Surua ja sairastelua - jälleen kerran

 Tammikuun puolivälin tienoilla jouduin lopettamaan pienen harmaan talvikkoni (kääpiöhamsteri) Boon. Sille ehti kertyä ikää kunnioitettavat 2 vuotta ja 3 kuukautta, mikä on pienelle talttahampaalle paljon.
 Nyt Boon pieniä käpälänjälkiä seuraa pikkuruinen kullanruskea roborowski Einstein. Vaikka hamsterit eivät olekaan mitään seuraeläimiä, eikä niiden kanssa oikein voi tehdä mitään, on niissä kuitenkin oma huvinsa - myös koirille, joiden mielestä terraariossa oleva pieni karvapallo on oikein oiva TV (sekä tietysti melko hintava välipala).
 
 Siriuksen häntä parantui hyvin, pieni patti siihen jäi mutta se ei ainakaan ole tulehtunut ja vaikuttaa muutoinkin olevan tyhjä. Mutta. Eräänä aamuna huomasin, että Siriuksen siittimestä tulee verensekaista nestettä. Muutoin Sirius oli oma, reipas itsensä jolle maistui vesi, ruoka ja ulkoilu normaalisti.
 Soitin eläinlääkäriin samantien ja sain ajan iltapäivälle. Internetistä en tällä kertaa alkanut etsimään mitään diagnoosia, koska yleensä ensimmäisenä silmille iskeytyy sana syöpä ja siihen menee sitten mielenrauha. Jotain aavistuksia kuitenkin mahdollisesta vaivasta oli.
 Syy tähän veriseen vuotoon selvisi eläinlääkärissä: suurentunut ja todennäköisesti tulehtunut eturauhanen. Mitään kasvain- tai kystalöydöksiä ei onneksi ollut, mutta suolessa oli paljon ulostemassaa. Kastrointia eläinlääkäri ei ehdottanut, koska muitakin vaihtoehtoja hoitoon on. Sirius sai eläinlääkärissä Tardak -hormonipistoksen, kipulääkettä ja antibioottia sekä määräyksen Levolac -ulostuslääkkeeseen, jotta uloste pehmenisi ja tulisi ulos. Suurentunut eturauhanen on estänyt Siriusta kakkaamasta kunnolla, voi pientä poikaa!
 Kotiin sain antibioottia suoraan neuloissa (olen ollut toisen eläinlääkärin leikkausapulaisena), koska osaan piikittää koiran. Lisäksi Sirius sai Ypozane -nimistä hormonivalmistetta sekä nestemäistä kipulääkettä. Koko kuuri kestää viikon, ja lisäksi on käytävä jälkitarkastuksessa muutaman kuukauden päästä - tai aikaisemmin, mikäli oireet palaavat.
  Kysyin koiran liikuttamisesta eturauhasongelmia aikana, eikä eläinlääkäri (eikä myöskään eläinlääkäriharjoittelija, jonka harjoittelukoirana Sirius pääsi toimimaan) nähnyt estettä minkäänlaiselle liikunnalle, mikäli koira itse vain jaksaa. Siriuksella tosin on selvästi vähän tukala olla, varmasti on pylly ja eturauhanen kipeänä, kun sitä koetteli peräti kaksi eläinlääkäriä ja päälle päätteeksi isketään kauheita hormoneja kroppaan!

 Tardak -hormoni ei ole kemiallinen kastraatio, kuten monet koiraihmiset ainakin keskustelupalstoilla luulevat, vaan se alentaa hedelmällisyyttä ja sukupuoliviettiä hetkellisesti (kesto yleensä 3-4vk). Kemiallisessa kastraatiossa vaikuttava aine on eri kuin Tardak -hormonissa.
 Ypozane on melko uusi hormonaalinen valmiste koirien hyvänlaatuisiin eturauhasvaivoihin, joka estää testosteronin siirtyminen eturauhaseen ja näin ollen auttaa eturauhasta kutistumaan normaaliin kokoonsa. Ypozane voi hieman heikentää uroskoiran sukupuoliviettiä, mutta se ei vaikuta siemennesteen laatuun.

