Kieputusta

 Ensimmäisistä kolmosluokan agilitykisoista jotain oppineena haluan oppia itse ohjaamaan kieputuksia, takaakiertoja, leikkauksia ja muita mukavia sujuvasti - ja haluan että koiratkin oppivat ne, eikä homma ainakaan kaadu siihen etten osaisi jotakin. Eri asia on sitten se, ehdinkö ohjaamaan kunnolla tai teenkö ohjauskuvion kunnolla, mutta että edes osaan sen.

 Viime viikolla ryhmätreeneissä oli vastassa tällainen rata. Paljon takaakiertoja, haltuunottoja, puomi-putkierottelua ja juoksemista, että ehdin ohjaamaan oikein.

Rata 16.09.2014

 Siriuksen ongelmakohdaksi nousi hypyt 8 ja 9. Se hyppäsi molemmat hypyt uudestaan toiseen suuntaan, kun minä jatkoin matkaani. Tähän siis luullakseni tein twistiä, yritin myös 8.hypylle viskileikkausta. Se nyt meni Siriukselta vähän paremmin, muutaman toiston jälkeen molemmat valitsemani ohajuskuviot alkoivat sujua. Puomi-putkierottelu meni Siriukselta hienosti, ja muuten rata oli sujuvaa Titiuun kanssa.
 Aurinkoiselle ongelma oli ensin puomi. Hyppy nro 9 jälkeen Aurinko kiipesi puomille - kolmesti. Siinä vaiheessa minä tajusin, että olen väärällä puolella eli puomin puolella. Aurinko luki periaatteessa ohjaustani oikein, mutta suullista käskyäni ei. Vaihdoin ohjauskädeksi oikean käteni, vedätin Aurin hyppyjen 9 ja 12 välistä hypylle 10 - tadaah! Ei puomille tunkemista.
 Seuraava haastava paikka oli putken väärä pää. Eli putki nro 11 mentiin väärästä päästä pariin otteeseen. Tein valssin 10.hypyllä suoranaisesti Aurin päälle, otin haltuun ja keilasin koiran putken oikeaan päähän. Puomi-putkierottelu oli Aurinkoisellakin erinomainen, samoin kontaktit jotka pitävät yllättävän hyvin, vaikka minä jatkan juoksua eteenpäin.

 Mietin vain, että pitäisikö opettaa kontaktit itsenäisemmiksi, ilman erillistä pysäytyssanaa (joka meillä on "koske"). Eli koira pysähtyy itse automaattisesti 2on-2off -kontaktille. Toisaalta, uskaltaisinko luottaa siihen myös kisoissa että koira pysähtyy? Todennäköisesti tämä tekniikka menisi siihen, että treeneissä olisin hiljaa ja kisoissa huutaisin "KOSKE".
 Ettei vaan agility olisi liian helppoa muutenkaan, niin sitten minä vielä sekoitan koirieni päät. 

 Tänään kävin tekemässä kooikkereitten kanssa putken "väärää" päätä, mikä osoittautui Aurinkoiselle aika kinkkiseksi jutuksi, koska Auri karkasi jopa selkäni takaa putken väärään päähän. Miksi? Koska PUTKI on Aurinkoisen LEMPPARI. Ja koska minä annoin sen mennä väärään päähän.
 Tätä siis on Aurinkoisen kanssa treenattava aika reilusti, ennenkuin voin luottaa siihen että Aurinko kuuntelee ohjausta eikä pientä ääntä päässään, joka käskee mennä putkeen, ihan sama mihin päähän.
 Treeniin kuului juurikin kieputusta, jossa minä pyörin hypyn siivekkeen vieressä, koira hyppää ja tulee käteen. Tämä osoittautui viimeksi ongelmalliseksi, eikä se nytkään mallisuoritus ollut, mutta parempi kuitenkin. Lisäksi treenasin (käsittääkseni) päällejuoksua ja twistiä - minulla on vähän ohjaustermit hukassa edelleen. Siriukselle päällejuoksu oli helpompi kuin Aurinkoiselle, Aurinko taas tajusi twistin Siriusta nopeammin. Auri sai extranamipalkkaa kädestä päällejuoksusta hypätessään ikäänkuin suoraan syliini, Siriusta palkkasin twistissä lelulla heti hypyn jälkeen ja itse jatkoin seuraavan esteen suuntaan.

