torstai 30. huhtikuuta 2015

Harrastuksesta työtä?

Viime viikolla agilityn ryhmätreeneissä olin menettää hermoni, koska en osannut lukea rataa järkevästi vaan ajattelin kaiken liian vaikeasti. En osaa tehdä niistoa kunnolla, joten miksi tekisin niiston, jos takaakierto on aivan yhtä toimiva ratkaisu? Miksi yrittäisin vetää koiraa vastakkaisella kädellä, jos ehdin tekemään valssin mikäli juoksen itse täysillä? Miksi teen ohjauksesta vaikeampaa kuin se itseasiassa onkaan?
Lisäksi Aurinkoiselle kannattaa kertoa ihan ääneen, mikä este on seuraavaksi. Muuri on edelleen sellainen este, johon Aurinko haluaa erillisen käskyn, muutoin se juoksee muurin ohitse. Kun sain oman pääni selkeäksi ja muutin paria ohjauskuvioita, ei kooikkereilla ollut minkäänlaista ongelmaa saada rataa puhtaasti loppuun asti. Välillä toivon, että minulla olisi agilityvalmentaja, joka sanoisi minulle heti rataantutustuttaessa, että ohjaajan ohjauskuviovalinta on typerä, ei koira.


Rata 22.04.2015

Tällä viikolla kävin treenaamassa vapaavuorolla itsenäisesti agilitya koko kolmikon kanssa heti aamusta, koska yliopiston professoreilla on jokin ihmeellinen tarve tunkea kaikki mahdolliset kurssit maalis-toukokuun iltapäiviin ja iltoihin! Vapaa-aika ja harrastukset siinä kärsivät, kun joutuu kykkimään yliopiston kovilla penkeillä iltaseitsemään asti.

Tämä rata oli kooikkereille sopiva. Takaakiertoja ja välistävetoja, sekä muutama helppo juoksupätkä. Minulle tuli hiki, koska putkien jälkeen sai todellakin pitää kiirettä. Lisäksi harjoittelin kooikkereiden kanssa putkelle irtoamista (joka sujui erinomaisesti) ja okseria (sujui hyvin Aurilta, Sirius putosi ensimmäisellä kerralla suoraan takariman päälle). Okserilla on kooikkerikaverin neuvosta käytössä käskysana pituus, joka on vähentänyt rimojen pudottelua huomattavasti. Siriuksen kanssa okseri on aina epävarma este, koska Sirius ei tunnu tajuavan okserin pituutta ja korkeutta. Tosin sitä tulee treenattuakin melko harvoin, joten pitäisi varmasti ottaa okseri treeneihin mukaan edes kerran kuukaudessa, ettei sen suorittaminen unohdu.
African kanssa tein muuten saman radan, mutta keppien sijaan tehtiin A-este. Tällä kertaa Africakin oli innoissaan, juoksi suorat täysillä ja haukkui minulle, mikäli palkkaa ei tullut heti. Whippet olisi valmis mölliradalle ja jopa kisoihin, mikäli kepit saataisiin kuntoon. Kesäprojektina ajattelin opettaa sille kepit 2x2 -menetelmällä, mikäli appiukko nyt saa päätettyä, että mistä materiaalista kepit koirille tehdään... :D
 Hauskat treenit, minulla jäi hyvä mieli ja niin taisi jäädä koirillekin, koska kaikki huusivat vuoron perään häkissä, kun yksi oli radalla juoksemassa minun kanssani. Kotona oli illalla varsin hiljaista.


Rata 29.04.2015

 Laskeskelin että olen harrastanut agilitya erittäin epäsäännöllisesti 11 vuotta. Mukaan on mahtunut vuosia, jolloin en ole kisannut edes epävirallisissa kilpailuissa, ja vuosia jolloin kävin ehkä joka toinen kuukausi agilitytreeneissä.
Viimeiset 3-4 vuotta olen ollut huomattavasti aktiivisempi agilityn suhteen ja sen huomaa paitsi oman "agilitysilmä" kehittymisessä (ja rahatilanteessa...), myös koirien kehittymisessä. Ne osaavat paljon sellaisia asioita, joita en olisi osannut edes opettaa niille pari vuotta sitten. Jotkin asiat ovat niille vielä epävarmoja tai outoja, mutta suurin syy siihen on se, etten itse opeta koirilleni kaikkia mahdollisia ohjauskuvioita, koska en itsekään käytä kaikkia ohjauskuvoita. Ne eivät vain sovi minulle, en opi joitain ohjauskuvioita millään ja se heijastuu omaan ohjaamiseeni epävarmuutena, jolloin myös koira on hidas, se epäröi ja stressaa, kun minä stressaan - ja epävarma, stressaantunut eläin ei opi uutaa, olipa kyse sitten koirasta tai ihmisestä.


