Hyytävää

 Kärsin tuosta säästä, vaikkei siellä olekaan kuin muutama aste pakkasta - joskus vähän enemmän. Palelen eikä oikein huvita tehdä mitään ulkona (treenaamisesta puhumattakaan), ei edes mennä sinne mutta koirat on lenkitettävä.
 Sirius ja Auri tuntuvat nauttivan lenkkeilystä, ainakin hangessa juokseminen vapaana on molemmisa hurjan hauskaa, varsinkin jos joku heittelee keppiä tai käpyjä. Toisaalta Siriuksen selkä ja murtunut etujalka menevät helposti jumiin kylmässä vaatetuksesta huolimatta, ja koko koira alkaa liikkua kankeasti kun pakkasta on liikaa.
 Ja sitten vielä Auri, joka haukkuu ihmisiä, puita, postilaatikoita, toisia koiria, lintuja, tuulenpuuskaa, lumikokkaretta tiellä ja lista jatkuu... Ihmeellistä tyhmäilyä, taisi teiniakalla jäädä aivot juoksupöksyihin vai minne lie hävinneet. Pitää vaan itse yrittää laskea kymmeneen ja jatkaa kouluttamista.

  Eilen käytiin kuitenkin Anniinan ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, Aakkoset ainakin viihtyivät erinomaisesti ja leikkivät keskenään. Sirius taisi keskittyä enemmän hajujen maailmaan ja merkkailuun, kun kerrankin oli kaksi ihanaa tyttöä mukana.
 Pari tuntia siinä vierähti jutellessa kooikkereista ja muista koirajutuista (mistäs muustakaan). On mukavaa saada samanhenkistä seuraa lenkille, varsinkin vielä kooikkeri-ihminen! Parasta kyllä on se, että kaikki kolme luppakorvaa tulevat hienosti toimeen toistensa kanssa ja tykkäävät yhdessäolosta.

 Viikonloppuna Aurinko sai uuden talvitakin (vuori on kunnon kerros vanua ja sisäpinta paksua fleeceä), halvalla ja ihan uutena Tokmannilta (!). Vähän piti takin vatsakappaletta pienentää ja lisätä muutama heijastin, mutta ainakin nyt Aurilla on lämmin mantteli.
 Siriuksen takkiinkin lisättiin pari heijastinta, nyt tosin rupesin säästämään rahaa että saisin ostettua ukolle vihdoinkin BoT -verkkoloimen. Se tulisi kyllä tarpeeseen ja sitä voisi lainata Aurillekin treenailuja varten.

 Saa nähdä, milloin on seuraavat tokotreenit, agiliitämään on tarkoitus mennä lauantaina WaU:n porukalla. Lämpimässä sisähallissa vieläpä :D

Multatien lumipellolla

Keppikeppikeppikeppi

Mun keppi!

Vuoden vanha Aurinko (ja match show)

 Minun rakas pikkuakkani täyttää tänään 1 vuoden! Muistan ihanan iloisen uutisen, jonka sain Pirjo -kasvattajalta tasan vuosi sitten: "Tuli yksi narttu, se on sitten sulle!" Ja mikä pakkaus sieltä minulle tulikaan, Siriuksen pikkusiskoksi/morsiameksi ja minulle uudeksi koiraystäväksi sekä harrastuskaveriksi.
 Aurissa on potentiaalia, vauhtia, motivaatiota, intoa, iloa ja rakkautta vaikka muille jakaa. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli järki. Joskus siitä näkee tuikahduksia, huomaa että Auri tajusi jotakin, jokin meni perille - joten en ole ihan vielä kokonaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku järjenhiven Aurinkoisen päähän joskus tiensä löytäisi :D
Toisaalta, Aurinko korvaa puuttuvan älynsä suurensuurella iloisuudellaan joka purskahtelee ja räjähtelee kooikkerista ulos, kun ei se vaan mahdu olemaan sisällä! Erityisesti kaikki rakkaat ihmiset ja koirat saavat olla tämän riemun kohteena, puhumattakaan koiraharrastuksista jotka täytyy aina tehdä ihan täysillä: täydellä vauhdilla, ilolla ja ärhäkkyydellä.
 Onhan Aurissa "huonojakin" puolia, asioita joihin minä haluan puuttua, mutta näin synttäreillä ei niitä mietitä :)

 Sunnuntaina käytiin match showssa Varkaudessa, jossa Auri esiintyi luultavasti viimeisen kerran pentuluokassa. Mukana olivat myös äitini sekä Sari ja colliet, ja tietysti Sirius.
 Auri esiintyi tapansa mukaan hienosti, ainostaan pöydällä oleminen tuntui inhottavan (huomasin että pöytä huojui jos koira liikkui siinä). Hampaat Auri antoi katsoa hienosti, mutta takaosan tutkiminen inhotti, onneksi lihapulla sentään helpotti tilannetta. Punainen nauha kuitenkin saatiin, ja punaisten pentujen kehässä pitkän seisottamisen jälkeen tuomari laittoi meidät toisiksi! Eli pentujen PUN2 irtosi mätsäristä tällä kertaa, vaaleanpunainen ruusuke sekä herkkuja lähti siitä kehästä mukaan.
 Siriuksellekin pöytä tuotti ongelmia, siinä seisominenkin näytti olevan Siriuksesta vähän arveluttavaa mutta hyvin sai kuitenkin tuomari poitsun tutkittua. Juostessa häntä nousi taas hienosti korkealle, mutta punaisen nauhan tuomari silti meille antoi. Punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten kehässä Sirius ei enää jatkoon päässyt, taisi kätellä meidät viimeisenä ulos.
 Olin ilmoittanut koirat vielä parikilpailuun, sekä Siriuksen nakkiralliin ja Aurin juoksukisaan. Parikilpailussa esitettiin siis itsekseen kaksi koiraa, aluksi vähän epäilin kuinka se onnistuisi, mutta tuomarista olimme erinomaisia joten pariluokan voitto tuli meille! Siriuskin siis sai ruusukkeen vaikka joutuukin jakamaan sen puoliksi Aurin kanssa ;)
 Nakkirallissa piti syödä metrin matkalta 26 nakinpalaa, Sirius sähläsi alussa ja joutui palaamaan taaksepäin, jossa hukkantui vähän aikaa. Kolmas sija kuitenkin irtosi 16 sekunnilla ja herkkupussi saatiin palkinnoksi.
 Juoksukisan matka oli ehkä 15-20m, koira jätettiin istumaan lähtöviivalle ja omistaja kutsui maalilta koiraa luokseen. Aurinkohan suorastaan lensi luokseni! Voittoaika oli 2,22sekuntia, seuraavaksi tulleen aika taisi olla päälle 5s, joten on tuo pikkuakka aika kiituri! Kotiin viemisiksi lähti pokaali, ruusuke sekä herkkupussi.