 On tämäkin, kun pitää opetella kaikenmaailman ohjauskuvioita ja varsinkin niiden nimiä! Lisäksi monilla on oma versionsa näistä vaikeammista ohjaustekniikoista, niistä on vain sitten valittava omaan käteen (kirjaimellisesti) sekä omalle koiralle sopivat.
 Suosittelen lämpimästi välillä olemaan hiljaa kun opettelee uusia ohjaustekniikoita. Minulle se ainakin auttaa, ja keskityn enemmän liikkeeseeni sekä siihen missä koira on, kun en sano mitään. Tuntuu että koirakin jotenkin herkistyy ja tarkkailee minua paremmin, kun ääntä ja käskyä ei kuulu.

 Aurinkoisen kanssa tehtiin myös keinua Pasin avustuksella. Pasi piti keinua ylhäällä ja palkkasi nameilla, minä annoin vain "keinu" -käskyn ja päästin Aurin juoksemaan keinulle. Tätä tehtiin muutama toisto ilman, että keinu missään vaiheessa laskeutui alas. Sen jälkeen tehtiin muutama toisto niin, että Aurinko sai palkan keinun ollessa ylhäällä, Pasi laski keinun hallitusti alas ja Aurinko sai uuden palkan. Hyvin tuli keinuun lisää vauhtia, kun otin treenien lopuksi keinun pari kertaa molemmilta puolilta ilman Pasin avustusta :)
 Nähtävästi möllikisoissa tehty lentokeinu vaikutti siihen, että minä varoin liikaa keinua Aurinkoisen kanssa ja pehmeänä koirana se päätti hidastella entisestään keinulla koska "mamma jännittää, sitä pitää rauhoitella".

 Africa teki keinua samalla tavalla parikymmentä toistoa ja voilá! Africa teki tänään keinun osana rataa! Varmasti Africa tarvitsee vielä vahvistusta keinulla, eikä se ole täysin varma este mutta näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin pari viikkoa sitten. Renkaan kanssa on tekemistä (mini-medirengas meni mainiosti, maxikorkuinen rengas ei), ja kepit ovat aivan alkutekijöissään. Myös kontakteja pitää hioa varmemmiksi (eli palkata radan yhteydessä ja harjoitella myös erillisinä), mutta African kanssa voi tehdä jo ihan oikeaa ratatreeniä.
 Ei lainkaan huonosti, ottaen huomioon että African kanssa on tehty puoliaktiivisesti agilitya vain puolisen vuotta.

 Nyt taas sää inhottaa, kylmää ja kosteaa. Päälle päätteeksi on luvattu räntäsadetta ja yöpakkasta - yäk. Koiratkaan eivät hirveästi tällaista säätä arvosta, mutta ulkoitava on. Onneksi on siihen sopivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä edes siedettävää - hauskaa voi pitää sitten agilityhallissa sekä meidän melko tilavassa tupakeittiöissä :)

Hupparikansaa.

Kolmosluokkalaiset kooikkerit

Se oli sitten siinä. Nyt on molemmat kooikkerit agilityn 3-luokassa.

 Aurinko nousi PoKSin kisoissa Anne Saviojan agilityradalta kolmosluokkaan, sijoittuen toiseksi. Varmistelin liikaa ja keinulla kului useita sekunteja, koska en halunnut toistaa möllikisoissa tapahtunutta lentokeinua. Kuitenkin vauhti riitti siihen, että luokkanoususerti meille irtosi! Jälleen minua itketti ja nauratti yhtäaikaa, olin kauhen tyytyväinen Aurinkoiseen, joka teki hienoa työtä vaikka minä olin välillä käskyineni vähän myöhässä ja kaarrokset menivät pitkiksi - kuten meillä yleensäkin. Aurinko siis nousi 2-luokasta kisaamaan kolmosissa neljällä startilla. Aika hurjaa. Saa nähdä miten monta starttia vaaditaan siihen, että Aurinko saa 3-luokasta tuloksen, puhumattakaan 0-tuloksesta.

 Kisasin sekä Siriuksen että Aurinkoisen kanssa kolmosissa, molemmille 2 starttia. Tuomarina 3-luokassa toimi Jari Tienhaara. Radat eivät olleet hirvittävän vaikeita, mutta selvästi 2-luokan ratoja haastavampia ansapaikkoineen.

 Aurinkoisen kanssa radat menivät hyllyiksi. Ensimmäisellä agilityradalla minä itse ohjasin koiran putken väärään päähän, mutta olin kauhean tyytyväinen Aurinkoisen kontakteihin ja keppien aloituksen hakuun! Toisella radalla Aurinko päätti ihan itse valita hyppynsä minne menee, vaikka huusin "tässätässäTÄSSÄ" ja käytin kroppaani ja käsiäni ohjaamiseen. Ei, Aurinko halusi hypätä juurin sen hypyn, joka oli minun selkäni takana parin metrin päässä. Loppurata meni taas hirveän hienosti ja nopeaa vauhtia, Aurinko haki pimeän putkikulman taitavasti ja aloitti jälleen kepit oikein kauempaakin käskettynä. Vau! Eipä tässä tarvita kuin lisää treeniä ja selvästikin haltuunoton harjoittelua, niin ehkä ne kolmosten radat alkavat meiltäkin sujumaan.

 Sirius sai 5 ratavirhettä (kielto) ensimmäiseltä radalta, kiitos minun huonon ohjaukseni. Kiltti kooikkeri kuitenkin suoritti radan hienosti loppuun ja kontaktit napsahtivat kohdalleen.  Toisella radalla Sirius sitten kipitti ensimmäisen nollansa! Vaikka minä jälleen sähläsin ja unohdin totaalisesti kesken radan, kummalta puolelta hyppy nro 12 piti suorittaa. Siinä sitten pyörin muutaman sekunnin ajan ja Sirius (jälleen kiltisti) pyöri mukana ja odotti, että "mihin suuntaan mamma nyt minun haluaa menevän?". Titiuu on maailman kiltein agilitykaveri, jos vain minä taas oppisin ohjaamaan kunnolla niin voisi niitä nollia tulla vähän nopeammilla ajoilla!Siihenkään ei auta kuin harjoittelu ja se, että opin valitsemaan koirilleni parhaat ohjauskuviot enkä katso miten muut, kokeneemmat ja mahdollisesti paljon taitavammat ohjaajat tekevät. Treeneissä voin sitten opetella erilaisia ohjaustekniikoita ja opettaa ne koirilleni, enkä ottaa kisoissa yhtäkkiä käyttöön jotakin sellaista, mistä kooikkerit vain hämmentyvät ja sitten tekevät omia ratkaisujaan.

 Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen sekä Aurinkoisen että Siriuksen suorituksiin. Aurinko nousi kolmosiin ja Sirius sai ensimmäisen nollansa. Tämän vuoden haaveet on täytetty kaksinkertaisesti! Haaveilin Aurin nostamisesta kakkosluokkaan ja Siriuksen nostamisesta kolmosiin.  Ehkä vielä parissa kisassa käyn tänä vuonna, sitten saavat kooikkerit nauttia kisatauosta. Joulun aikoihin tulee myös kuukauden mittainen treenitauko, minkä uskon tekevän vain hyvää.

Sirius agiliitää 11.09.2014
Aurinko agiliitää 11.09.2014
Africa agiliitää 11.09.2014

 Tällä kertaa postauksen loppuun videot kisoja edeltävän viikon agilitytreeneistä jokaisen koiran osalta. Minä kaipaan selvästi enemmän treeniä kuin koirat, mutta toivottavasti kehityn paremmaksi ohjaajaksi tässä ajan saatossa. Jotain olen ainakin osannut tehdä oikein, kun olen molemmat kooikkerini kolmosluokkaan agilityssa saanut :)
 Seuraava tavoite on sitten kehittyä myös rallytokon suhteen, jos siinä päästäisiin kisaamaan vaikka ensi vuonna! Haaveita on ainakin hyvä olla, sekä se kuuluisa varasuunnitelma - ja varasuunnitelman varasuunnitelma. 

Kisaaminen on rankkaa...

...Onneksi toisessa mummolassa on pehmeät sohvat.

Möllihyllyjä ja haistelua

 Kävin kooikkereitten kanssa seuran järjestämissä agilitymöllikisoissa - ensin olen talkoolaisena möllien ratojen ajan, ja kisaavien radoille ilmoittauduin molempien kanssa. Uutena tunteena oli sellainen tavallinen olo, melkein rento ja rauhallinen. Edes rataantutustuminen ei jännittänyt yhtään.
 Ja se sitten näkyi myös radalla.
 Sirius hyllytti aika helpossa kohdassa: minä tein jaakotuksen vähän liian myöhään, Sirius luki ohjauksen väärin ja hyppäsi hypyn takaisin minun suuntaani. Siitä tuli siis sylkkäri. Sen jälkeen loppuohjaus on vähän-sinne-päin, annoin Siriuksen tehdä esteet siinä järjestyksessä loppuun kuin se itse halusi, itse juoksin vain mukana ja kehuin kovasti.
 Aurinko sitten hyllytti putkella, heti ensimetreillä. Putken väärä pää, en oikein itsekään tajua miten Aurinko luki juuri sen väärän pään putkesta, oikea pää oli paremmin tarjolla muurin jälkeen. Sitten ne kepit. Aurinko lopetti kepit kesken kolmesti. Tätä hämmästelin niin minä radalla, kuin treenikaverit radan reunalla. Aurinko ei ole ikinä jättänyt keppejä kesken. Oliko siihen syynä katonharjan takaa suoraan silmiin paistava iltapäiväaurinko? En keksi mitään muutakaan selitystä tälle. Auringonpaiste häikäisi niin minua kuin koiraakin ja vielä melko kokemattomana koirana Aurinkoisella ei riittänyt itsevarmuus ja taito mennä keppejä loppuun asti näkemättä kunnolla.
 Lisäksi Aurinko päätti tehdä myös lentokeinun. Senkin myös ensimmäistä kertaa koskaan.

 Että näin hienosti meni meidän mölliradat. Voitte arvata, mitä treenattiin vapaavuorolla tiistaina hallissa: keppejä ja keinua (sekä muita kontakteja ihan varmuuden vuoksi). Ratatreenin käyn tekemässä myöhemmin tällä viikolla.

 On siitä jännityksestä jotain hyötyä, koska silloin minä ohjaan tarkemmin, suorastaan varman päälle ja pidän huolen siitä, että tiedän koko ajan missä koira on. En ehkä sittenkään halua, että kisajännitykseni katoaa mihinkään, korkeintaan vähenee aavistuksen.

 Viime viikolla treenit sentään menivät hyvin, joka tuo vähän varmuutta treenaamiseen. Rata oli helppo, sen ihmeellisempiä ohjauskuvioita ei tarvittu vaan treenit olivat suoranainen läpijuoksu. Päätin myös tehdä radan takaperin toisella kierroksella, että sain kooikkereille vähän vaihtelua.
 Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, Sirius oppii radan 1-2 toistokerralla ulkoa, siksi sen kanssa ei kannata treenata samaa rataa montaa kertaa - ellei rata ole todella vaikea ja minä itse haluan oppia jonkun tietyn ohjauskuvion. Tällä radalla Siriuksesta parasta olivat putket, joihin menessä Titiuun täytyi joko haukkua tai murista. Palkinnoksi Sirius halusi tietysti vetoleikin wubbakongilla (joka on myös Aurinkoisen suosikkilelu tällä hetkellä) sekä näyttää mammalle riemunsekainen hymy, mahdollisimman läheltä naamaa. Huuli halkesi lievästi, kun sain Siriukselta hammaspusun.
 Aurinkoisella oli radalla niin hauskaa, että minä sain taas juosta ja oikoa radalla niin paljon kuin ehdin. Valitettavasti hallin keinonurmimatto kumirouheineen on tiukoissa käännöksissä erittäin sileäpohjaiseksi kuluneilla lenkkareilla hieman liukas, joten minä itse otin melkein suutuntumaa vihreään mattoon. Mutta akalla oli kivaa, sehän oli tärkeintä!

Rata 02.09.2014

 Tämän lisäksi olen innostunut opettamaan temppuja koirille. Siriukselle olen opettanut jo vuosia sitten tassulla koskemisen post it -lappuun, ja halusin opettaa Aurinkoiselle saman tempun. Se on hauska, vaatii koiralta ajattelua ja huomiokykyä (kun lappua siirrellään eri paikkoihin) ja voihan sitä käyttää esimerkiksi agilityssa kontaktien tai tokossa ruudun opettamiseen.
 Aurinko sai jutun juonesta nopeasti kiinni, vielä en ole lappua siirtänyt korkeammille paikoille kuten tuolille tai pöydälle, mutta lattialla olevan lapun Aurinko osaa jo etsiä ja iskeä käpälänsä sen päälle. Välillä mietin, että osaako Aurinko etsiä myös muun väriset laput ja silti koskettaa niitä tassulla? Meillä on tällä hetkellä kirkkaanvihreitä lappusia, täytyy joskus kokeilla muun värisilläkin.
 Siriuksen kanssa lappua voi laittaa jo oviin sekä seiniin ja silti Titiuu lätkäisee tassunsa siihen - harmi vaan kun valonkatkaisimet ovat kooikkerille liian korkealla, muuten opettaisin Siriuksen sammuttamaan valot. Osan ovista se osaa jo sulkea, saunassa se on varsinkin kätevää kun ei tarvitse itse nousta pois lauteilta, kun Sirius sulkee oven perässään :D
 Africallekin aloin tätä opettamaan ja lappu löytyy jo ihan hyvin - mutta jos lappu on African mielestä liian vaikeassa paikassa (ei metrin säteellä) tai palkka ei tule koska Africa ei kosketa lappuun tassulla, se tarjoaa maahanmenoa ja sen jälkeen haukkumista. Poow-woow! Kyllä siinä whippetin aivosolut kiehuvat, kun se yrittää keksiä ja muistaa, että mitä pitikään tehdä. Minun sen sijaan täytyy muistaa, että Africa tarvitsee vähintään tuplaten toistoja kooikkereihin verrattuna, ennen kuin vaikeusastetta voi nostaa. Muuten whippet turhautuu, kun ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan.

 Eilen aloitin koirien kanssa sitten hajutunnistuksen harjoittelun. Astioina toimivat lastenruokapurkit, jotka keitetään kansiensa kanssa joka treenikerran jälkeen hajujäämien poistamiseksi. Purkkien kansiin tein naulalla pieniä reikiä (myös harsokangasta voi käyttää teipin/kuminauhan kanssa).
 Ensihajuksi valitsin kanelin, jossa on voimakas ja helposti muista hajuista erottuva tuoksu. Tässä taka-ajatuksena oli se, että voin helposti siirtää kanelin metsään tai pihalle harjoiteltavaksi hajuksi. Kaneli on pussissa josta sitä on helppo luontoon sirotella (anteeksi, muurahaiset!), enkä usko sen olevan mitään muuta Suomen luonnosta löytyvää hajua lähelläkään - näin koiran on helpompi löytää se, mikä kasvattaa sen itseluottamusta hajutunnistuksen suhteen.
 Me olemme tosiaan vasta alkuvaiheessa. Koirat haistelevat tai tökkäävät kirsullaan purkkia jossa kanelia on, ja saavat siitä palkkion. Tästä jatketaan vihjesana lisäämisen, jonka jälkeen hiljalleen lisään purkkien määrää - edelleen vain yhdessä purkissa on kanelia, muissa ei mitään. Kun hajutunnistus alkaa sujua sisällä, siirrän purkit ulos. Sen jälkeen alkaa purkkien häivytys, jonka toivon olevan suhteellisen helppoa kanelin voimakkaan tuoksun takia.
 Aion ensi syksynä yrittää opettaa kooikkerit etsimään kanttarelleja, mikäli saan jostain harjoitussieniä sitä ennen. Sen sijaan kanelille tulee hyötykäyttöä, kun pyörittelen oman avainnippuni siinä. Jos minun ei sen jälkeen tarvitsisi kääntää huushollia ylösalaisin etsiessäni avaimiani, vaan voin laittaa kooikkerit töihin! Africakin tekee hajutunnistusta lähinnä aivojumppana, mutta mikäs siinä jos saan jossain vaiheessa koulutettua kolme kanttarellikoiraa! Tai edes kanelikoiraa :)

Hajutunnistus, osa 1

  Yläpuolella linkki koirien hajutunnistusharjoitukseen, jossa kooikkereilla on kuvattu toinen treenisarja (n. 10-15 toistoa per sarja) ja Africalla viides... Vähän on whippet hitaampi tässä hommassa, mutta edistyy sentään!

Tuuria vai taitoa - ehkä paljon ensimmäistä ja vähän toistakin

 Ilmoitin kooikkerit jälleen Varkauteen agilitykisoihin, koska siellä on majoitus, ruokinta sekä koirien hoitopaikka valmiina (minun vanhempani tai Pasin vanhemmat). Samalla tuli käytettyä myös heinäkuussa hankitut agilitylahjakortit. 
 Lisäksi voin tavata Varkaudessa vanhoja treenikavereitani, ja pidän muutenkin Varkauden ulkokentästä. Se on lämmin, valoisa ja pohja on kivituhkaa, mikä sopii niin minulle kuin kooikkereillekin mainiosti juoksualustaksi.

 Tällä kertaa kisajännitys alkoi vasta siinä vaiheessa, kun sain kisakirjeen sähköpostiini. Yllättäen jännitys nousi uusiin lukemiin luettuani lähtölistat paria päivää myöhemmin. Kisapaikalla sitten jo tärisin ja melkein hyperventiloin, jalat olivat jälleen hyytelöä ja ajatukset surisivat päässä.
Ohjaajan hermorakenne: -3 (erittäin hermostunut)
Ohjaajan toimintakyky: -2 (riittämätön)
Onneksi huoltojoukkoni (äitini ja Pasi) pitivät koiria lämpiminä ja minua vähän rauhallisempana, kun tuskailin ja ahdistuin rataantutustumista ennen sekä sen jälkeen.
 
 Tuomarina toimi molemmilla 2-luokkalaisten radoilla Markku Kaukinen.

 Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jolle olin ilmoittanut vain Aurinkoisen. Rataantutustuminen aiheutti lisää panikointia: hirveästi takaakiertoa, mahdollisia hyllytyspaikkoja monta. B-hyppärin vaikeudesta kertoo ehkä se, että kaiken kaikkiaan radalta tuli 8 tulosta (vain yksi luva), kun koirakoita oli 15.

 Aurinkoisen tulos B-hyppyradalta oli 5. Tästä virheestä voin syyttää vain itseäni, koska olin täysin linjan koiran edessä muurilla, josta yksi palikka tuli alas. Jännitin itse liikaa tulevia takaakiertoja, enkä ajatellut loppuun omia linjauksiani. 
 Lisäksi sähläsin jälleen Aurin juoksulinjalle putken 12. jälkeen, mutta minun kiltti kooikkerini hidasti reilusti vauhtiaan tultuaan putkesta, pudotti raviin, katsoi minua ja odotti että "mihin päin mennään?" Koska Aurinko odottaa estekäskyjä eikä (ainakaan vielä) tee rataa juurikaan ominpäin, meille ei tullut hyllyä.
 Sijoituimme tällä ohjaajan sähläyksellä kuitenkin B-hyppärillä toiselle sijalle.

