Leikkauspöydällä: myöskin kuuntelua ja peilailua

 Aloitetaan sillä, että Africa on nyt steriloitu. Tähän päädyttiin Pasin kanssa yhteistuumin, ei kaikkia koiria ole tarkoitettu jalostukseen eikä niitä siihen tarvitsekaan käyttää. Africa vietiin torstaina Ahon klinikalle, jonne se jäi muutamaksi tunniksi Aho-sedän hyppysiin.
 Tuloksena siis kohduton ja munasarjaton rimppakinttu. Kohtu oli puhdas (minä epäilin alkavaa kohtutulehdusta, koska Africa haiskahti kummalliselle sekä sen emättimestä tuli jotakin eritettä), eläinlääkäri Aho oli innoissaan siitä, kuinka helppoa oli ollut leikata noin rasvaton koira! Kyllä, totuuden nimissähän on sanottava, että Africa on liian hoikka jopa vinttikoiraksi.
 Lupasin Aholle laihduttaa Aurinkoisen samoihin mittoihin siinä vaiheessa, kun Aurin sterilisaatio on ajankohtainen.
 Myöskin African silmät peilattiin puhtaiksi, samoin sydän oli sivuäänetön ja muutoinkin moitteeton. Valitettavasti African ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni itkiessä opiaattijohdannaiskrapulaan, Pasi pääsi valvomaan, kun minä laitoin korvatulpat korviin ja painuin unten maille. Nyt on whippetti ollut kipulääke- ja antibioottikuurilla, myöskin lenkkeily, hyppiminen sekä riehuminen ovat kiellettyjen asioiden listalla vielä viikon verran. Africa ei onneksi kauheasti siitä välitä, koska A) Africa inhoaa talvea/kylmää/märkää, joten se nukkuu enemmän kuin tyytyväisenä huovan alla kooikkerien lähtiessä talvitakeissaan tai kurahaalareissaan lenkille. Ja B) kipulääke selvästi väsyttää tuota koiraa. Joten siinä mielessä rimppakinttu on helppo toipilas.

 Olen myös kuunnellut ja peilaillut itseäni näiden koira-asioiden suhteen. Minua ahdistaa Sirius ja eturauhanen, se että se voi uusia jolloin en todennäköisesti enää ota uutta hormoonikuuria, vaan leikkautan koko koiran. Olen siis suorastaan hysteerinen aika ajoin tämän asian suhteen. Haluaisin kuitenkin saada Siriukselta vielä yhden pentueen maailmaan, Aurinkoisen tai jonkun muun mukavan nartun kanssa - sillä ei ole niin väliä.
 Aurinkoisen kanssa pelkään sitten sitä, että se ei tule taaskaan kantavaksi. Auri on siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta (jonka pitäisi alkaa maalis-huhtikuussa), uros on valittu ja koirat tutkittu.  Kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että Auri ei saakaan pentuja.
 Ei auta sekään, että edellisellä astutuskerralla alkuperäinen uros oli (ja on edelleen) steriili, ja Sirius vahinkoastui Aurinkoisen vasta 17.-18. juoksupäivä, jolloin tärpit ja ovulaatio olivat varmasti menneet jo ohi. Aurinkoinen on vaan sellainen pieni narttu, että sille kelpaa uros juoksupäivinä 7.-20. Että on ihanaa.

 Agilityssa ehdin viime viikolla käymään ainoastaan kerran, valitettavasti opiskelu häiritsee aivan liikaa vapaa-aikaa. Minulla on menossa itsenäisiä kursseja sekä kirjatenttejä, joihin menee enemmän aikaa kuin luennoilla istumiseen. Toisaalta, eipähän tarvitse herätä ja lähteä pyöräilemään kahdeksalta alkavalle luennoilla, vaan saa nukkua (melko) rauhassa pidempään. Jotain hyvää siinäkin.
 Agilityssa oli kuitenkin tällainen pyöritys, Sirius oli jälleen hieman tahmea aluksi ja nyt alan epäillä, että vika on enemmänkin minussa kuin koirassa, koska muiden kanssa Sirius toimii paljon paremmin (=nopeammin). Todennäköisesti Sirius yhdistää eturauhasesta johtuneen kipuilun ja pahan olon minuun, joten minun kanssani ei ole kivaa tehdä asioita. Pitää ryhdistäytyä ja alkaa taas palkata Siriusta huomattavasti useammin sekä runsaammin treeneissä. Mitä minä siinä menetän, jos koira toimii sillä tavalla paremmin ja meillä molemmilla on hauskempaa?
 Aurinko yllätti minut tällä radalla toimivuudellaan. Se kuunteli, teki oikein, kääntyi hienosti ja oli asenteella mukana. Ihana pikkuakka! Tosin tällä radalla ei ollut meitä hidastavia keppejä eikä keinua, mutta ei anneta sen asian häiritä. Mukavat treenit kuitenkin saatiin aikaiseksi, kontakteja pääsin jälleen naksuttelemaan molempien koirien kanssa.
 Sirius pysähtyy hienosti käskyn kuulleessaan, eikä juurikaan juokse tai hyppää kontakteista yli/läpi (*koputtaa puuta*), mutta se tarvitsee käskyn. Aurinko taas osaa itse tarjota oikeaa toimintaa jopa ilman käskyä, mutta toisinaan juoksee kontakteista läpi. Tarkoituksena on kuitenkin 2on-2off -kontaktit, ei juoksukontaktit (vaikka ne ovatkin hienot oikein opetettuna ja tehtynä, mutta minä tyydyn helpompaan malliin).

Rata 18.02.2014

 Viime viikko meni vähän ohi myös sen takia, että minulla oli koko lauantaipäivän kipeä olo. Kuumetta ei ollut, eikä kurkkukaan ollut kipeä mutta jokin vaivasi selvästi. Tarkoitus oli treenata jotakin lauantaina koirien kanssa, mutta se sitten jäi.
 Sunnuntaina selvisi syy huonoon oloon: migreenikohtaus. Elämäni pahin tähän mennessä. Mikään ruoka, neste tai lääkkeet eivät pysyneet sisällä muutamaa minuuttia pidempään, toinen silmä tuntui pullahtavan ulos kuopastaan ja toispuoleinen pääkipu oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Sunnuntai-ilta meni päivystyksessä, josta saadut suonensisäiset lääkkeet onneksi auttoivat parissa tunnissa sen verran, että kykenin nukahtamaan. Nyt parin päivän jälkeen olo alkaa olla normaali, tosin kaikki pää- ja niska-alueen lihakset ovat aivan jäykkinä.
 Todennäköisesti stressi ja siitä johtuneet huonosti nukutut yöt laukaisivat migreenikohtauksen. Edellisestä olikin jo aikaa...

 Loppuun positiivisena uutisena vielä se, että saimme Hollannista postia. Maricosan's Pax Orion: ENM-free, does not carry the mutation! Muskettikoiran Xenia: vWd- and EMN-free, does not carry the mutation! Hurraa, minun (edes siltä osin) terveet koirani. Vähän hymyn aihetta tähänkin kuukauteen.

2x agility + 3 koiraa

 Maanantaina hieroin kooikkerit jälleen: Siriukselta löytyi kireyttä sekä lavoista että etureisistä, Aurinkoiselta taas lantion seudulta ja takareisistä. Siriuksella etureisien kireys johtuu todennäköisesti eturauhasvaivasta, jonka takia Sirius on todennäköisesti kävellyt hieman köyryssä, koska suurentunut eturauhanen on varmasti painanut virtsarakkoa sekä tuntunut inhottavalta.
 Aurilla takareidet sekä lantio menevät kireiksi luultavasti ihan vain agilityn sekä muun liikunnan takia. Aurin juokseminen on ulkonakin jotenkin repivää, se tekee äkkipysähdyksiä ja -käännöksiä täydestä vauhdista, liukuu jäällä pitkiäkin matkoja ja säntäilee ympäriinsä onnesta soikeana. Miten voisin kieltää Aurinkoiselta irtiulkoilun, kun se sitä niin rakastaa?
 Kuitenkin koiralle on luultavasti parempi saada juosta irti kuten itse tahtoo, kuin ulkoilla aina hihnassa omistajan vauhtia. Varsinkin isot koirat joutuvat usein peitsaamaan (samanpuolen jalat liikkuvat samaan suuntaan samaan tahtiin) lenkkeillessään hihnassa, koska omistaja liikkuu liian hitaasti siihen nähden että koira voisi ravata. Erityisesti koirat joilla on lihaskireyttä tai vajaat kulmaukset liikkuvat hitaassa vauhdissa peitsaten ravaamisen sijaan.

