Päivitys ja Uusi Vuosi

 Koska kennelin kotisivut aika ajoin olivat toimittamatta jopa viikkoa kerrallaan, eikä niistä syystä tai toisesta pystynyt päivittämään kunnolla ilman hirveää ajan tuhlausta ja koodausta, päätin siirtää kaiken infon blogin liitteeksi. Näin pääsen ainakin minä paljon helpommalla.

 Aloitetaan sillä, että EI, italianvinttikoirat Mytty, Lula ja Vili eivät ole siirtyneet tähtien tuolle puolen, vaan elävät edelleen omassa laumassaan Itä-Suomessa. Fakta nyt vain on se, että minä en tule enää kasvattamaan italianvinttikoiria vaan aion jatkossa keskittyä ainoastaan kooikerhondjen pienimuotoiseen kasvatukseen.

 Africa siis juoksee, eikä näin ollen ole kuvioissa mukana 3-4 viikkoon. Sen sijaat kooikkerit pyörivät jaloissa jatkuvasti, nyt ollaankin treenailtu vähän rally-tokoa.
 Siriuksesta se on hurjan hauskaa, kun saa kehuja koko ajan! Tosin Siriuksen on vaikea ymmärtää, ettei seuraamisen pysähdyksissä tarvitsekaan enää automaattisesti istua perusasentoon, vaan pitäisi jäädä seisomaan ja odottaa seuraavaa käskyä. Tuntuu että Titiuun päässä käyvät pienet aivonystyrät ihan kuumana, kun se yrittää tajuta mistä on kyse!
 Aurinko vasta opettelee asioita, mutta sen kanssa treenaaminen on jotenkin helpompaa koska Aurilla ei ole vahvaa tokopohjaa, joten se ei tarjoa mitään tokojuttuja vaan odottaa ja tarjoaa tekemistä, eikä jumiudu yhteen ja samaan liikkeeseen.
 Hyvin on ainakin alkanut meidän rallytokoilumme, ensi vuonna kun lajista tulee virallinen, suuntaamme todennäköisesti kisakentille.

 Sirius ja Aurinko kävivät myös luovuttamassa verta ja paketti lähti pikapostina Alankomaihin. Nyt sitten odotellaan geenitestien tuloksia jännityksellä!

 Uusi Vuosi odottaa, toivottavasti se on edellistä parempi. Toivon eniten että koirat säilyvät terveinä ja saan nauttia niiden kanssa tekemisestä myös ensi vuonna - vielä enemmän kuin tänä vuonna, jos vain mahdollista :)
 

Riemukasta Uutta Vuotta 2014! Olkoon se entistä parempi!

     

Siskoni minulle joululahjaksi huovutetut Aurinko & Sirius <3

Vuoden viimeiset agilityt = joululoma + rallytokon kotikurssi

 Viimeiset agilitytreenit on tältä vuodelta tehtiin viikko sitten, enkä voi kuin olla ylpeä koirieni - erityisesti Aurinkoisen - edistymisestä.
 Siriuksen kanssa on lähinnä tehty yhdessä kaikkea hauskaa, kontaktit ovat kyllä parantuneet huomattavasti kesän lopusta. Aurinko taas on oppinut kaikki esteet ja pystyy tekemään periaateessa kokonaisia ratojakin, joka tuli todistettua agilitymöllikisoissa.
 Koskapa emme pääse treenaamaan agilitya näillä näkymin ennen helmikuuta, on hyvä väli aloittaa meidän uusi harrastuksemme - rally-toko! Joitain liikkeitä koirat osaavat jo, erityisesti Siriukselle on paljonkin tuttuja liikkeitä sen tokotaustan takia. Aurinkoisen kanssa taas on paljonkin uutta opeteltavaa jopa alokasluokkaa varten, mutta onneksi rally-tokossa saa ja pitääkin kehua koiraa koko suorituksen ajan. Auri ei palkkaudu tokohommista läheskään samalla tavalla kuin agilitysta itsestään. Välillä tuntuu että Aurinko tekisi agilitya jopa ilman palkkaa, sen verran kuumana se käy esteisiin.
 Sirius taas on selvästi enemmän toko- kuin agilitykoira, siitä on hauskaa tehdä rally-tokojuttuja, koska A) mamma kehuu koko ajan, B) siitä saa palkkaa helpoistakin jutuista ja C) Sirius osaa niin paljon jo valmiiksi.
 Ja ihan näin sivuhuomiona, Africa -whippetkin on tehnyt vähän agilitya: se osaa hypyn, muurin, renkaan, putken ja pituuden. Lisäksi se osaa tulla luokse, seisoa näyttelyasennossa, odottaa, istua, noutaa ja mennä maahan(!) vihdoin. Saa nähdä saanko Pasin innostumaan opettamaan Africalle rally-tokojuttuja samalla, kun tahkoan niitä kahden kooikerhondjen kanssa.

 Vuoden viimeisimmät treenit näyttivät tältä:

 

 Oikeastaan aika helppo rata, kun teki oikeat ohjauskuviot. Pakkovalssia tuli tehtyä jonkin verran tällä radalla (jälleen kerran), eikä puomi-putkierottu ollut kummallekaan koiralle vaikeaa, koska minä fiksusti aina plokkasin väärän esteen.
 Siriusta taas ei kiinnostanut aluksi tehdä oikein mitään agilityyn liittyvää, joten tein sen kanssa pari tokoliikettä ja palkkasin nameilla, jonka jälkeen Titiuu meni takaisin häkkiin ja Aurinko pääsi agiliitämään.
 Aurinko huusi ja räyhäsi ja juoksi täysillä (myös kontaktit ja melkein putosi A:lta), mutta parasta oli ehdottomasti itsenäinen keppien aloitus koska en ehtinyt mukaan auttamaan, vaan olin vielä hypyllä 10. kun Auri oli kepeillä. Ja pikkuakka aloitti ne ihan oikein! Muutenkin Aurin kanssa radasta jäi hyvä fiilis, Auri malttoi ottaa kontaktit kunnolla ja keppejä otettiin vielä erillisenä esteenä vähän joka suunnasta ja molemmilta puolilta.
 Sirius innostui Aurin menosta, joten pääsin tekemään senkin kanssa vielä loppuajasta rataa. Siriukselle ei nyt sen ihmeempiä tarvitse miettiä, koska se etenee sen verran hitaasti että minäkin ehdin melko hyvin mukaan. Lisäksi se osaa esteet nimeltä ja suorittaa niitä enemmän itsenäisesti kuin Aurinko, joka tietysti antaa minulle aikaa mennä jo seuraavalle esteelle. Kontakteja naksuttelin myös Siriukselle, joka alkaa komentelemaan heti jos ei palkkaa irtoa toisen "koske" -käskyn jälkeen - olipa sitten 2on-2off -kontakti tai ei. Hauhau!


Ehdin myöskin vihdoin ja pitkästä aikaa lähtemään Anniinan ja Adyan kanssa lenkille - peräti kahtena peräkkäisenä päivänä! Toisena päivänä myös Africa pääsi mukaan lenkkeilemään, ja vaikka sää ei meitä suosinutkaan, ei se näyttänyt koiria juurikaan haittaavan.
 Kerran Adya ja Aurinko päättivät toiselleen rähähtää, nähtävästi minusta kun istuin niiden välissä lattialla. Mitään muuta ei tapahtunut kuin paljon ääntä ja ärinää, joka loppui parissa sekunnissa. Tosin sen jälkeen Auri halusi omia Siriuksen, ja pärisi kun Adya rupeasi leikkimään Titiuun kanssa! Onhan se nyt aivan kamalaa ;)
 Ulkona ei ollut minkäänlaisia ongelmia, koirat juoksivat irti ja haistelivat nenät yhdessä metsien tuoksuja. Siriuksesta oli yllättäen maailman parasta päästä kolmen nartun kanssa yhdessä lenkkeilemään, koska kahdella niistä (Adya ja Africa) alkoi juoksut 1 viikon päästä yhteislenkistä, ja Aurinkoisellakin ne on tiedossa 2-3kk sisään, mikäli aikataulu pitää paikkansa.

 Nyt sitten on tiedossa lomaa ja agilitytaukoa. Rally-tokon harjoittelu aloitetaan varmaankin joulunpyhien jälkeen, ja toivottavasti helmikuussa osataan jo sen verran että voidaan tehdä halliin jonkinlainen rally-tokorata. Kisat saavat vielä odottaa, saa nähdä jos kuitenkin ensi kesänä päästäisiin rally-tokokisoihin, mikäli niitä järjestetään siedettävän ajomatkan päässä Joensuusta/Joroisista.

 Lopuksi vielä pari agilityvideota, jotka löytyivät Pasin puhelimesta. Toinen rata on parin viikon takaa (10.12.-13), mutta toisen alkuperäistä kuvauspäivää en muista.

Sirius agiliitää marraskuussa
Aurinko agiliitää marraskuussa

Sirius agilityssä 10.12.2013
Aurinko agilityssä 10.12.2013

Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa joulu ja päättää samalla vuosi 2013. Olkoon ensi vuosi entistä parempi!

