suunnattoman onnelliselta ja huolehtivaiselta äidiltä. Se pesi tarkkaan jokaisen pentunsa, töni niitä kuonollaan, varoi astumasta niiden päälle ja lämmitti niitä kaulansa alla. Oli ihanaa seurata Aurinkoisen äidillistä puolta

Tässä sitten niitä kuvia pennuista:

 
Ensimmäinen pentu, uros (236g) - "Eka"

Toinen pentu, narttu (190g) - "Nätti"
Kolmas pentu, narttu (266g) - "Isotyttö"
Neljäs pentu, narttu (228g) - "Tumma"


Viides pentu, uros (222g) - "Valko"
Kuudes pentu, uros (184g) - "Pikku"
Seitsemäs pentu, uros (202g) - "Kirjava"
Kahdeksas pentu, uros (258g) - "Sulo"

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Marraskuun mysteeri: Montako vetskaria ja pääkalloa löydät kuvasta?

Niin siinä vain kävi, että Aurinko on kuin onkin tiineenä - ja vielä erittäin paksusti! Isänä on ystäväni Annan Hiisi -kooikkeri, samainen poika joka on ollut minulla hoidossakin ja jonka kanssa ollaan käyty monilla pitkillä lenkeillä kesän aikana. 
Pirjo -kasvattaja käytti Aurin tiineysröntgenissä, missä meitä molempia odotti todella iloinen yllätys.



Siitä voi laskea, kuinka monta pienenpientä pääkalloa ja selkärankaa kuvasta löytyy. Arvaukset ja löydökset ovat vaihdelleet, mutta enemmän kuin viisi kooikkerinalkua on kuitenkin odotettavissa.
Aurinko voi hyvin Pirjon luona, ruokahalu on kuulemma valtava, mutta kasvava vatsa alkaa jo haitata tulevaa äitiä. Hyvää asentoa ei meinaa löytyä ja välillä kuulemma läähätyttää ihan hirveästi. Pentulaatikko on tullut tutuksi ja Aurinko viettääkin siellä paljon aikaa levätessään.
Yhden huovan laitoin kotoa Aurinkoiselle mukaan, että on turvaa ja tuttua tuoksua mukana. Lisäksi tietysti Aurin mukana on oma ruokakuppi, hihna ja panta sekä talvimantteli, etteivät Aurinkoisen kasvavat nisät ja kalju vatsa saa kylmää ulkona.


Odottavan aika on pitkä, sunnuntaina tulee 63 vrk täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin

Tässä vielä yhdistelmän tiedot virallisesti: