Ei ihan vielä lomalla

 Koiria pitäisi jälleen jumpata kotona, kun kerran jumppapallokin löytyy. Sekä tietysti hieronta-, venyttely- ja lihashuoltokirjoja ja artikkeleita joka lähtöön. Lämpötyynykin hankittiin koiria varten, että voi antaa täsmähoitoa kipeytyneille tai jumissa oleville lihaksille. Lämpötyynyllä on myös helppo lämmitellä koiran lihakset ennen hierontaa ja pitää koira muutenkin lämpimänä hieronnan ajan.
 Hieroin kooikkerit myös tällä viikolla. Siriuksella pitkät selkälihakset olivat taas kireänä. Aurinkoisella olivat jälleen kyljet kipeinä, lantioalue sen sijaan oli parempi kuin edellisellä hierontakerralla. Ties mistä nämä lihasjumit johtuvat, osasyynä on varmasti agility sekä liukkaat tiet - välillä sataa vettä, sitten lunta ja kohta pakastaa. Luusto-ongelmia kun kummallakaan ei kuvausten mukaan ole, eikä nivelissä ole vikaa.
 Mutta ei koiria voi pumpulissakaan pitää. Niiden pitää saada juosta, leikkiä, hyppiä, jahdata toisiaan ja leluja, kaivaa, uida, kieriä ja olla koira. Yritän ulkoiluttaa koiriani joka päivä vapaana, mutta kaupungissa niiden on oltava jokaisella pidemmällä lenkillä jonkin aikaa hihnassa. Niillä on y-valjaat, jotka (luultavasti) ovat mukavat päällä, vaikka koira vetäisikin hihnassa eikä niiden pitäisi myöskään aiheuttaa minkäänlaista painetta rankaan, mikäli koira nykäisee hihnassa yllättäen. Puen kooikkereille takit tai hupparit heti, kun lämpötila laskee alle +5'c - erityisesti jos tuulee kylmästi ja ilma on kostea. Kovemmille pakkasille meillä on toppamanttelit sekä tarvittaessa minun neulomani villapaidat. Treenien sekä kisojen (olipa laji mikä tahansa) lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidetaan aina huolella.
 Ehkä pitää vain jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti. Ennaltaehkäisy ja kotihoito, tarvittaessa sitten vien koirat ammatilaisten käsittelyyn.

Rallytokoilu on jäänyt vähän vähemmälle, parina iltana olen tehnyt sisällä jotain liikkeitä mutta mitään uutta en ole alkanut vielä opettamaan. Joululomalla on sitten tarkoitus keskittyä enemmän rallytokoon, koska vietämme joulun Savossa ja agilityyn tulee 3 viikon tauko. 
 Agilityn ryhmätreeneissä tällä viikolla oli meille profiililtaan niin sopiva rata, että ongelmakohtia ei yksinkertaisesti ollut. Ei ratakaan ollut kovin haastava, mutta eipä sen aina tarvitsekaan olla. Tein radan aluksi molempien kanssa kokonaisuudessaan ja sitten vielä lyhyissä pätkissä (3-5 estettä kerrallaan), että pääsin palkkaamaan useasti niin kontakteista kuin kovaa juoksemisestakin. Tällä kertaa se koira, joka puri minulle vahingossa reiän käteen, oli Aurinko. Ihan vain siksi, että oli niin kivaa ja mahtavaa!
 Sirius murisi minulle kontakteilla ja haukkui keppejä tehdessään. Tällä kertaa Titiuu ei sentään laskenut pyllymäkeä kontakteilla!

Rata 25.11.2014

 Odotan jo joululomaa, vaikka opiskelua pitäisi vielä jatkaa melkein kolme viikkoa. Ensimmäiset pikkujoulut vietin perjantaina (kooikkeritkin pääsivät mukaan!), joten olen jo ihan joulutunnelmissa. Eihän tässä enää voi keskittyä mihinkään opiskeluun!
 Ensi viikonloppuna suuntaan Helsinki Winner -näyttelyyn messukeskukseen, tosin ilman omia koiriani. Ihmeellistä kyllä, saan tänä vuonna vähän veronpalautuksia, joten voin jopa ostaa Messarista jotakin koirille! Onneksi äitini (ja isäni) suostui vahtimaan koiria Helsinki-viikonlopun ajan. Mitä tekisinkään ilman luotettavaa ja ilmaista koiranhoitopaikkaa, jossa koirat todellakin nauttivat olostaan?