Rauhallista Joulua & Riemukasta Uutta Vuotta 2014!

Ekat agilitymöllit ikinä ja treeniä, treeniä

 Kävin kooikkereiden kanssa elämäni ensimäisissä epävirallisissa agilitykisoissa, jotka järjestettiin PoKSin pikkujoulujen yhteydessä. Enkä oikeastaan osannut edes kauheasti jännittää, ehkä otin radat ja ohjaukset turhan varman päälle varsinkin Aurinkoisen kohdalla, koska pelkäsin sen karkaavan radalta (tai jotakin muuta yhtä typerää).
 Turha pelko oli se, ei pikkuakkaa voinut mikään muu vähemmän kiinnostaa kunhan hän vain pääsee tekemään aksaa! Siriuksellakin oli asenne kohdallaan ja vauhtiakin hienosti ollakseen Sirius talvipakkasella. Sen verran on kuitenkin murtunut jalka jäykkä näin talvella, etten ainakaan virallisiin kisoihin lähde ennenkuin vähän lämpenee - ellei sitten kisapaikka ole lämmin (+10 vähintään).
 Tuloksina kuitenkin sijoituksia ja palkintoja, Aurinkoiselle sijat 1. ja 4. huippuajoilla sekä Siriukselle sijat 2. ja 3. Hienot lentävät hollantilaiseni! Pukukisasta saatiin "lämpimin asu" -palkinto, meillä kaikilla oli villapaidat päällä - kooikkereilla tietysti minun neulomani ;)
 Agilitya on treenattu tällä hetkellä vain se 1 kerta viikossa, Siriuksen motivaatio ei ole ollut huippuluokkaa mutta se johtuu suurimmaksi osaksi jalan oireilusta näin talvella. Se on jäykkä, sitä palelee ja hermotus ei toimi yhtä hyvin kuin lämpimällä säällä. Sirius siis käyttää sitä talvella huonosti, mikä tietysti jumiuttaa lapa- sekä selkälihaksia.
 Tosin meille tuleekin agilityyn 6 viikon tauko joululoman sekä minun opetusharjoitteluni takia, se varmasti tekee hyvää meille kaikille. Varalajiksi otetaan rally-toko, pitää vain väsätä kyltit ja alkaa treenailemaan kotona joulu-tammikuun ajan. Helmikuussa päästään sitten tekemään rally-tokoratoja halliin :D

 Tässä kuitenkin viimeisten 3 viikon agilityradat treeneistä, kaikki radat olen yrittänyt tehdä molempien koirien kanssa ja vielä erikseen keppi- sekä kontaktiharjoittelua molemmille.

 Tällainen (alla) rata odotti eräänä treenikertana hallissa sekä 4 hyppyesteen hyppytreeni. Vaihteenvuoksi oli hauskaa tehdä rata, jossa ei ollut yhden ainutta perushyppyestettä - joskin Aurinkoisen kanssa tämä oli vielä melko haastava rata koska Aurilla on kova vauhti eikä se osaa hakea esteitä vielä kunnolla nimeltä sekä se tarvitsee keppien kanssa apua.
 Molempien kanssa kävin radalla rallattelemassa, tämän radan paras puoli oli se että minun piti tosissani miettiä, kummalla puolella kannattaa milloinkin olla ohjaamassa ja missä kohtaa voin sekä ehdin vaihtaa ohjauspuolta.
 Hyppytreenissä kokeiltiin molempien kanssa etupalkkaa, yhdessäjuoksua sekä luoksekutsumista. Tiedä häntä oliko se nyt mikään oikea hyppytreeni, mutta ainakin kooikkereilla oli hauskaa sitä tehdessään (jopa Sirius oli varastaa ja lähteä omin lupineen hyppimään hakeakseen etupalkkalelunsa!).

19.11.2013

 Seuraavalla kerralla radalla olikin sitten tällainen ilmestys, joka oli minusta myös hauska rata ohjata. Siriuksella oli alussa hieman motivaatio-ongelmia (vai olivatko lihakset vielä viileät sekä jäykät?), joten sen kanssa tein aluksi vain pari kontakti- ja keppitreeniä.
 Aurinko sen sijaan sinkoili jo ensimmäisellä kierroksella esteeltä toiselle ja huusi mennessään. Mahtavaa. Kepit otettiin erillisenä pari kertaa, sitten radalla niin että palkkasin 9. hypyn jälkeen ja sitten mentiin rauhassa tekemään kepit ja jatkettiin siitä rata loppuun asti. Mitään muita ongelmia ei oikeastaan ollutkaan, pakkovalssia käytin monessa kohtaa koska se toimii Aurinkoiselle mielestäni erittäin hyvin. Pussin jälkeen tosin minulle meinasi tulla kiire, koska Aurinko juoksee paljon kovempaa kuin minä, mutta onneksi(!) Arska on putkihullu ja ohjautuu putkeen kaukaa.
 Sirius piristyi Aurinkoisen menosta ja teki hienon, puhtaan radan (kahdessa osassa tosin). Minun itseni pitää vain opetella sanomaan estekäskyt ajoissa, erityisesti kun ne ovat hankalassa kulmassa (kuten kepit tällä radalla), eikä jäädä miettimään että osaisikohan koira lukea noita numerokylttejä ihan itse? Onneksi Titiuu antaa minulle nämä ohjausvirheet anteeksi, ainakin jos pyydän anteeksi antamalla makkaraa :)