 Sitten itse otsikkoon eli agilityyn! Kävin sekä tiistaina että torstaina itsenäisesti treenaamassa kolmen koiran kanssa. Tiistaisin minulla on pienryhmävuoro, mutta tänä tiistaina se jäi väliin omien syntymäpäiväjuhlieni takia - 30v. lähestyy uhkaava vauhtia! Onneksi ehdin päivällä käymään agiliitelemässä sekä lenkkeilemässä, olivat koiratkin sitten rauhallisia loppuillan :)

 Tiistaina treenailin lähinnä tekniikkaa kaikkien kanssa, kooikkerit pääsivät hiomaan keppejä sekä keppikulmia, myös kontakteja treenattiin kentällä olevilla puomilla ja A-esteellä. Naksutin on tällaisessa niin kätevä! Saan palkattua koiran juuri oikealla hetkellä oikeasta asiasta (kun vain olen tarpeeksi nopea), vaikka olisin kaukana koirasta. Nerokas oli se, joka keksi naksuttimen ja vielä antoi sen koiraharrastajille.
 Harjoittelin myös lähtöjä kooikkereiden kanssa: millä puolella kannattaa milloinkin olla, menenkö koirasta edelle, lähdenkö yhtäaikaa liikkeelle, kutsunko koiraa itse seisoessani paikoillaan... Näitä pitäisi harjoitella useamminkin, ettei koira hämmenny muuttuvista lähtötilanteista. Radalla kuitenkin suurin osa koirista on sellaisilla kierroksilla, etteivät ne siinä välttämättä ehdi ajatella tarkasti ohjaajan kehonkieltä. Lähdössä koira ehtii reagoimaan omistajan kehonkieleen, katseeseen sekä vartalonasentoon eri tavalla kuin rataa suorittaessaan.

 African kanssa muisteltiin, mikä olikaan mutkaputki ja harjoiteltiin puomia ensimmäistä kertaa, jossa pidin Africaa ihan turvallisuussyistä kiinni, ettei saa päähänsä hypätä kesken kaiken alas puomilta. Lisäksi tehtiin helppoja hyppysarjoja. Africa ei irtoa vielä oikein minnekään, eikä se myöskään osaa jostain syystä kauhean hyvin lukea ohjaustani, kun ohjaan sitä vasemmalla kädellä. Mistähän tämä johtuu? Palkkaan sitä molemmista käsistä niin namilla kuin lelullakin, ja olen harjoitellut molemmilta puolilta ohjausta sen kanssa yksittäisillä esteillä.
 Kooikkerit eivät vaikuta välittävän siitä, kummalla kädellä tai kummaltako puolelta niitä ohjaan, mutta olisiko sitten kyseessä joku vinttikoirajuttu? Vinttikoirat kuitenkin poikkeavat muista koiraroduista ja -tyypeistä siltä osin, että ne käyttävät enemmän näköä hyväkseen kuin muut. Ehkä jokin muuttuu ohjauksessani tai kehonkielessäni, jonka Africa huomaa mutta pienet spanielini eivät sitä tajua?
 Valitettavasti African kanssa tiistain treenit loppuivat melko lyhyeen, koska lumet tulivat hallin katolta juuri kun olin African kanssa kentällä tekemässä putkitreeniä lelupalkalla. Africa sai kauhean sätkyn ja yritti päästä ääntä karkuun juoksemalla täysillä hallin seinän viertä. Tämän jälkeen ei treenaamisesta tullut enää mitään, Africa jähmettyi täysin joka kerta nähdessään narulelunsa (jota se normaalisti jahtaa innoissaan), puhumattakaan siitä ettei se suostunut enää menemään ainoaakaan putkeen. Nameja se söi jotenkuten, mutta vilkuili huolestuneena seiniä sekä kattoa vähän väliä. Aurinko ja Sirius eivät välittäneet tuon taivaallista lumien putoamisesta, tosin ne olivatkin häkissä odottamassa omaa vuoroaan.