B-hyppyrata (pituus 136m, ihanneaika 39s), Varkaus

 A-agilityradalla olin sitten ilmoittanut molemmat kooikkerit, joista Sirius pääsi starttaamaan ensimmäisenä. Tämä rata tuntui helpommalta ja suoraviivaisemmalta, mikä näkyi myös tuloksista: 11 tulosta, kun koirakoita oli 16 kappaletta.
 Siriuksen kanssa tämä rata tuntui helpolta, ohjasin sitä samalla tavalla kuin treeneissä, kiritin ja pidin hauskaa. Siriuskin päätti ilmoittaa minulle haukkumalla putkiin mennessään, että hauskaa on ja juostaan vielä kovempaa!
 Aurinkoisen kanssa kaarrokset menivät pitkiksi, jokainen käännös oli pari metriä liian laaja mikä tarkoittaa sitä, että Aurille radan pituuteen tuli varmasti 10metriä ylimääräistä. Haltuunottoa on siis harjoiteltava. Kuitenkin Aurinko teki hienoa rataa muutoin, se irtosi hyvin esteille käskyn kuullessaan ja juoksi lujaa. Minulla jännitys meni samantien jalkoihin, kun lähdin radalle Aurinkoisen kanssa, mutta onneksi Aurinko haki putket ja puomin sen verran kaukaa, että minä ehdin edelle ja edes jotenkuten ohjaamaan sen seuraaville esteille.

A-agilityrata (pituus 147m, ihanneaika 46s), Varkaus

Aurinko:
medi2, B-hyppyrata: tulos 5 (aikavirhe -5,58, etenemä 4,10m/s), sij. 2
medi2, A-agilityrata: tulos - 12,31 (etenemä 4,36m/s), sij. 1 -> LUVA

Sirius:
medi2, A-agilityrata: tulos -10,08 (etenemä 4,09m/s), sij. 2 -> SERT ja siirto 3-luokkaan

 Sirius meni lujempaa kuin koskaan aikaisemmin kisoissa, se teki puhtaan radan ja sai luokanvaihtosertin! Kun tulokset tulivat, minua itketti ja nauratti yhtä aikaa. Maailman hienoin Titiuu. Nakki-pooka, remppajalka!
 Sirius vain haukkui kuin minä hihkuin ja suukotin sitä, se repi hihnaansa ja halusi leikkiä. Aurinko tietysti tahtoi myös yhtyä riemuun, joten eipä auttanut kuin ottaa lelut molempiin käsiin ja leikittää taitavia kooikkereitani.
 Palkintojenjaossa hymyilin kuin haljennut nauris, mikä rupesi hymyilyttämään tuomariakin joka onnitteli minua A-radan kaksoisvoitosta. Kyllä kelpasi illalla lähteä marja- ja sienimetsään äitini sekä koirien kanssa, kun kotiinviemisinä oli LUVA ja SERTI!

 Kun saisin vielä itseltäni jännityksen vähenemään. Edes niin, ettei se menisi edelleenkään jalkoihin. Pieni jännitys tekee hyvää, mutta rajansa kaikella. Onneksi kooikkerit toimivat hienosti, vaikka minua jännittää ja ahdistaa, ja unohdan ohjata kunnolla. Ovat nuo kaksi koohotinta vaan niin parhaita minulle <3

Aurinko hyppärillä

Sirius menee lujaa!

Siriuksen loppusuora

Aurinkoisen loppusuora

Aurinkoisen luokkanoususerti kakkosiin!

Siriuksen luokkanoususerti kolmosiin!