Tokoa olen harrastanut agiakin epäsäännöllisemmin 12 vuotta, rallytokoa vasta vuoden päivät. Molempia lajeja olen opettanut muille koirakoille, tokossa olen jopa kisannut niin virallisissa kuin epävirallisissakin kilpailuissa. Rallytokoura on vielä harrastamistasolla. Näyttelypuolella osaan perusasiat, olen toiminut sekä kehäsihteerinä että tuomarina mätsäreissä ja vetänyt näyttelytreenejä. Mejää olen tehnyt huvin vuoksi ja urheilun kannalta, samoin kuin hakua.

Nyt sitten sain osa-aikatöitä koirankouluttajana(!). En ole vieläkään ihan sisäistänyt sitä, että rakkaimmasta harrastuksestani tulee minulle ainakin hetkellisesti työtä. Toki jatkan harrastamista koirieni kanssa, mutta sen lisäksi minä olen vastuussa myös muiden ihmisten koirien hyvinvoinnista sekä koulutuksesta. Haastavaa kenties, mutta ei mahdotonta. Olen kuitenkin 7 opintopisteen päästä opetusalan ammattilainen, joten eiköhän niistä ole jotakin hyötyä myös koirakoulussa - koulu kuin koulu :)

Hauskaa Vappua! Glad Valborg!



tiistai 21. huhtikuuta 2015

Aksakoulutus + aksatreenit = hämmentynyt ohjaaja

Kävin puolitoista viikkoa sitten Aurinkoisen kanssa Saija Mustosen agilitykoulutuksessa PoKSilla. Tuomio oli jälleen sama: koira on todella hyvä, ohjaaja ei ihan! En tiedä oppiko Aurinko suoranaisesti mitään uutta, mutta minä opin ainakin saksalaisen (hyppy 3) sekä linjaamaan itseni vähän paremmin koiraan nähden. Turhan usein olen koiran linjan edessä ja estän koiraa näkemästä estettä sekä hidastan koiran vauhtia. Myös valsseissani on parantamisen varaa, ne valuvat usein liian suuriksi ja koira joutuu etsimään seuraavaa estettä. Kepeistä saatiin kehuja, Aurinko haki ne todella kauniisti, vaikka minä oikaisin jo ennen pituutta esteelle nro 9, ja suoritti ne hyvällä vauhdilla loppuun asti joka kerta.  
Aurinko oli liekeissä radalla ja sain juosta sen kanssa ihan tosissani. Siitä huolimatta kontaktit olivat ihan hyvät, vaikka kerran Aurinko tekikin lentokeinun (seuraavalla kerralla sitten naksuttelin ja palkkasin 2on2off -kontaktista keinulla). Auri taisteli narupallosta erittäin raivokkaasti myös Saijan kanssa, jolloin minä sain keskittyä ohjaamiseen, kun Saija palkkasi koiran. Hauskaa oli sekä minulla että koiralla, ehdottomasti hintansa väärti :)

Saijan treenirata 11.04.2015

Koska Aurinko pääsi agilityyn lauantaina, Sirius sai tehdä illalla olohuone-rallytokoa mamman kanssa ihan kahdestaan. Siriuksella oli rallytokoilussa enemmän intoa kuin älyä, mutta sain palkattua Titiuuta oikeista asioista, kunhan alkuinnokuus saatiin purettua muun muassa itsensä ympäri pyörimiseen. Eteentulemista täytyy Siriuksen kanssa edelleen harjoitella kosketuskepin kanssa, koska se meinaa olla minun mielestäni hieman liian väljä.
Rallytokokisoihin ei ole kiire, loppuvuodesta on tarkoitus yrittää päästä kisaamaan, mikäli paikkoja riittää ja olen tarpeeksi nopea ilmoittautumaan. Harjoitteluaikaa siis on vielä useampi kuukausi.