 Torstaina (eli tänään 13.02.) sain sitten houkuteltua Pasin mukaan agilitytreeneihin kuvaamaan ja auttamaan African putkitreenissä. African kanssa aloitettiin ihan suorista putkista: Pasi piteli toisessa päässä whippetistä kiinni ja minä menin toiseen päähän palkan kanssa. Tätä harjoitusta tehtiin muutama toisto ja suora putki alkoi sujua normaalisti. Jyrkät mutkaputket olivat vielä tänäänkin kauhistus, eikä Africa suostunut menemään niihin ilman avustusta, mutta loiva mutkaputki oli jo ihan OK Africankin mielestä. Lisäksi African kanssa treenattiin puomia uudelleen, tällä kertaa irti ja hienosti sujuu vaikka oli vasta toinen treenikerta.
 Sirius ja Aurinko saivat ohjaustekniikkatreeniä (ja niin sain minäkin!) radan muodossa, johon oli laitettu kaikkiaan 25 estettä. Kuten videoiltakin näkyy, tein radan kahdessa pienemmässä pätkässä. Rimat olivat 35cm korkeudessa, eli alimmalla medikorkeudella.
 Kerrassaan hienot treenit, joskin minun ohjaamisessani on (aina) parantamisen varaa mutta koirat menivät sinne minne pitikin, ja tekivät rataa innolla. Loppuun siis videot tämän päivän agikiidosta.

Africa kiipeää puomille
African treeni
Sirius treenaa
Aurinko treenaa

Hieman helpotusta

 Siriuksen lääkekuurit loppuivat. Viimeiset hormoonipillerit menivät keskiviikkona ja viimeisen antibioottiruiskeen annoin perjantaina. Sirius on pirteämpi, eikä pippelistä ole tullut veristä eritettä enää viikkoon. Edelleen Sirius pissailee ulkona, mutta se vaikuttaa normaalilta uroskoiran merkkailulta, koska pissiä tulee ensimmäisellä pissauskerralla isohko määrä eli rakko nähtävästi tyhjenee kunnolla.
 Tyttöjen pissit siis kiinnostavat ulkona, niitä pitää nuolla ja niiden päälle täytyy päästä merkkaamaan. Myöskin narttujen kosiskelu on ihan samanlaista kuin ennenkin, jotenkin tuntuu että nuo hormoonit eivät juurikaan Siriuksen haluihin vaikuttaneet. Pitää tutkituttaa eturauhanen vielä uudelleen muutaman viikon sisällä, kunhan Africa -whippet menee eläinlääkärin veitsen alle steriloitavaksi.

