Koska opiskeluelämä ei ole tällä hetkellä mitenkään mukavaa (milloin se kovin miellyttävää olisi ollut?), niin on tärkeää että on jotain ilonaiheita - kuten nyt nuo koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Tällä hetkellä siihen harrastukseen sisältyy agility. Ja ehkä vähän toko tai ainakin jokin sen suuntainen toiminta silloin tällöin.
Agilitypäivitys on siis jälleen tiedossa! Ja jopa pari ratapiirrosta sekä videoita linkitettyinä.
Tällainen rata odotti meitä 6. marraskuuta, kun lähdin treenaamaan Sannan ja Ruudolfin kanssa keskellä päivää hallille. Vähän kauhulla katselin keppejä Aurinkoisen kannalta - Siriushan ei moisesta keppikulmasta välitä.
Siriuksella oli taas aluksi jonkinlaisia motivaatio-ongelmia, se lähti tahmeasti mukaan eikä halunnut edes tulla luokse (!), vaikka minulla oli sekä lelu että namia taskussa. Ei niin ei. Sen verran sain sen innostettua tekemään, että se teki yhden hypyn. Palkkasin Siriuksen reilusti suorituksesta ja laitoin takaisin häkkiin - mitäpä sitä pakottamaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Aurinko oli taas tulta ja tappuraa - pikkuakka teki ensimmäisellä kerralla puhtaan radan! Voi sitä riemua ja leikin määrää, jonka Auri sai palkakseen. Kepeille mentäessä tosin otin vahvan "tässä" -käskyn ja ohjasin Aurin suorassa linjassa kepeille, että aloitus olisi mahdollisimman helppo. Tärkeintä kuitenkin oli, että Aurinko teki kepit hienosti radan osana :)
Seuraavalla kierroksella ongelmaksi osoittautui sitten 5.hypyn takaakierto. Aurinko ei ensin millään lähtenyt takaakiertoon, ja sitten kun se lähti, se ei suinkaan hypännyt estettä vaan kiersi sen kokonaan. Tässä kohtaa piti tuijottaa hetki peiliin (kirjaimellisesti, hallin seinälle on ilmestynyt jostain syystä iso peili), ja ottaa sitten molemmat käden takaakiertoon mukaan, että sain oman kroppanikin kääntymään oikein - ja tadaah. Aurinko teki takaakierron. Muita ongelmakohtia ei sitten tällä radalla ollutkaan, tosin putkisuorassa minulla meinasi tulla joka kerta kiire, että ehdin ohjata Aurin 11.hypyn takaakiertoon. Kunto kasvaa kohisten tuon taskuritsan kanssa :)
Sirius innostui silmittömästi Aurin saamista kehuista ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten päätin kokeilla rataa uudestaan myös Siriuksen kanssa. Hitaasti se lämpeni, ensimmäinen kierros meni aika tahmeasti ja hitaasti, mutta toisella kierroksella löytyi jo draivia ja homma hoitui hienosti kotiin. Siriukselle radassa ei ollut mitään vaikeampaa kohtaa, ainoastaan esteiden 5-7. välillä täytyi saada pidettyä sillä vauhtia yllä (johon auttoi ihana, uusi vinkupehmopallo!). Viimeisellä kierroksella Sirius päätti taas purra minua sormeen kun meni vähän ohi lelusta - se siitä tahmeudesta!
Jotakin tällaista löytyi hallista kun treenasin itsekseni 14. marraskuuta. Toistaalta melko helponoloinen rata, mutta ei sitä aina tarvitsekaan treenata MM-tason ratoja - niihin kyllästyy sekä omistaja että koirat ainakin meillä.
Tällä kertaa Sirius pääsi aloittamaan, tosin otin lämmittelyksi vain keppejä pari kertaa vaikeammista kulmista sekä hioin kontakteja. Naksutin ja nakinpalaset ovat ihmeellisiä taikakaluja kooikkereiden koulutuksessa: Aurinko nimittäin ulvoi häkissä odottaessaan omaa vuoroaan, kun Sirius röhisi ja rähisi minulle keppejä tehdessään.
Siriukselle rata oli selvästi helppo, tosin tällä kertaa Sirius alkoi tehdä omia ratojaan kesken kaiken, eikä millään olisi halunnut kuunnella. Argh! Erityisesti 5.hypyn jälkeen Siriusta kutsui putki niin kovaa, että aivan sama mitä minä huusin tai kuinka aikaisessa ja paljon minä käännyin. Sirius halusi mennä putkeen. Lopulta ratkaisuksi tuli se, että tehtiin esteitä 3-6. yksistään niin, että minä seisoin 5.hypyn takana ja pakotin Siriuksen menemään kepeille seisomalla putken suun edessä. Tämä tehtiin tasan kerran, jonka jälkeen Siriukselle taas muistui mieleen että se ei osaakaan lukea numerokylttejä ja parempi vain seurata mammaa... :D
Aurille tuli hyvää pakkovalssiharjoitusta heti 2.esteellä. Tätä teinkin aluksi pari kertaa niin, että palkkasin Aurin heti 2.hypyn jälkeen. Kepeille Aurinko tarvitsi taas rauhoitusta, mutta teki nekin mallikkaasti.
Meillä vain on se ongelma, että Aurinko on niin nopea että minun pitäisi ehtiä sitä muutama metri edelle tai ainakin saada mennä itse oikoreittejä radalla. Keppien kanssa se ei ole vielä mahdollista, sillä Aurinko häirintyy, tekee kepit väärin tai jättää ne kesken mikäli minä olen liian kaukana edellä.
Joten tässä tyydyin palkkaamaan Aurinkoisen heti keppien jälkeen, että itse ehdin tarpeeksi edelle. Putkeenhan Aurinko sujahtelee melkein mistä tahansa kulmasta ja melko kaukaakin, mutta toisaalta putki on sille niin kutsuva este että välissä olevat hypyt voivat jäädä välistä, mikäli pikkuakka käy tarpeeksi kuumana.
Ja keinu: ei ole enää mikään ongelma! Hurraa!
Kaiken kaikkiaan niistä treeneistä jäi hyvä fiilis, nähtävästi koirillekin koska kun päästin ne häkistä pois treenien loputtuja, ne lähtivät vetämään irtopersehepulia ympäri hallia. Hienosti ovat hallinnassa nuo minun kooikkerini - not. Ei siinä voinut kuin nauraa toisten riemulle, joka jatkui sitten jäähdyttelylenkillä maastossa. Illalla meno on kyllä ihanan rauhallista treenien jälkeen, siihen en voi olla kuin tyytyväinen kun kooikkerit nukkuvat lötkömatoina lattialla, sohvalla, omalla pedillään tai kainalossa.
Sitten kyllä loppuu kainalot minulta kesken, kun noita lentäviä hollantilaisia on joskus kolme <3
Lopuksi pari agilityvideota, jotka Pasi minulle ystävällisesti kuvasi eräänä pimeänä marraskuisena päivä, kun halusin mennä hallille treenaamaan.
Videoiden taustalla voitte kuulla alkuperäisesti brittiläisen, syntyjään suomalaisen nenähuilistin nimeltä Africa.
Sirius treenaa agilitya
Aurinko treenaa agilitya
Kohta aurinkokin taas paistaa, onneksi koirahallissa saa kirkasvalohoitoa!