 Lisäksi nyt kun tarkemmin ajattelen, Siriuksella oli eturauhasongelmaan liittyviä oireita jo joulukuussa: se pissaili useasti isohkoja määriä (mutta vain ulos), kakkaaminen oli hankalampaa (teki useita pieniä kakkoja yhdellä lenkillä) ja pippelistä tuli kummallista vaalea töhkää (joka tosin oli hajutonta ja saattoi olla siemennestettä, koska Africalla oli joulukuussa juoksut). Myös takapää vaikutti Siriuksella normaalia jäykemmältä, yleensähän Sirius on edestä enemmän jumissa kuin takaa (murtuneen etujalan takia), mutta parilla viimeisemmällä kotihierontakerralla olen huomannut, että takapää on kireänä. Selvisipä syy näihinkin muutoksiin, ja ensi kerralla olen jo paljon viisampi tämän asian suhteen.

Siriuksen lääkearsenaali.

Hieman tokkurainen toipilas.

 Tasan ei tunnu menevän onnenlahjat eivätkä mitkään muutkaan asiat. Tuntuu pahalta lukea muiden onnistumisista, terveydestä ja menestyksestä koiriensa kanssa, kun itsellä tuntuu olevan koko ajan jompikumpi kooikkereista sairaslomalla.
 Välillä tuntuu, että olisi helpompi hyväksyä perinnölliset sairaudet, eikä aina vain tällaista huonoa onnea tai tapaturmia - joihin en voi vaikuttaa yhtään mitenkään!
 Yritän olla iloinen muiden puolesta ja muiden menestyksestä, mutta välillä se on ihan helvetin vaikeaa. Pitää vain purra hammasta, ei tässä ahdistuminen ja masentuminen auta.
 Jos vaikka meillekin Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa tapahtuisi jotain aivan ihanaa tänä vuonna - ihan vaihtelun vuoksi.

Tänään kuitenkin olin hurja ja menin tekemään agilitya hallille saadakseni jotakin muuta ajateltavaa. Otin mukaan molemmat kooikkerit, koska tällä hetkellä minusta tuntuu pahalta olla erossa Siriuksesta. Tiedän, olen vähän liian tunteellinen noiden koohottimieni kanssa...
 Aurinko teki järkyttävällä innolla ja vauhdilla lyhyen radan kolmesti, jonka päälle treenattiin vielä kaikki kontaktit erikseen muutaman kerran ja otettiin keppitreeni molemmilta puolilta sekä molemmista suunnista ohjattuna. Syntymäpäivälahjaksi saatu lötkö-leijona on tällä hetkellä maailman-paras-lelu-laik-evör!
 Sirius ulvoi häkissä ja halusi tekemään, joten en voinut kieltää Titiuulta pientä treeniä. Hypyistä otin rimat kokonaan pois ja kontaktiesteet tehtiin erillisinä Siriuksen omalla vauhdilla. Radalla Sirius tuntui katsovan minua jotenkin kummissaan, kun minä hiimailin ja hölkkäisin ja ohjasin kauhean pehmeällä äänellä. Otin vielä toisen kierroksen tavallisella käskytykselläni ja lisäsin vauhtia, jolloin Siriuskin innostui ja juoksi ihan hyvää vauhtia ollakseen "sairaslomalainen". Narulelu sai huuditusta ja kuoli ihan varmasti Siriuksen käsittelyn jälkeen. Voi sitä riemua, minkä lyhyt ja helppokin treeni toipilaskoiran kanssa voi omistajassa saada aikaan!

Pikkurata 30.01.2014

 Toivon että seuraavassa blogitekstissä minulla on jotain iloisempaa kerrottavaa. Esimerkiksi se, että Sirius alkaa parantua ja treenit sujuvat kooikkereiden kanssa niin agilityn kuin rallytokonkin suhteen.
 Pitäkää peukkuja, koko lukijakunta!