Viime viikolla agilityn ryhmätreeneissä oli ACE:n koulutusrata hallissa odottamassa. Sähläsin aluksi oikein olan takaa molempien koirien kanssa, koska halusin kokeilla uutta ohjauskuviota esteille nro 3-7. Helpommin sanottu kuin tehty, vaikka ainakin kaksi  ryhmäläistä oli käynyt koulutuksessa ja neuvoivat minua parhaansa mukaan.
Hypyillä 4 ja 5 piti siis vetää koira putkesta vasemmalla kädellä, juosta itse samalla eteenpäin esteiden suuntaisesti ja heittää koira hypystä yli oikealla kädellä, ikäänkuin olan yli. Hypylle nro 6 tehtiin sama juttu, mutta kädet piti vaihtaa toisinpäin - joka oli minulla kamalan iso ongelma, ennenkuin yksi treenikavereista väänsi asian rautalangasta (alakoulun opettaja, kiitos yksinkertaisista ohjeista että minäkin tajuan!). Sitten homma onnistui, vaikka koirat tekivätkin koko ajan oikein - välillä tulee sellainen olo, että ne osaavat lukea numeroita ja odottavat vain sitä, että milloin minä tajuan kuinka oma kroppani kääntyy ja mihin haluan tällä kertaa käteni laittaa. Koiraparat, ohjaajanne on vähän yksinkertainen.


Rata 15.04.2015
Kooikkeritkin tuntuivat turhautuvan minun onnettomaan ohjaukseeni ja tekivät omia päätöksiään, minne mennä ja kenen (!) kanssa leikkiä. Erityisesti Aurinko jätti kuuntelematta käskyjä tässä ja Aurinko!, kun treenikaveri oli odottamassa narupallon kanssa muutaman esteen päässä. Aurinko tarvitsi lisätreeniä backlapin kanssa, johon tarvitsin avustajaa palkkaamaan. Siriuksen kanssa pystyin jättämään lelun esteen taakse ja tekemään backlapin ilman, että Sirius karkasi lelulle ilman lupaa.
Toisaalta, Sirius on luonteeltaan vähemmän kiihkeä kuin Aurinko ja ehkä melkein 8 vuoden yhteistyö alkaa näkymään minun ja Siriuksen treenaamisessa. Aurinkoisen kanssa on vielä useampi vuosi aikaa harjoitella yhdessä agilitya, Siriuksen kanssa taas aletaan hiljalleen siirtymään agilitysta rallytokon pariin.


Ruokavaliosta vielä sen verran, että kooikkerit nauttivat tällä hetkellä pakastimen tyhjennyksestä (niin omani kuin siskonikin) ja ovat raakaruokinnalla. Sisäelimiä, rustoja, kasvismössöjä ja lihaa. Namnam. Laskeskelin että koohottimet saavat nauttia barffauksesta vielä pari viikkoa, ennenkuin saavat jälleen tyytyä kuivaruokaan, joka on vielä muutama kilo jäljellä. Sitten onkin edessä ruokamerkin vaihto ja mahdollinen lihojen lisäys nappuloiden sekaan - lisäproteiini ei ole aktiivisille koirille yhtään pahasta, kunhan vain löydän lihan, jossa rasvaa ei ole kovin paljoa ja hinta ei huimaa päätä.

Lisäksi kevät yrittää kovasti saapua tänne Siperian läheisyyteenkin. Katupöly ja heräilevät hyönteiset paljastavat sen, mikäli sään vaihtelu auringonpaisteesta räntäsateeseen 12 tunnissa tai eroottisesti latautunut linnun(kovaääninen!)laulu aamukuudelta eivät sitä tee.
Tänään ehdin nauttimaan Pasin ja koirien kanssa kevätsäästä lenkillä, siitä loppuun kuvatodiste:



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Elva frågor om hundar


Sain haasteen Sarilta & pehkolaumalta.
Tarkoitus on siis vastata 11 koirakysymykseen, tehdä itse 11 koirakysymystä ja haastaa 11 ihmistä. En ehkä haasta yhtätoista bloggaajaa, mutta jos edes pari laittaisin listalle.
 


