Aurinkoista viikkoa

 On se aurinkokin suvainnut paistaa parina päivänä, jolloin on oikeasti voinut nauttia keväästä ja käydä pidemmilläkin lenkeillä. Tosin oma kroppani ei pidä siitä yhtään, olen flunssassa joten yskin ja niistän nenää vähän väliä. Silti piti käydä Aurin kanssa juoksemassa perjantaina ja hauskuuttamassa ihmisiä, kun puoli Karsikkoa kuuli ylitsevuotavia, korkeita kehuja aina kun Auri antoi vetoapua. Ei tainnut tulla vastaan sellaista ihmisistä, joka ei olisi hymyillyt :)

 Luovutin siis tosiaan Siriuksen vanhemmilleni hoitoon, ajattelin että minun on itse helpompi vahtia Aurin mahdollista alkavaa valeraskautta ja viettää ylipäätään vähän laatuaikaa Aurinkoisen kanssa ihan kahdestaan. Ohituksia ollaankin harjoiteltu ahkerasti ja ne sujuvat jo varsin mallikkaasti. Yöt Auri nukkuu tiiviisti minussa kiinni ja tuntuu nauttivan ylimääräisestä huomiosta, jota ainoana koirana saa.
 Sirius osoittaa kuulemma mieltään Multatiellä, mitään muuta huomautettavaa ei sen käytöksessä ole kuin mörinä. Se syö, nukkuu ja lähtee enemmän kuin mielellään lenkille, mutta sisällä se alkaa urista ja röhistä itsekseen. Kuuntelin eilen puhelimesta Siriuksen ääntelyä, se vain makaa lattialla ja mörisee kuin karhu. Välillä se päästää heleitä ulvahduksia sekä haikean huilumaisen pitkän äänen, jonka jälkeen murmutus jatkuu. Mistä ihmeestä siinä on oikein kyse? Onko Siriukselle juoksuisen Aurin kaipuu, ikävä minua vai viihdyttääkö se vain itseään, kun ei ole muutakaan tekemistä? Huvittavan kuuloista se jokatapauksessa on :D

 Viime viikolla käytin molemmat kooikkerit rokotuksilla eläinlääkäri Aholla. Samalla otin myös epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Kummankaan sydän on täysin terve, rokotukset ovat nyt taas kunnossa eikä käytöksessäkään ollut moitittavaa. Molemmat rupesivat lepäilemään odotushuoneessa, Sirius lattialle jalkojeni päälle ja Aurinko syliini, vaikka paikalla on puolen tusinaa muuta koiraa. Punnitsin myös molemmat ja totesin niiden olevan varsin hyvässä lihassa: Sirius 12,2kg ja Aurinko 11,7kg.
 Siriuksella on ehkä varaa pudottaa pari sataa grammaa painostaan, tosin nyt se ehkä olisi "näyttelykunnossa". Auri on sopusuhtainen, eikä sen ainakaan tarvitse laihtua. Onhan se melkoisen roteva narttua ja lihashan tunnetusti painaa enemmän kuin läski... ;)

 Yksinolo Aurinkoisen kanssa jatkuu vielä torstaihin, jolloin jätän myös akan vanhemmilleni hoitoon ja suuntaan itse Lahden KV-näyttelyyn molempien itskutyttöjen kanssa. Jos vaikka sieltä jotain prenikkaa lähtisi mukaan.

Run, kooikers, run!

Pitäisi päivittää ahkerammin, muistaisi itsekin paremmin mitä on tapahtunut, mutta toisaalta ei meidän elämässä tapahdu mitään kauhean jännää. Ei ohjattua treenausta, kisoja, näyttelyitä, epiksiä, ei oikein mitään. Paitsi vähän kaikkea ikävää.