Etelä-Savon tammikuu.

Pohjois-Karjalan tammikuu - ulkoilu sentään maittaa toipilaallekin!

Koiranjalostus osa 3 - luonnetestikäsitteitä

Kooikerhondjepiireissä on puhuttu viime aikoina melko paljon luonteista ja luonneominaisuuksista. Olen kuitenkin huomannut yleisestikin koirapiireissä, että luonnekäsitteisiin liittyy monenlaisia mielikuvia: yhdelle terävä tarkoittaa aggressiivista, toiselle taas reagoivaa. Kova koira taas voi tarkoittaa jollekin toisille koirille ärhentelevää, dominoivaa koiraa, kun taas toimintakyky voidaan nähdä halukkuutena tehdä agilitya.

 Päätin koota tätä ajatellen luonnetestikäsitteet ja niihin liittyvät kuvaukset. Miksi? Siksi, että koiria on luonnetestattu vuodesta 1947 (Suomessa vuodesta 1968) ja luonnetestissä käytetyt luonnetta kuvaavat käsitteet ovat vakioituneet. Niistä on tehty melko tarkat kuvaukset, joka osaltaan helpottaa koiran luonteen tulkitsemista ja sitä, että muut ymmärtävät mitä tarkoitetaan, kun jonkin koiran kerrotaan olevan "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä".
 En tarkoita, että luonnetesti olisi ainoa tai oikea testi kertomaan, millainen on testatun koiran luonne. Testitulokseen vaikuttaa kuitenkin testipaikka ja -aika, testaajat, koiran oma mieliala ja viretila, koiran ohjaajan mieliala ja viretila sekä kymmenen muuta muuttujaa.

 Nämä ovat kuitenkin minun mielestäni hyviä ja toimivia luonnetermejä, joita voi sujuvasti käyttää kertoessaan omasta koirastaan (olettaen, että kuulijakin ymmärtää mitä nämä termit tarkoittavat). Koirasta saa niin koti-, harrastus- kuin jalostuskoiranakin kattavamman kuvan, kun on tutustunut Suomessa melko yleisesti käytettyihin koirien luonnetta kuvaaviin käsitteisiin. Kuten jo yllä mainitsikin, "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä" kertoo ainakin minulle koirasta paljon enemmän, kuin "tosi kiva koira, tykkää lapsista ja puruluista".

Toimintakyky

 Toimintakykyä voisi kuvailla koiran rohkeutena toimia oudoissa ja pelottavissa tilanteissa. Toimintakykyinen koira voi paeta tai puolustautua, toimintakyvytön koira taas jähmettyy eikä kykene suoriutumaan pelottavasta tilanteesta yksin - tai edes omistajan tukemana.
Jotkut voivat nähdä tämän myös koiran itsenäisyytenä, mutta itsenäinen koira on muista (ohjaajastaankin) riippumaton koira ja sillä ei juurikaan ole palvelu- eikä varsinkaan miellyttämisenhalua, toki tässäkin asiassa koira-ohjaaja suhde on ratkaisevaa.

Terävyys

 Teräsyys on koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiesssaan itseensä uhatuksi:  mitä suurempi on koiran terävyys, sitä pienemmästä ärsykkeestä se käyttäytyy aggressiivisesti. Terävyys ja puolustushalu kuuluvat selvästi yhteen. Myös sen hetkinen koiran mieliala ja viretila voivat vaikuttaa tulokseen.  Mitä terävämpi koira, sen lyhyemmän aikaa se harkitsee. Reagointietäisyys kertoo myös terävyydestä.
Osa kouluttajista väittää, että koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla ja vahvistamalla - toiset taas ovat sitä mieltä, että ominaisuus on synnynnäinen, eikä sitä pysty koiralle opettamaan.