Pikkujouluista väsyneet kooikkerit <3

Samaa vanhaa kuin ennenkin

Päivät menevät samaa rataa viikosta toiseen, ei meidän elämässämme tapahdu mitään kovin uutta, ihmeellistä, suurta tai mullistavaa. Välillä itkettää, harmittaa, suuttuttaa ja tekisi mieli iskeä hanskat tiskiin - ei harrastamisen suhteen, vaan kasvattamisen, koirien hankinnan ja unelmien suhteen. Kyllä muillakin on mennyt huonosti koira-asioiden kanssa, jopa huonommin kuin minulla, mutta heille on huonojen uutisten jälkeen tapahtunut myös jokin ihana asia, suuri askel kohti haaveita.
 Kyllä, olen suorastaan katkera. Kateellinen, ärsyyntynyt, vihainen. Hetken ajattelin, etten pitäisi enää blogiakaan. Päädyin kuitenkin jatkamaan kirjoittamista, jo ihan oman itseni takia. Blogi on minulle koirapäiväkirja, johon voin kirjoittaa treenaamisesta, kilpailuista, terveydestä, luonteista ja ongelmista - sekä myös siitä, miltä minusta tuntuu.

 Viime viikolla agilityssa väiteltiin radan haastavuudesta, ja minä väittelin pääni sisällä siitä, MIKSI pikkulapset täytyy ottaa treeneihin mukaan. Onko silloin ihan pakko edes tulla treenaamaan, kun lasta ei saa hoitoon? Tai onko sen lapsen ainakaan pakko kiipeillä agilityesteiden päällä ja juosta kesken minun koirani suorituksen radalle?!
 Mutta treenirata sentään oli mukava, ja ratapiirtäjänä oli tuttu henkilö:

P. Kermisen kisarata treeneissä 18.11.2014

 Aurinkoiselle 7. hyppy oli hankala, minun piti ihan kirjaimellisesti niistää koira mukaan A-esteeltä, että sain sen menemään hypylle enkä putkeen. Muutoin ei radalla mitään suurempia ongelmia ollutkaan. Paitsi Aurinkoisella oli kahden ensimmäisen hypyn kanssa ahdistumista, koska Aurinko oli juuri tekemässä 2. hypyn takaakiertoa kun lapsi juoksee päälle ulko-ovesta. Kiitos vitusti. Onneksi makkarapalat tekivät kauppansa, ja toisella kierroksella angstaus oli tiessään.
 Sirius viihdytti itseään haukkumalla putkissa ja laskemalla A-esteellä pyllymäkeä kontaktille (mikä oli melko hidas tekniikka). Lisäksi Sirius iski pienen eläimen raivolla lelusta ohi suoraan sormeeni, ja minulla oli peukalo sini-violetti-kirjavana muutaman päivän.

 Lauantaina kävin vielä vetämässä vinttikoira-agilitya, ja tein jälleen koirieni kanssa rakentamani puoliympyrän muotoisen radan, joka koostui yhdeksästä esteestä. Menin itse seisomaan radan keskellä, ja annoin koirille vain estekäskyjä. Sirius suoritui tehtävästä ehdottomasti parhaiten, Aurinko hämmentyi lähdössä kun minä seisoinkin vain paikallani, ja Africa oli (tapansa mukaan) ihan pihalla. Aurinko hoksasi nopeasti jutun juonen, ja toinen kierros meni mainiosti. Sen sijaan Africalla epävarmuus esteistä näkyy sen suorituksessa, ja minun oli liikuttava vähän mukana, että sain whippetin edes liikkeelle. Putki sentään oli vetävä este, joten irtoamista päästiin Africankin kanssa harjoittelemaan edes sillä.

 Perjantaina kävin treenaamassa rallytokoa aamupäivällä, sillä iltapäivällä minua odotti terveystapahtumaan liittyvä koiralajiesittely Aurinkoisen kanssa Joensuun kauppakeskuksessa (jossa pikku-akka käyttäytyi hirveän nätisti ja sai tusinan uusia ihailijoita!). Pasi oli mukana kuvaamassa meidän rallytokoilua, joka alkaa näyttää on ihan oikealta rallytokolta, enkä minäkään unohtanut rataa!

Siriuksen rallytokot 21.11.2014

Aurinkoisen rallytokot 21.11.2014

 Tämä viikko ei ole sen erilaisempi kuin edellinenkään, paitsi ruokinnan osalta. Kooikkerit söivät kuivaruoan loppuun, joten syötän niille nyt barffia pari viikkoa, kun pakastimessa on naudanluita sekä -lihaa, joita Africa ei voi syödä. Sen jälkeen siirrymme takaisin kuivaruokaan, koska nappularuokinta on helppoa ja tulee kooikkereiden kanssa paljon halvemmaksi. Sitäpaitsi en jaksa siivota luuoksennuksia lattialta joka viikko, puhumattakaan koirien kaulusten sekä korvatupsukoiden pesusta.

 PS. Aurinko tuli istumaan eteeni, luimisti korvansa, nuoli vain toista suupieltään, nousi minua vasten ja nuoli taas suupieltään. Hampaiden välissä oli rustoluuta jumissa. "Mamma, auta. Ei tunnu kivalta." Kun otin luunpalan pois, Aurinko nielaisi sen ja meni häntäänsä heiluttaen takaisin syömään. Siinä on vain jotekin herttaista, kun Aurinko tulee pyytämään minulta apua tilanteessa kuin tilanteessa - mamma kun auttaa aina.

Kouluttamassa ja oivaltamassa omia

 Viime viikolla sain kärsiä kahdesta liian pitkästä opiskelupäivästä yliopistolla - en ehtinyt tekemään oikein mitään ennen luentoja enkä niiden jälkeen. Sen verran iltaisin ryhdistäydyin, että tein Siriuksen ja Aurin kanssa rallytokoa olohuoneessa.
 Siriuksen kanssa harjoitellaan peruuttamista suoraan taaksepäin (ei vinosti), Aurinkoisen kanssa opetellaan pysymään paikoillaan ennen kuin uusi käsky tulee. Aurinko ennakoi paljon, nähtävästi se lukee silmä kovana kehonkieltäni ja tekee haluamani liikkeen, vaikka en ole ehtinyt vielä sanoa mitäään. Se ei ole kisaaminen kannalta kovin toivottava ominaisuus, koska välillä Aurinko lukee kehonkieltäni myös väärin.
 Puolenvaihdot alkavat sujua molempien kanssa (jalkojen välistä), samoin erilaiset täyskäännökset. Tosin mestariluokan "valkovuokko"- ja "tulppaani"- käännökset vaativat vielä paljon harjoittelua - helpommat menevät jo mainiosti.