26.11.2013

 Viimeisen rata heti joulukuun alussa tuotti ongelmia. Jos se on 3-luokan rata, niin taidan jättää suosiolla sen luokan sikseen. Siriuksella oli taas sellainen fiilis, että se ei halunnut tehdä mitään. Jätin siis suosiolla Siriuksen kanssa tämän radan sikseen, tein sen kanssa alussa vain pari hyppyä ja kontakteja, joista palkkasin ruhtinaallisesti ja laitoin Titiuun takaisin häkkiin.
 Auri sen sijaan taas oli ihan liekeissä, vähän liiankin kuumana koska Aurinko oli sitä mieltä että 7. este ei suinkaan ole hyppy vaan putki uudestaan! Käpälästä pitäen piti Aurille näyttää, mihin halusinkaan sen tulevan. Ja tadah! - sen jälkeen rata sujui kuin rasvattu. Jopa kepit Aurinko osasi aloittaa ihan itse ihan oikein! Voi mikä riemu ja superpalkkaus taitavalle aksa-Ritsalle!
 Suoralla (18.-20.) jäin Aurista auttamattomasti jälkeen, mutta onneksi Auri tietää mikä este on "hyppy" ja lukee (välillä liiankin) tarkasti kehonkieltäni ohjauksessa vaikka olisikin minusta kaukana. Pitäisi vain itse taas joko opetella juoksemaan kovempaa tai ohjaamaan paremmin, eikä vain antaa käsien ja kropan heilua miten sattuu.
 Siriuksen kanssa otettiin lopuksi vielä esteitä 9.-16., johon sitten tehtiin omiakin kuvioita. Rimat laskin minikorkeuteen, ihan Siriuksen murtunutta jalkaa ajatellen. Tässä löytyi Siriukseenkin jo oikea agilityfiilis, vaikka jälleen se oli aluksi vähän hakusessa.
 Minullakaan ei mikään paras päivä ollut, eikä rata ollut mieleinen (niitäkin ratoja on välillä tehtävä, tiedän), joten varmasti Sirius vaistosi myös sen ja yritti kovasti minua rauhoitella ja lepytellä, vaikkei paska päivä johtunut todellakaan koirista.
 Näitä sattuu ja tapahtuu, pitäisi vain osata unohtaa treenaamisen ajaksi kaikki mikä vituttaa, ja keskittyä vain koiriin sekä niiden kanssa tehtyihin positiivisiin asioihin. Tästä on taas hyvä ottaa opikseen ja muistaa ensi kerralla hymyillä koirille kuin hangon keksi, vaikka oikeasti tekisi mieli käydä kuristamassa joku. Jokaisessa koiraharrastajassa on hyvä olla ripaus luonnenäyttelijää.

03.12.2013

 Vielä ehditään tänä vuonna kahdessa agilitytreenissä käydä ennen joululomalle jäämistä. Sen jälkeen onkin sitten rally-tokon tehotreenaus(toivottavasti!) kotioloissa. Koirille on myös tiedossa metsä- ja peltolenkkejä, joilla saa olla koko ajan irti sekä saunomista ja kotihierontaa. Ja vielä saavat sisävessankin (siis joulukuusen, tosin auta armias jos joku menee siihen ruikkimaan...)!
 Ensi viikonloppuna on toivottavasti suuntana Helsingin Messukeskus ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely, jälleen kerran vain turistina. Sieltä varmasti löytyy koirille joululahjat ja kaikkea muuta mukavaa, että voi taas viettää loppuvuoden pankkitili tyhjillään ;)

 Jälleen loppuun kännykkäkameran uumenista kuvia, on se vaan ihanaa kun noita koiria on monta <3

 Hyvää joulunodotusta, rakas lukijakunta!

Uninen lauma sunnuntaiaamuna <3

Sirius vahtii Aurinkoisen unta.

Aksamöllien palkintosaalis.