Puolustushalu

 Koiran taipumus pulustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniään tai reviiriään. Olennaista ei ole koiran reaktion voimakkuus tai puolustuksen vakuuttavuus vaan nimenomaan koiran osoittama halu puolustaa. Mitä enemmän sivulle tai taakse koira siirtyy, sen vähemmän koira tahtoo tai pystyy puolustautumaan/puolustamaan. Puolustushaluun liittyy myös palautuminen, eli kuinka koira reagoi uhan kadotessa tai uhkaajan muuttuessa ystävälliseksi.
Puolustushalua voidaan harjoituksella vahvistaa.

Taisteluhalu

Taisteluhalu on koiran synnynnäinen taipumus nauttia kehonsa käyttämisestä kuviteltuun tai todelliseen taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna ja toimii myös moottorina, jonka avulla fyysisesti väsynyt koira jaksaa jatkaa leikkimistä. Taisteluhalu ei perustu aggressioon.
Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla (jossa apuna käytetään koiran saalisviettiä, johon kuuluvat kohteen huomaaminen, vaaniminen, takaa-ajo, taistelu ja tapporavistus), mutta ei kuitenkaan loputtomasti. 

 Hermorakenne

Hermorakenne kuvaa koiran kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muuta merkkejä, jotka viittavat koiran sisäisen tasapainon romahtamiseen (esim. rajut sijaistoiminnot).
Koiran heikko- tai vahvahermoisuus näkyy, kun se jostakin syystä joutuu voimakkaaseen ja vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan, joka voi johtua ympäristöstä tai ohjaajasta. Koiran hermorakenteen vahvuus tai heikkous määrää pitkälti koiran kyvyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin.
Hyvä hermorakenne näkyy paineensietokykynä ja auttavat koiraa selviämään stressaamatta arjen eri tilanteissa. Lisäksi hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompi hermoinen lajitoveri. Myös koiran kyky sietää kovia ja teräviä ääniä, laukauksia, on riippuvainen koiran hermorakenteesta.
Hermorakenne on synnynnäinen ja perinnöllinen ominaisuus, johon ei voi vaikuttaa koulutuksella.

Temperamentti eli vilkkaus 

Koiran käyttäytymisen vilkkaus, kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Koiran temperamentti eli vilkkaus kertoo, kuinka paljon koira havainnoi ympäristöään.
Temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat koiran keskittymistä tilanteisiin ja koira voi olla myös kykenemätön olemaan paikoillaan, joka taas väsyttää koiraa. Väsymyksen ja jatkuva ympäristön havannointi aiheuttavat koirassa sen, etteivät normaalivahvuiset ärsykkeet pääse koiran tietoisuuteen (esim. koiralle opetetut käskyt, ruoan tarjoaminen, leikki).
Häiritsevän vilkas/temperamentikas koira haluaa osallistua kaikkeen toimintaan jopa häiritsevässä määrin, se reagoi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, kunnes lopulta on niin väsynyt että nukahtaa. Tällaiset koirat ovat varustettu ainoastaan ns. on-off -kytkimellä.
Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.

Kovuus

Koiran kovuus on koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa mitättömätkin ikävyydet pitkään.
Koira yhdistää kokemansa ikävyydet tilanteeseen tai tekoon, joka vallitsi tapahtumahetkellä. Lisäksi tapahtumapaikka, sen lähiympäristö sekä kuulo-, näkö- ja jopa hajuhavainnot voivat jäädä pehmeän koiran mielen, vaikkei niillä olisi mitään yhteyttä ikävään tapahtumaan - ainoastaan se, että koira havannoi ne epämiellyttävän tilanteen sattuessa. 
Hyvä hermorakenne, toimintakyky sekä hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä auttavat pehmeää koiraa selviytymään epämiellyttävistä kokemuksista. Usein puhutaan myös tilannekovuudesta ja ohjaajakovuudesta.
Tilannekova koira ei hätkähdä epämiellyttäviä tilanteita jotka sille tapahtuvat, kun taas ohjaajakova koira ei välitä ohjaajan ärähtelystä tai kovemmistakaan otteista. Ohjaajapehmeä koira sen sijaan ei välttämättä muista tai välitä epämiellyttävistä tapahtumista, kunnes niihin liittyy jotenkin koiran oma ohjaaja joka esim. ojentaa koiraa fyysisesti tai jopa psyykkisesti (ainoastaan äänellään ja kehoesteillä).
Kovuutta ei voi lisätä harjoituksilla tai koulutuksella.