1. Jos ottaisit jonkun tai joidenkin rotujen risteytyksen, mikä se olisi ja mitä ominaisuuksia toivoisit siinä olevan (ts. miksi juuri ne rodut)?
Kooikerhondje x (käyttölinjainen) cockerspanieli. Rotutyyppi pysyisi samana, samoin turkki – ainakin suurin piirtein. Rakenteellisesti cockerspanieli eroaa jonkin verran kooikkerista, mutta cockeri ei ole liian raskas tai suurikokoinen, jolloin kyseinen risteytys pysyisi kooltaan pienehkönä koirana. Rakenteessa tulisi olla tarpeeksi voimaa ja vauhtia, ottaen huomioon että käyttöcockeri on metsästyskoira (uiva ja noutava), jonka tulee pystyä työskentelemään myös vaativassa maastossa, kun taas kooikkeri on tällä hetkellä käytössä harrastuskoirana (lähinnä agility ja rallytoko), mutta monet pyrkivät kooikkerin kanssa vähintään SM-tasolle, jolloin toimiva ja kestävä rakenne on tarpeen. Luonteellisesti toivoisin risteytyskoiran olevan suhteellisen avoin, äänivarma, hieman pehmeä, rohkea, helposti koulutettava, miellyttämishaluinen ja aina valmis yhteistyöhön omistajansa kanssa. 

2. Mitä mieltä olet jatkuvaa ja pitkäkestoista trimmausta vaativista roduista?
Trimmattavat rodut eivät yleensä kuulu suosikkeihini. Ymmärrän vielä koiran harjaamisen esim. kerran viikossa ja trimmauksen pari kolme kertaa vuodessa, mutta jatkuva puunaaminen on minusta turhaa. Mihin koira tarvitsee sellaista turkkia, jota ihmisen täytyy hoitaa koko ajan? Onko se käytännöllinen turkki, onko se järkevä turkki? Onko siitä koiralle enemmän haittaa kuin hyötyä?

3. Kuulutko oman rotusi rotuyhdistykseen? Miksi tai miksi et?
Olen Suomen kooikerhondjeyhdistyksen jäsen. Saan jäsenlehden 4x/vuosi, pääsen äänestämään yhdistyksen asioista, järjestämään tapahtumia ja osallistumaan niiihin, sekä tarvittaessa voin myös hankkia agilitylisenssi kooikerhondjeyhdistyksen nimiin.

4. Mitä mieltä olet rotuunotoista ja voisitko kuvitella sellaista omassa rodussasi?
Kannatan järkevästi perusteltuja rotuunottoja ja voisin helposti kuvitella sellaisen tapahtuvan myös omassa rodussani, mikäli vain muut rotuharrastajat siihen suostuisivat. Sillä ei niinkään ole väliä, onko rotuunotettava koira puhdasrotuinen (esim. pitkäkarvainen kromfohrländer) tai sekarotuinen, mikäli koira vain täyttää ulkonäöllisesti joitakin kooikkerin piirteitä (lähinnä rakenne), on terve ja luonteeltaan jalostuskäyttöön soveltuva.

5. Jos näkisit reenikaverisi joko reenitilanteessa tai ihan vaikka lenkillä kohtelevan koiraansa kaltoin, huomauttaisitko hänelle asiasta tai käskisitkö jopa lopettamaan?
Riippuu treenikaverista ja siitä kuinka läheinen hän minulla on. Tavalliselle treenikaverille huomauttaisin asiasta ja tarvittaessa myös kertoisin asiasta eteenpäin, mikäli minun viestini ei menisi perille. Mikäli treenikaveri olisi myös ystäväni, voisin käskeä suoraan lopettamaan perseilyn ja katsomaan ihan vaan peiliin.

6. Mitä mieltä olet koirankoulutuksessa käytettävistä piikki- ja sähköpannoista? Perustele vastauksesi.

Ei. Lupaan käyttää piikki- ja sähköpantaa koiran omistajalle, mikäli ikinä näen jonkun sellaista käyttävän omalle koiralleen. Se on ainoastaan koiran kiusaamista ja eläinrääkkäystä, ei mitään koulutusta. Miksi pitää tarjota keppiä, kun porkkanalla oppii huomattavasti nopeammin, paremmin ja iloisemmin?