 Africa tosiaan steriloidaan tämän kevään aikana, ennen seuraavia juoksuja. Ensinnäkin näin vältytään whippetin kohdalla kohtutulehduksista. Africaa ei ole myöskään aikomus käyttää jalostukseen, joten miksi turhaan stressata sitä ja muita meidän laumamme koiria juoksuilla?
 Lisäksi Africa ja Aurinko ottavat aina yhteen, kun Africalla alkaa vuoto. Nähtävästi African hormoonit nousevat korkealle, se haastaa Auria ja yllättäen johtajanarttu ei arvosta keskenkasvuisen whippetin pomotusyrityksiä. Rähinähän siitä syntyy ja Africa on ottanut kerran kulmahampaasta reiän huuleensa. Onneksi tytöt tulevat muuten toimeen keskenään erinomaisesti.
 Toiveissa on myös, että steriloinnin jälkeen Africa alkaisi ottaa kiloja itseensä: se on nimittäin todella hoikka, jopa vinttikoiraksi. Painoa saisi olla ainakin 2-3kg enemmän. Ongelmana on myös se, että Africa on allerginen. Se ei kestä perunaa (oksentaa), hiivaa eikä viljoista ainakaan vehnää. Lisäksi nauta sekä soija isompina määrinä/jatkuvasti syötettynä aiheuttavat iho-oireita, jotka ilmenevät suurimalta osin African vatsanahkassa, johon nousee mätäpäisiä finnejä joita whippet sitten nuolee ja iho menee rikki vereslihalle. Africalla voimakkaimmin allergisoiviin ruokiin reagoi sen vatsa, joka menee ripulille niin hiivasta kuin vehnästäkin. Lisäksi hiiva aiheuttaa Africalle furunkuloosia eli tassutulehdusta: sen varpaanvälit menevät kirkkaanpunaisiksi sekä verestäviksi, lisäksi koira nuolee niitä jatkuvasti ja ne haisevatkin hiivaiselle.
 Jokaisessa koiralaumassa täytyy nähtävästi olla aina yksi allergikko ja meillä se on Africa. Onneksi nuo ruoka-aineet on melko helppo jättää pois koiran ruokavaliosta, olipa sitten kyseessä teollinen kuivaruoka tai barffaus.

Tytöt unilla.

 Rallytokoa ei olla menneellä viikolla treenattu yhtään, pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja tehdä edes pari rallytokoliikettä päivässä kooikkereiden kanssa. Ne eivät kuitenkaan montaa sekuntia vaadi, eikä yhteen rallytokoliikkeeseen myöskään tarvita hirveän suurta tilaa - olohuone kelpaa mainiosti.
 Olen vain ahdistunut ja huolehtinut Siriuksesta, eikä aivotoiminta ole oikein riittänyt mihinkään pitkäjännitteiseen. Myöskin opiskeluhommat ovat jääneet taka-alalle, mutta siinä nyt ei ole tapahtunut suurta vahinkoa. Välillä tuntuu, että haluaisin lopettaa koko opiskelun ja siirtyä tekemään jotakin aivan muuta. Voisin ehkä jatkaa opiskeluja myöhemmin jollain aivan toisella alalla, mutta tällä hetkellä koko opiskelu vain tympii. Tuntuu ettei siitä opi mitään, eikä siitä ole mitään hyötyä myöskään tulevassa työssäni. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on tällä hetkellä meneillään paljon pedagogisia opintoja, jotka ovat täyttä paskaa. Enemmän oppisin olemalla kouluavustajana tai opetusharjoittelussa. Mutta turha opettajankoulutusohjelmaa on uudistaa, kyllähän se sama toimi 80-luvullakin! ARGH.

 Agilitya kuitenkin ollaan tehty, tiistaina kävin ryhmätreeneissä ja perjantaina tekemässä lyhyet itsenäiset treenit koko lauman kanssa.
 Menin taas etuajassa hallille, että ehdin treenamaan Siriuksenkin kanssa ennen varsinaisia treenejä. Sirius meni minihyppyjä, rimat olivat muistaakseni 25cm. Sirius oli vähän hidas ja haluton tekemään, se varmasti vaistosi minun mielentilani koska edelleen ahdistun Siriuksen eturauhasongelmasta (tiedän, olen toivoton). Koiran takia oli kuitenkin pakko ryhdistäytyä, ja keppien jälkeen palkkasin Siriuksen ylenpalttisesti, vaikka suoritus ei ollut parhaasta päästä. Tein rataa pienissä 4-5 esteen pätkissä, ja Sirius laukkaili mukana.
 Tein sen kanssa radan sivussa ollutta hyppytekniikka korkeammilla hypyillä, ja tuntui että koko koira heräsi eloon. Se haukkui, varasti lähdössä ja riehui ympäriinsä lelunsa kanssa. Hyppytekniikkatreenien jälkeen Sirius teki radan varsin mallikkaasti, tosin puomi-putkierottelussa oli ongelmia aluksi. En taas itse tajunnut erotella äänellä ja ohjauksellani tarpeeksi selkeästi esteitä toisistaan: putkessa käsi alas ja keilataan koira putkeen, kiivetessä käsi ylös ja korkealla äänellä "kii-kii-kii". Se alkoi tepsiä. Hyvä että joskus edes itse tajuan, missä teen virheen.