Loppuun vielä kiinnostuneille: kaverini Anniina on koonnut minusta hyvin kooikerhondjen perusolemuksen ja luonteiden kirjon omaan blogiinsa, suosittelen lukemaan mikäli kooikerhondje kiinnostaa edes jollain asteella. Ja voihan sieltä hakea inspiraatiota myös omasta rodustaan ja sen luonteesta kirjoittamiseen.

Ohjaajapehmeät karvakorvani.

Pakkanen paukkuu, mutta ei pelota!

Synttärijuhlat, seuraamista ja seuraamuksia

 Minun rakas päivänpaisteeni täytti toissapäivä (9. tammikuuta) kokonaiset 3 vuotta! Aurinko sai syntymäpäivälahjakseen uuden RoadKill -lelun (halpisversion tosin), jota tosin käytetään vain treeneissä, sekä tietysti hienon syntympäiväkakun. Tänä vuonna kakkuna toimi koirien maksa-liha-hyytelö, jonka kuorrutin kermaviilillä ja päälle lisäsin kolme nakinpalasta kynttilöiksi.
 Aurinko ahmi kakkunsa hetkessä parempiin suihin ja kiitti kauniisti tulemalla pyyhkimään suunsa villasukkiini ja röyhtäisemällä. Että kiitos vaan kokille. Myöskin synttärilahjalelu sai kyydistystä Aurilta, sitä piti vetää ja heitellä ja vinguttaa oikein olan takaa. Ja vähän muristakin Siriukselle siitä, ettei vaan kukaan vie Aurinkoisen uutta omaa aarretta. Nähtävästi lahjavalinta osui oikeaan :)
 Myöskin Sirius pääsi osalliseksi herkutteluun, sille oli tarjolla lihahyytelöä alá kermaviili & nakki.

Voitko nyt jo antaa luvan syödä?

 

 Aurin syntympäivä ei tosin ollut Siriukselle kauhean hyvä päivä. Huomasin keskiviikkoiltana koiria hieroessani, että Siriuksen hännässä oleva patti on tulehtunut - se oli kuuma, punainen ja selvästi kasvanut.

 Alunperin patti oli suunnillen peukalonpään kokonen, mutta tuolloin se oli ikäänkuin levinnyt suuremmalle alueelle. Sirius aristi vähän pattiin koskettaessa, mutta sillä ei ollut lämpöä eikä se varonut mitenkään muuten häntäänsä. Varasin kuitenkin heti torstaille eläinlääkäriajan.

 Siriuksen hännässä oleva patti on puhjennut kerran, joskus 3 vuotta sitten. Silloin siitä tuli ulos hieman rakeista talia tai jotakin muuta vaaleaa, ei juuri minkään hajuista töhkää. Tuota töhkää sai häntäpatista puristella ulos pari kertaa kuussa ja putsata sitten antiseptisella aineella. Kuitenkin nyt syksyllä huomasin, että häntäpatin reikä oli mennyt umpeen eikä siitä tullut enää mitään ulos. Annoin sen olla, kun ei se kerran Siriusta vaivannut.