7. Oletko koskaan huomauttanut vastaantulijalle lenkillä, jos hänen koiransa käyttäytyy mielestäsi huonosti?
Olen. Liian monta kertaa.

8. Mitä mieltä olet paimennuksen harrastamisesta roduissa ja koirissa, joita ei kuitenkaan enää käytetä tai olla käytetty moniin vuosiin varsinaisina työtä tekevinä paimenkoirina tiloilla?
Mikäli koiralla on taipumuksia eikä se turhaan stressaa paimennettavia eläimiä, ei minusta harrastamisessa ole mitään väärää. Toisaalta, mikäli koiraa ei ole vuosikymmeniin enää käytetty paimentamiseen, miksi sitä ominaisuutta tulisi pitää rodussa yllä?

9. Mitä mieltä olet rodunomaisista kokeista ja tiedätkö, onko omalla rodullasi sellaista ja jos on, niin mikä se on?
Mikäli rotua edelleen käytetään rodunomaisesti, niin mikä ettei. Ja voihan sitä koiransa käyttää rodunomaisissa kokeissa, vaikka rotua ei olisi enää aikoihin käytetty sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Eihän mikään testi tai koe kerro koirasta läheskään kaikkea, mutta antaa kuitenkin jotain vinkkiä siitä, että onko koiralla nimenomaan edes taipumuksia rodunomaiseen tarkoitukseensa.
Kooikerhondje saa osallistua spanieleiden taipumuskokeisiin, vaikkei kooikkeria metsästykseen juurikaan enää käytetä. Tosin Suomestakin löytyy muutama metsästävä (jälkeä ajava, noutava) kooikkeri.

10. Koiratarha vai juoksunaru? Valitse VAIN TOINEN ja perustele valintasi.
Koiratarha. Koira saa liikkua vapaammin, vaikka periaatteessa koiratarha on aivan yhtä rajattu alue kuin juoksunaru. Koiratarhassa koira välttyy myös niskaan ja rankaan tulevilta nykäyksiltä (piiskaniskuvamma), jotka ovat yleisiä juoksunarussa olevilla koirilla, erityisesti mikäli koira on kiinnitetty (ohuemmasta kuin 2 niskanikamaa) pannasta.

11. Onko koirasi ns. värikoodattu, eli ostatko tietoisesti kaikki sen tarvikkeet, pannat, hihnat sun muut tietyn värisiksi? Miksi?
Koirani ovat värikoodattuja tietoisesti. Koiria on tällä hetkellä kolme (ja neljäs on suunnitteilla), joten värikoodaus helpottaa niiden omien tarvikkeiden (valjaat, hihnat, vaatetus) tunnistamista. On helppo sanoa, että tällä-ja-tällä koiralla on punaiset varusteet kun taas tällä-ja-tällä on violetit. Koirani ovat kuitenkin erikokoisia ja –mallisia keskenään, joten valjaat ynnä muut varusteet on säädetty jokaiselle koiralle sopiviksi ja vaatteet on useimmiten tehty mittatilauksena jokaiselle koiralle (kiitos, anoppi!).
Lisäksi pidän kirkkaista väreistä ja koirien värikoodauksesta, se miellyttää omaa silmääni. Olisi vaikea kuvitella jokaiselle koiralleni vain ruskeat nahkavarusteet ja tummanvihreät manttelit. Tylsää! Eipä koiria kyllä kiinnosta, että miltä ne näyttävät ja minkävärisiä varusteita niillä on päällään, mutta minua kiinnostaa ja neljännellekin koiralle on värikoodaus tiedossa.


Sitten ne omat kysymykseni:

1. Ketä julkkiskoirankouluttajaa kuuntelet, tai siis kenen oppeja seuraat ainakin suurimmalta osin? Julkkiksella tässä tarkoitan sellaista koirankouluttajaa, joka on kirjoittanut esimerkiksi koirankoulutuskirjan/-kirjoja.
2. Mikä on suosikkikoiraharrastuslajisi? Valitse vain yksi laji! Miksi juuri se?
3. Onko kolinapurkin käyttö koiran koulutuksessa mielestäsi hyvä vai huono asia? Perustele.
4. Kumman ottaisit mieluummin, kouluttamattoman koiranpennun (2-3kk vanha) vai aikuisen, peruskoulutetun koiran (3v. vanha)? Rodun saat valita itse. Perustele.
5. Nimeä joka FCI ryhmästä joku rotu, joka miellyttää eniten ko. ryhmässä (esim. FCI 9 - Cavalierkingcharlesinspanieli).
6. Oletko ajattelut ottavasi jonkun muun rotuisen koiran, kuin mitä sinulla nyt on/on ollut? Miksi?
7. Oletko tyytyväinen Suomen Kennelliiton toimintaan? Muuttaisitko jotain? Perustele.
8. Tulisiko jokaisella jalostukseen käytettävällä koiralla rodusta riippumatta olla pentuerajoitus/pentumäärärajoitus, jonka jälkeen koiraa ei enää käytettäisi jalostukseen? Esimerkiksi uroksella 5 pentuetta ja nartulla 3 pentuetta, tai 25 jälkeläistä/koira. Perustele.
9. Mitä terveystutkimuksia jalostuskoirille tulisi ainakin tehdä rodusta riippumatta? Perustele.
10. Tulisiko koira-ajokortin (http://www.thelocal.de/20120321/41463) olla pakollinen Suomessa jokaiselle koiraa ottavalle? Perustele.
11. Mikäli koira suorittaisi hyväksytysti BH-kokeen tai Kiva Koirakansalainen -testin, tulisiko koiran päästä tällöin esim. toreille, kahviloihin ja muihin yleensä koirilta kiellettyihin paikkoihin testitodistusta vastaan? Perustele.

Haaste lähtee seuraaville kooikkeristeille:

Varsågod :)



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Amnesia in April

Voimat ovat lopussa. Perheen sisäisen vakavan sairaustapauksen takia tällä kertaa. Nyt jo vähän alkaa tuntua paremmalta, mutta edelleen odotan sitä päivää, viikkoa, kuukautta että voin olla murehtimatta mistään. Kaksi viikko sitten pelotti, ahdisti ja itketti, tällä hetkellä on vain jotenkin tyhjä olo. En oikein tajua mistään mitään, en muista mitään ja mikään ei oikein tunnu miltään.
Opiskelu menee siinä sivussa, arki menee siinä sivussa, harrastukset menevät siinä sivussa. Kroppa ja mieli yrittävät sanoa, että rauhoitu ja rentoudu, mutta sitä en voi tehdä. Pitää opiskella ja yrittää hakea (kesä)töitä. On liikaa murehdittavaa ja stressattavaa, ja liian vähän voimia tehdä mitään. Yritän mennä päivän kerrallaan eteenpäin, vaikka tunnin kerrallaan, mutta kun minun on pakko ajatella monta kuukautta eteenpäin. Koulua ja töitä, töitä ja koulua. Kun tulevaisuudessakaan ei ole mitään varmaa eikä pysyvää. Sehän tässä vielä lisäksi keljuttaa.


Siriukselta poistettiin tikit, leikkaushaava parantui erinomaisesti ja Sirius liikkua sekä treenata normaalisti. Tosin agilitytreeneissä Sirius ei ole ollut oma itsensä, vaan hieman tahmea, hidas ja ahdistunut. Kai se on taas vaistonnut mielialani, sen että minussa ei ole kaikki kohdallaan eikä hyvin. Lenkilläkin Sirius on kulkenut tasan jalkani vieressä vasemmalla puolellani, vaikka on ollut irti. Aina kun olen istunut sohvalle katsomaan telkkaria tai tekemään koulujuttuja, Sirius on hypännyt viereeni ja painautunut kylkeeni kiinni.
Aurinko ahdistuu itkustani, se haluaa tulla syliini, mielistelee ja nuolee naamaani. Se on hakenut huomiotani tunkemalla syliini joka kerta, kun minulla on ollut paha olla. Aurinkokin huomaa sen, etten ole kunnossa. Sekään ei ole ollut agilityssa eikä ulkoillessa oma itsensä, vaan on rauhoitellut itseään (ja minua) hidastelemalla, haistelemalla eikä se ole totellut  juuri laisinkaan.