 Aurinkoisen kanssa trenaattiin treenikavereiden valvovien silmien alla, korjausehdotuksia tuli pariin kohtaan lähinnä minulle, kun ohjasin koirasta katsoen hankalammalta puolelta ja varmistelin välillä liikaa sitä, mihin Aurinko menee ja otin vähän liiankin tiukasti koiraa haltuun.
 Toisella kierroksella tein Aurinkoisen kanssa radan kokonaisuudessaan ja nollana! Aurinko teki hyvää putki-puomierottelua, kun itse muistin ohjata oikein, irtosi hyvin ja malttoi kuunnella. Ainoastaan takaakierrot ovat Aurilla vielä hakusessa, sitä on treenattava lisää itsenäisissä treeneissä. Muuten olin kauhean tyytyväinen pikkuakan agiliitoon, siitä on tullut jo hieno mölliagilitykoira :)

Rata 04.02.2014

 Perjantaina otin mukaan itsenäisiin treenihin koko lauman. Ajatuksena oli treenata keppejä sekä takaakiertoja Aurinkoisen kanssa. Sirius tietysti tekisi samaa treeniä ja Africalle jotakin helppoa muistutteluksi siitä, mitä agility taas olikaan (viimeksi taisin tehdä aksaa African kanssa marraskuussa).
 Keppejä tehtiin joka suunnasta kooikkereiden kanssa, Siriuksen kanssa pystyin myös tekemään kepit-putkierottulua, koska Sirius osaa hakea kepit itsenäisesti kauempaa kuin Aurinko. Auri ei vielä kestä sitä, että olisin kauheasti siitä edellä tai takana sen tehdessä keppejä, sivusuunnassa saan jo liikkua kauemmas. Hyppyihin tehtiin mahdollisimman paljon takaakiertoja, ja myös välistävetoa harjoiteltiin kooikkereiden kanssa. Sirius oli innokkaampi kuin tiistain treeneissä, mikä tietysti ilahdutti.
 African kanssa tehtiin ainoastaan hyppyjä ja putkea, putki tuntui unohtuneen whippetiltä melkein kokonaan ja se tarvitsi paljon kannustusta että suostui sinne menemään. Koko treenin ajan putkeen meno vaati monta käskyä, mutta saatiin lopulta menemään jopa 4 estettä peräkkäin. 

Itsenäinen treeni 07.02.2014

 Ensi viikolla on tarkoituksena käydä pari kertaa treenaamassa agilitya ja toivottavasti saada vähän videomateriaaliakin (mikäli koirat pysyvät kunnossa, minä terveenä ja saan Pasin hallille kuvaamaan). Lisäksi kooikkereiden kanssa harjoitellaan muutamaa rallytokon alokasluokan liikettä, ja yritetään saada alokasluokkaa ylipäätään kisakuntoon syksyyn mennessä. Liityin nimittäin Rallytokoyhdistyksen jäseneksi vihdoin ja viimein!
 Nyt vain toivon, että Aurinko ja Sirius pysyvät erittäin terveinä ja kunnossa, että pääsen molempien kanssa kisaamaan virallisissa tänä vuonna - lajilla ei niin ole väliä. Tärkeintä on hauska yhteistyö.

Tomulassa saa ruokaa ÄMPÄRISTÄ!

Sirius valvoo Pasin töitä.

Pitkä Auri-mato

Salamavalon herättämät.