tiistai 25. kesäkuuta 2013

Uusia tuulia

 Kevät toi mukanaan elämän muutoksen, joka kosketti erityisesti minun lisäkseni myös koiriani. Perhe muuttui, asunto muuttui, elämä muuttui. Mutta kenties parempaan, ainakin nyt tuntuu pitkästä aikaa onnelliselta ja rauhalliselta. Myrskytuuli elämässä muuttui lempeäksi kesän lounatuuleksi, ja nautin siitä täysillä.

 Aloitetaan uutiset sillä, että rakas Naurava Nakkini (siis Sirius) täytti 20. kesäkuuta hurjat 6 vuotta! Lahjaksi Sirius sai monenmoista herkkua aina paistetuista poronluista raakaan lampaanrustoon, sekä tietysti jo perinteeksi muodostuneen maksalaatikkokakun koristeltuna oikealla määrällä nakinpaloja ja kerman virkaa toimitti kermaviili. Suuresti onnea rakkain Koirantähteni <3

 Aurinko sekä Sirius kävivät korkkaamassa Sulkavan ryhmänäyttelyssä 18.5. valioluokan. Tuomarina oli Anna-Liisa Heikkinen, ja molemmat kooikkerit saivat ERIt. Muutoin ei ollut turkki, koko eivätkä askeleetkaan kunnossa, eriskummallista kerrassaan kuinka koirat voivat kahdessa viikossa muuttua aivan toisen laisiksi! Tai sitten on katsojalla ollut roska silmässä.
 Sunnuntaina 19.5. kävin pyörähtelemässä Varkaudessa match show'ssa peräti 4 koiran kanssa: Africa -whippet sai isoissa pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Milo -vaari taas oli veteraaniluokan kolmas. Sirius sai sinisen nauhan pienten aikuisten kehässä ja luokassa toinen! Aurinko taas sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja oli omassa luokassaan toinen! Hienoja kakkosia jälleen kerran, ruusukkeita, pokaaleja ja ruokasäkkejä sain kotiin vietäväksi.

 Tämän jälkeen olikin Aurin aika mennä selkäkuvaukseen (Aurin selkäsairaus osa 1). Auri lakkasi siis oireilemasta melko pian saatuaan diagnoosin ja lääkkeet selkäänsä, eivätkä oireet olleet palanneet. Silti jännitin kuvia, toivoin että tulehdus olisi poissa, että syöpymä selässä ei olisi levinnyt ja että muutoinkin selkä olisi kunnossa.
 Uutiset olivat parempia kuin uskalsin odottaakaan: Selkä on täysin terve, eikä siitä löydy enää mitään muutoksia! Saadaan harrastaa mitä vain, myös agilitya, ihan miten halutaan, eli koiran omaan tahtiin. Hyvä etten hypännyt eläinlääkärin kaulaan ja suudellut! Minun pikkuakkani on taas terve <3

 Tämän seurauksena tietysti olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa agilitya Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Suuria tavoitteita ei ole, Siriuksen kanssa EHKÄ uskaltaudun vielä kisoihin tänä vuonna. Aurin kanssa opetellaan kaikki esteet, joista puuttuu enää keinu. Kepit eivät ole mitenkään mallikaat, eikä niitä oteta vielä radan osana mutta alkeet on Aurilla jo hallussa. Keinun kanssa ei olla vielä tehty tuttavuutta, kontakteja harjoitellaan ensin puomilla ja A-esteellä aikansa ennenkuin siirrytään paukuttelemaan sitä kaameaa kiikkua (lienee sanomattakin selvää että inhoan keinua esteenä ja minusta se pitäisi poistaa kokonaan agilitysta).
 Tokoa ollaan tehty vähän, eikä oikeista treeneistä voi puhua mutta jotain pientä olen koirille mieliin muistutellut ja ajatellut, että kunhan taas minun normaali elämäni alkaa kulkea eteenpäin opiskelujen jatkumisen myötä, jatkuu myös jonkinlainen treenaus tällä saralla. Aurin BH-koe nyt todennäköisesti jää ensi vuoteen, mutta onhan tässä koko elämä aikaa tehdä vaikka mitä!

 Sen verran sanottakoon, että oma perheeni päätti kuitenkin kasvaa  ja tavallaan minulla on nyt kolmas koira (olkoonkin että "väärää" rotua). Kuitenkin kolmas kooikkerikin on tulossa suunnitelmieni mukaan, ja pääsen ehkä vihdoin aloittamaan erittäin pienimuotoisen kasvatustyöni parin vuoden sisällä.
 Lopuksi kuvia kesäkuun alun kooikkeritreffeiltä (ja se yksi vääränrotuinen) Jyväskylästä, kuvaajana toimi Susanna Sistonen.

 Huumaavia hellepäiviä, rakkaat lukijat!


Rakas, märkä Sirius

Vesipeto (ja keppien anastaja) Aurinko


Aurinko (taas uimassa!), vaanimassa Sirkku sekä Africa






Assa, Kossi, Nini, Sirkku, Severi, Siru, Sirius ja Aurinko