Ajattelin aluksi, että niillä on pahoja lihasjumeja ja hieroin molemmat kooikkerit puolitoista viikkoa sitten. Kummastakaan ei löytynyt mitään erikoisia triggereitä, joita en olisi saanut lämmöllä ja kotihieronnalla auki. Ruoka on pysynyt samana koko ajan, olemme ulkoilleet yhtä paljon kuin normaalistikin.
Nyt kun minä olen päässyt pahimman yli, ovat Aurinko ja Sirius alkaneet käyttäytyä melko tavallisesti - tai ainakaan minä en näytä enää ahdistavan niitä. Aurinko tuntuu jo omalta itseltään, Sirius rauhoittelee minua edelleen eleillään ja teoillaan, muttei läheskään yhtä paljon kuin viikko sitten. Saa nähdä, kuinka tämän viikon agilitytreenit sujuvat. 


Pari viikkoa sitten tein kooikkereiden kanssa tällaista ratatreeniä:

Rata 01.04.2015

Sirius oli unohtanut välistävedon ja tarjosi ensimmäisellä kierroksella koko ajan takaakiertoa hypyille 3-5. Aurinko kieltäytyi hyppäämästä muuria, mikäli en sanonut "muuri" ja osoittanut selkästi muurille. Pienellä muistuttelulla Siriuskin muisti välistävedot ja Aurinko hyppäsi muurin myös silloin, kun annoin pelkän suullisen käskyn. Toisella treenikierroksella tehtiin jo hyvännäköistä rataa, vaikka Aurinkoisella kaarrokset olivat melko laajoja ja Siriuksella vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan.
Lisäksi kompastuin itse putken painoon ja lensin oikean kyynärpään kautta selälleni. Aurinkoisesta se oli nähtävästi hauskaa, koska se alkoi haukkumaan ja repi housuni lahjetta ja läpsi etutassuillaan naamaani. Onneksi Auri ei ottanut kaatumisestani (ja kiroilustani) itseensä, vaan juoksi yhtä innoissaan uudestaan putkeen. Oikea käteni sen sijaan on vieläkin kipeä, kun yritän työntää jotakin raskasta tai teen kädelläni kiertoliikkeen. Pari päivää se oli turvoksissa enkä kärsinyt edes pukea paitaa päälleni kunnolla, mutta lääkärille en tietenkään mennyt sitä näyttämään...


Rata 08.04.2015
Viime viikolla Sirius aloitti agilitytreenit ahdistumisella, joten tein radan ensimmäisen kerran Aurinkoisen kanssa. Aurille haasteeksi osoittautui pituus, joka ei ollut hypyn jälkeen suorassa linjassa vaan viistosti kohti seinää. Aurinko ei suostunut mitenkään hyppäämään pituutta, ei edes silloin kun en leijeröinyt (jäänyt puomin kauemmalle puolelle) vaan juoksin Aurin vierellä. Kun Aurinko palkattiin pari kertaa pituuden jälkeen, suostui Auri tekemään pituuden myös silloin kun minä leijeröin. Ota nyt tästä selvää, että mikä oli pikkuakalla ongelmana! Sen sijaan puomi-putkierottelu oli Aurinkoisella hyvää sekä keppien aloitus leijeröimällä erinomainen.
 Sirius innostui nähtyään Aurinkoisen juoksemassa, joten sain Titiuustakin vähän vauhtia sekä vaarallisen tilanteen irti - Sirius haukkasi sormeeni jälleen reiän, koska leikitin sitä KeHu-lelulla, joka on todellakin hintansa väärti ainakin minun kooikkereilleni. Sirius otti kontaktit melko hitaasti, mutta muuten se suoritui radasta puhtaasti - pituus ei ainakaan ollut Siriukselle ongelma, leijeröinpä sitten tai en.


On vaikeaa koota ajatuksiaan pidemmän kirjoitustauon jälkeen. Tuntuu siltä, että olen unohtanut puolet kaikesta siitä mitä kahtena viimeisenä viikkona on tapahtunut.
Onneksi olen ottanut koirista kuvia edes kännykkäkameralla, pääsiäisenä ei tullut mieleen sellainen asia kuin koirien-valokuvaus-järkkärillä sattuneesta syystä. Siispä kuvaspämmiä postauksen loppuun. Kaikki kuvat on otettu huhtikuun kahtena ensimmäisenä viikkona, huomatkaa sään ja kooikkereiden vaatetuksen vaihtelut!