 Torstaina äitini oli ottanut kooikkerit mukaansa ostoksille ennen eläinlääkäriin menoa (minä kävelin sinne suoraan harjoittelupaikastani), ja tuolla välillä Siriuksen häntäpatti oli puhjennut itsestään - tai sitten Titiuu oli nuollut sen puhki.
 Siriuksen häntä oli veressä ja kummallisessa töhkässä, joka ei taaskaan haissut oikein miltään. Eläinlääkäri ruiskutti sinne liuosta muutamaan otteeseen ja tyhjensi patin sieltä tulevasta tavarasta. Kun kysyin, mikä tuo häntäpatti on, eläinlääkäri sanoi sen erittäin todennäköisesti olevan tulehtunut talirauhanen, joka jostain syystä ei tyhjene normaalisti vaan kerää talin sisälleen ja puhkeaa aika ajoin.
 Nyt kuitenkin ison (läpimitta 2-3mm), verestävän reiän ja tulehduksen takia eläinlääkäri antoi hoito-ohjeeksi puhdistaa patin aiheuttaman onkalon antiseptisella liuoksella, ja määräsi Siriukselle 14 päivän antibioottikuurin.
 Ihanaa kerrassaan, varsinkin kun Sirius on oikea ylinäyttelijä mitä hoitotoimenpiteisiin tulee. Se kiljuu, tärisee, kitisee, yrittää pakoon ja potkii, ennenkuin ehtii edes aloittaa koko operaatiota. Eli ei siihen oikeasti voi sattua niin paljon, kuin mitä Titiuu antaa ymmärtää. Hyvä kun ehdin edes ottaa koiran syliini ja puhdistusvälineet käteeni, kun vinkuna alkaa. Just joo.
 AB-tabletit Sirius sentään ottaa ilman minkäänlaista ongelmaa, varsinkin kun sen jälkeen saa jotain herkkua!
 Auri taas on ihan päinvastainen, hoitotoimenpiteet on helppo tehdä mutta lääkkeiden otossa on parempi varoa sormiaan, koska Aurinko puree hampaitaan yhteen myös silloin kun sormet ovat leukojen välissä. Auts.

 Rallytokossa ollaan treenattu seuraamista sekä siinä tapahtuvia erilaisia käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Milloin pitää mennä jalkojen välistä, milloin leikata koiran takana ristiin ja milloin kääntyä eri suuntaan kuin koira. Enemmän siinä tuntuu olevan minulle haastetta kuin kooikkereille! Naksutin on jälleen oiva apu treenauksessa. Vielä kun saisin koirat oppimaan, että enää ei tarvitse heti istua kun seuraamisliike loppuu vaan silloin jäädäänkin seisomaan ja odottamaan uutta käskyä. Eipä siihen auta kuin harjoittelu.
 Näitä käännöstreenejä on aluksi helppo tehdä sisälläkin ja ilman kylttejä, myöskin rallytokon jääviä liikkeitä ollaan vähän treenattu molempien koirien kanssa. Ratoja tehdään sitten kunhan eräs ystäväni saa ne minulle tehtyä *vinkvink* ;)

 Sen verran sain vielä suru-uutisia, että yksi Siriuksen pennuista (Bella Belleza's -pentue, vm. 2010) on jouduttu lopettamaan pidempään jatkuneiden luusto- ja lihasongelmien takia. Mistä näitä aina tietää, mitä milloinkin voi tapahtua. Tällaista se vain on koirien ja niiden kasvatuksen kanssa, kaikkeen ei voi varautua vaikka minkä tekisi.
Erittäin lämmin osanotto omistajaperheen suruun. Kiitos erinomaisesta pikkuystävän hoidosta. Hyvää matkaa sateenkaarisilloille, pieni punavalkoinen <3

 Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa jo iloisemmista asioista, ja toivoa että seuraavat koiriin liittyvät uutiset olisivat hyviä.
 Rapsuttakaa, rutistakaa ja rakastakaa koirianne, niin minäkin tänään (ja joka päivä) tein ja kerroin miten tärkeitä ne minulle ovat. Tällaisina hetkinä sitä muistaa, miten pienestä elämä joskus voi olla kiinni.

Rakas Aurinko 3-vuotissyntympäivänään.

Rakas Sirius eläinlääkäristä tultuaan.