 Ensin minä olin kipeänä, yskä tällä hetkellä 4:ttä viikkoa. Sirius venäytti liukkailla lapaluunsa jonkun lihaksen lenkillä ja ontui murtunutta jalkaansa, onneksi vain pari päivää. Aurinko venäytti pari viikkoa myöhemmin sisäreitensä/nivusensa reviteltyään peilikirkkaalla jäällä. Tästäkin toivuttiin onneksi nopeasti levolla ja lämmöllä.
 Sitten Auri saikin pari ikävämpää kokemusta muista koirista, mitään suurempia ulkoisia vammoja ei tullut paria reikää lukuunottamatta, mutta tiedä sitten mitä sisäisiä traumoja akka kehittelee. Myös Sirius sai lenkillä osansa muista koirista, erityisesti irtokoiran röyhkeydestä. Tosin sillä kertaa kävi niin päin että karannut koira sai hammasta sekä niska-perse-otteen minulta.
 Jotenkin oma olo tuntuu riittämättömältä, vaikka tiedän etten pysty joka hetki omia koiriani suojelemaan kaikelta, enkä vaikuttamaan muiden koiriin. Mutta edelleen otan itse mieluummin hammasta kuin annan kooikkereiheni tulla enää yhtään reikää.

 Tokoa ollaan treenailtu kotioloissa, tarkoituksena oli mennä ilmaiseen perustokoon Varkaudessa mutta matkaan tuli mutkia (kuten Aurin hormonit). Kotona olen harjoitellut erityisesti perusasentoa ja siinä liikkumista. Itse siis käännyn 90' paikoillaan ja koiran tulee seurata perusasennossa perässä. Oikealle kääntyminen on molemmille selvästi helpompaa, koska siinä koiran tarvitsee käyttää enimmäkseen etukroppaa. Vasemmalle kääntyminen tuottaa vähän ongelmia, Auri suoriutuu siitä vielä Siriusta paremmin mutta luulen, että harjoittelu auttaa tähän :)
 Lisäksi Siriuksen kanssa ollaan hiottu kaukokäskyjä sekä liikkestä pysähtymistä, Auri taas opettelee luoksetulossa eteenistumista ja liikkestä maahanmenoa.

 Sitten otsikkoon, eli juoksemiseen. Kantava hanki on ehdottomasti koko talven (vai liekö kevättalvea) paras puoli: koirat irti pellolle ja menoksi! Oli ihanaa käydä aurinkoisina päivinä hangilla kävelemässä, eikä varsinkaan suolla (Vuotsinsuo, 440ha) tarvinnut huolehtia muista vastaantulijoista, toisista koirista tai liikenteestä.
 Seuraava juoksu oli canicrossaus, jonka päätin aloittaa koirien kanssa. Lähinnä opetan Auria vetämään ja juoksemaan edellä, Sirius keskittyy liiaksi seuraamiseen ja pitää mielellään katsekontaktia juostessa häntä heiluen. Juoksuvyötä minulla ei vielä ole, mutta molemmille koirille sentään hyvät y-valjaat ja Aurille joustava hihna. Sirius menee tavallisella hihnalla, koska se ei vedä kuin ainoastaan alamäessä. Nyt ollaan käyty juoksemassa vasta lyhyitä, noin 3km lenkkejä joiden päälle kuuluu alku- ja loppulämmittelyt sekä venyttely niin minulle kuin koirillekin. Aurinko on canicrossista tapansa mukaan ihan suunnattoman innoissaan, vaikkei vielä ihan tajuakaan että tarkoituksena on vetää valjaissa tasaisesti koko matkan eikä tehdä spurtteja vähän väliä.
 Viimeisin juoksu on Aurilla. Melkein päivälleen 7kk oli juoksuilla väliä, tällä kertaa ne alkoivat pääsiäispäivänä. Sirius on tapansa mukaan asiasta varsin tohkeissaan, tärppipäivät lähenevät kovaa kyytiä jolloin Auri pääsee vanhempieni hellään huomaan. Saa nähdä saanko sieltä taas takaisin valeraskaana olevan, muutaman kilon lihoneen pikkuakan takaisin :D

 Loppuun kuvapäivitys suolta, jossa myös Sari oli pehkoineen mukana eräänä aurinkoisena päivänä.