 Huonosti järjestetyn yliopistokurssin takia jouduin jättämään agilityn ryhmätreenit välistä. Typerä opiskelu, häiritsee minun vapaa-aikaani.
 Onneksi halli oli tyhjänä minulle sopivaan aikaan, ja pääsin tekemään ratatreeniä koirien kanssa. Keppejä eikä keinua radalla ollut, toivottavasti tällä viikolla ne löytyvät radalta. Pöytääkin pitäisi joskus harjoitella, koskaan ei tiedä jos se tuleekin kisaradalla eteen. Tosin itse muistan yhden ainoan kisaradan, jossa pöytä on ollut, ja sekin oli Siriuksen kanssa 1-luokassa vuosia sitten.
 Samalla treenikerralla harjoittelin Aurinkoisen kanssa niistoa erikseen (videolla ei onnistu kovin hyvin), koska Aurinkoinen tekee isot kaarrokset ollakseen medikoira. Niissä kuluu sekunteja eikä hyppytyylikään ole mikään paras mahdollinen, kun Aurinko loikkaa jokaisen hypyn yli kuin se olisi vähintään puoli metriä pitkä/leveä.
 African kanssa jouduin neuvottelemaan erittäin menoon kertaan renkaan hyppäämisestä: se juoksi joka kerta A-esteelle. Toiseen suuntaan Africa hyppäsi renkaan ongelmitta, mutta nähtävästi kontaktit ovat Africalle mieluisampia esteitä kuin kamala-kilisevä-rämisevä-rengas.
 Lisäksi tein kaikkien koirien kanssa putkierottelua merkkaamalla sen putken kädellä, mihin halusin koiran menevän. Aluksi minusta tuntui siltä, että kukaan koira ei tajunnut mitä tarkoitin ja minne halusin niiden menevän. Kyse taisi olla enemmän omasta ohjauksestani kuin koirien älykkyydestä, sillä kun vaihdoin hetken turhautumisen jälkeen ohjaustaktiikkaa (jatkoin edelleen merkkauksella, mutta peitin väärän putken suun kehollani), alkoivat kaikki koirat mennä oikeaan putkeen.
 On se silti mukavaa, kun itse oivaltaa tekevänsä jotakin väärin ja osaa vielä itse korjata oman virheensä. Jos vaikka seuraavan agilitykoirani kanssa (joskus kahden vuoden päästä) en tekisi ihan kaikki virheitä!
 Pasi kuvasi jälleen keskiviikon ratasuoritukset:

Siriuksen aksat
Aurinkoisen aksat
African aksat

Olen taas innostunut hieromaan, ja kooikkerit pääsivät käsittelyyn heti perjantaina. Siriuksella oli pitkät selkälihakset kireänä, Aurinkoisella taas kyljet ja lannealue. Tuskinpa liukkaat kävelytiet ovat lihaksiin auttaneet, kooikkerit nimittäin sekoavat onnesta kun maassa on lunta. Silloin on pakko juosta niin lujaa kuin käpälistä lähtee, ennen kuin tajutaan tien olevan liukas, ja siinä vaiheessa ollaankin jo kirsu edellä ojassa tai liu'utaan tassut sutien toisia päin.
 Hyvin lähtivät jumit kuitenkin aukeamaan, erityisesti Aurinkoisella sain lannealueen selvästi rennommaksi, josta kiitokseksi Aurinko päätti piereskellä koko loppuhieronnan ajan. Ihanaa.

Lauantaina olinkin sitten vetämässä vinttikoirille agilitya, ja pääsivät omatkin kiiturit tekemään aksaa koulutuksen jälkeen. Sirius oli kuuliainen poika (kuten melkein aina), African kanssa neuvoteltiin pituuden suorittamisesta ja Aurinko jätti joka kerta muurin välistä, mikäli minä en sanonut "muuri". Pelkkä hiljainen ohjaaminen tai "hyppy" eivät Aurille kelvanneet.
 Välillä tulee sellainen olo, että Aurinko vain haluaa viilata pilkkua: "Et sanonut estettä oikein, en tee!" Ehkä sen takia Aurinko on parempi kontaktieste-putki-erottelussa kuin Sirius ja Africa.

Vinttariagilityn rata

 Sunnuntaina kävin vielä vetämässä näyttelytreenit, jossa näin pitkästä aikaa kooikkeritutun uudemman kooikerhondjensa kanssa. Ja sain jälleen kerrassaan ihania kokemuksia (EN) eräästä rodusta, jota kohtaan tunteeni eivät koskaan ole olleet lämpimät. En myöskään ole yhtään hyväluonteista tämän rodun edustajaa tavannut tähän päivään mennessä. Onneksi treeneissä oli niitä herttaisiakin koiria omistajineen, joiden kouluttaminen oli mukavampaa eikä minun tarvinnut varoa teräviä hampaita.
 Näyttelytreenien jälkeen lähdin käymään pitkällä metsälenkillä Tiinan ja vinttareiden kanssa, jossa koirat saivat juosta ja leikkiä pari tuntia vapaina vastasataneessa lumessa (kyllä hihnat olivat mukana - repussa). Illalla kotona oli varsin hiljaista, ainoastaan ruokakuppien kolahdus ja iltapissikäsky herättivät koirat hetkeksi uniltaan.

 Tällä viikolla on tiedossa agilitya ja toivottavasti myös rallytokon ratatreenit. Lisäksi minä menen PoKSin nimissä pitämään esittelyä koiraharrastuksista julkiselle paikalle, koska olenhan todella kokenut koiraharrastaja hurjalla 15 vuoden epämääräisellä harrastelullani! 

Mustaa, märkää ja marrasta

Marras tarkoittaa erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä, kuten esimerkiksi kuolleiden sieluja tai ennusmerkkejä kuolemasta. Kyllähän blogissa on ollut aika kuollutta, samoin kuin kisarintamalla, eikä treenaaminenkaan ole ihan hirveästi innostanut. Ulkoillessa on tuntunut siltä, että kaikki valo, lämpö ja ilo on kuollut kaikista ihmisistä sekä luonnosta. On vain harmaata, mustaa, mutaista, ankeaa, märkää, kylmää.

 Rallytokoa olen nyt treenannut vain kotona, ensi viikolla ehkä pääsen hallille taas tekemään ratatreeniä - tai ainakin pidempiä seuraamispätkiä sekä pujottelua. Lisäksi ollaan harjoiteltu merkille lähettämistä ja peruuttamista. Merkille lähettämisessä matka on ollut 5m, saa nähdä kuinka merkille meno onnistuu uudessa ympäristössä (tuttu treenihalli) ja pidemmällä matkalla.
 Sirius on osannut peruuttaa jo useamman vuoden käskystä, nyt vain harjoitellaan suoraan peruttamista. Aurinkoisella peruuttamisen opettelu on alkutekijöissään, tällä hetkellä naksautan takajalkojen liikuttamisesta taaksepäin. Hiljalleen edetään.

 Agilityssa käytiin tekemässä helppoa rataa (jälleen kerran...):

Treenirata 04.11.2014

Mitään suuria onglmia ei radalla ollut, enkä harjoitellut mitään erikoisempia ohjauskuvioita. Putkeen lähettämistä otin molempien kooikkereiden kanssa välimatkaa vaihdellen (parista metristä pariinkymmeneen metriin). Tein sekä Aurinkoisen että Siriuksen kanssa radan kolmessa osassa, jolla sain ainakin Aurinkoon lisää draivia tekemiseen. Sirius päätti taas karjua minulle juostessaan putkeen, lisäksi Titiuu on ottanut tavakseen murista keinulla häntä heiluen - syystä X. Aurinko vain haukkuu, mikäli en juokse tarpeeksi lujaa tai ohjaa selkeästi.
 Aurinko malttoi tehdä kauniisti kepit loppuun(!), vaikka menin itse ottaamaan sitä vastaan 11. hypylle heti, kun Auri aloitti kepit. Siriuksen kanssa moista kiirettä ei ole, joten menin odottelemaan Siriusta hypylle 10. kun Sirius suoritti keppejä.

 Tällä kertaa otin kontakteja myös erikseen, naksutin ja palkkasin 2on-2off -kontakteista. Myös rataa tehdessä kiinnitin huomiota oikeanlaisiin kohtakteihin, palkaten ensimmäisellä kierroksella molemmatb kooikkerit kaikilta kontakteilta. 

Viikonloppuna saunottiin kunnolla ja lenkkeiltiin erittäin vaihtelevassa säässä - välillä satoi lunta, välillä räntää, sitten vettä, kohta kaikki suli ja sitten taas jäätyi. Kerrassaan ihana marraskuu. Onneksi koirille on sadetakit, toppatakit, kurahaalarit ja villapaidat olemassa, tulkoon minkälainen sää tahansa.

 Ensi viikolla luvassa itsenäistä agilitya (kiitos pitkän päivän yliopistolla juuri pienryhmätreenipäivänä!) sekä toivottavasti rallytokoa. Minä menen lisäksi kouluttamaan agilitya ja vetämään näyttelytreenejä, Pasin syntymäpäiväpirskeetkin pitäisi juhlia ja suunnitella pienimuotoisia pikkujouluja. Iloa arjen keskelle!

Meidän lauma <3

Serkukset saunassa!

Luntakin oli paljon!