 Vaikka mätsärissä (tai virallisessa näyttelyssä) menestyminen on mukavaa, on minusta silti paljon hauskempaa nähdä kun koirani oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät. Kuten Sirius nauttii mejästä ja tokosta (agilitysta melkein yhtä paljon), sekä Aurinko agilitysta, juoksemisesta ja tokosta.
 Ehkä muissa lajeissa kuin näyttelyissä on juuri se, että niissä punnitaan muutakin kuin ulkonäköä: koirakon yhteistyötä, molempien osaamista, kärsivällisyyttä, motivaatiota. Näissä lajeissa omistaja näkee oman käden jälkensä koirassa, sen tekemisessä ja olemisessa. Tärkeintä on kuitenkin luottamus puolin ja toisin, sekä se että meillä on hauskaa yhdessä, maailman hauskinta!

Aurinko pienten pentujen PU2 & juoksukisan 1.sija

Parikilpailun voittajat!

Vähän agilitya ja enemmän teiniä

 Joulu meni rauhallisesti Joroisissa vanhempieni luona, koirat saivat isot kasat lahjoja (herkkuja enimmäkseen), tosin myös molemmille oli pehmeä paketti, koska neuloin niille pipot joululahjaksi.
 Uusi Vuosi ei ollut koirista sen ihmeellisempi, Aurikaan ei kuulemma reagoinut raketteihin ollenkaan ja Sirius tapansa mukaan nukkui sikeästi vuoden vaihtumisen yli saunottuaan oikein kunnoll :)

Aurille on tullut opetettua pari uutta temppua, eikä mitään tokojuttuja niinkuin alunperin ajattelin. En vaan jotenkin uskalla alkaa opettaa sille mitään "oikeita" juttuja, en osaa toimia tokossa samalla tavalla Aurinkoisen kanssa kuin osaan Siriuksen.
 Siriuskaan ei ole oppinut mitään uutta koko 4 viikon lomallani, mutta haitanneeko tuo. Jotenkin nyt ei vaan huvita treenata mitään, eikä oikein tehdäkään mitään, kaikki energia ja älyllinen toiminta on ihan lopussa.

 Eilen ja tänään kuitenkin käytiin Aurinkoisen kanssa agilityn koulutusohjaajien kurssilla Varkaudessa, jossa toimimme harjoituskoirakkona. Perjantaina oli luvassa putken, pussin, pituuden sekä okserin opettelua nollatasolta. Pituus ja okseri tulivat Aurille uusina esteinä, mutta eipä noissa mitään kummallista vaikuttanut olevan. Hienosti Auri suoritti esteet (täydellä vauhdilla tietenkin), vaikka esteet suoritettiinkin yksittäisinä eikä edes peräkkäin. Silti Aurista oli mahtavaa kiitää niin kovaa kuin kintuista lähti!
 Lauantaina opeteltiinkin kontakteja puomilla (maassa olevalla) sekä A-esteellä (joka oli madallettu). Aluksi Auri sähläsi maassa olevalla puomilla, ihan kuin se ei olisi tajunnut että alusta nyt jotenkin muuttui tassujen alla. Parin toiston jälkeen Auri malttoi keskittyä ja paineli puomia pitkin suoraan namialustalle, jättäen puomille ripotellut herkkupalat sikseen. A-esteellä Auri hoksasi homman heti, kun näki minun laittavan lihapullaa namialustalle. Luvan saatuaan Aurinkoinen kiisi A:ta pitkin suoraan namialustalle ja tassutkin osuivat ihan oikein (etutassut maassa, takatassut kontaktilla)! Kontaktitreeneissä oli mukana naksutin, jota kliksuttelin kun Auri otti kontaktin oikein ja iski kirsunsa namialustalle. Selvästi toimiva tekniikka, koska pientä edistymistä tuli heti :)

 Ja pääsihän se Siriuskin vähän tekemään agilitya, se sai olla demokoirakkona koulutusohjaajille sekä muille katsojille: kuinka kisaava agilitykoira suorittaa kontaktit. Ja hienosti teki, otti kaikilta kontaktiesteitä hienosti kontaktit, vaikka kurssin vetäjä käskikin minut tekemään vähän haastavampia juttua (eri kulmia ja etäisyyksiä). A-esteellä on silti vielä harjoittelemista, vaikka Sirius ottaakin kontaktin siitä. Haluaisin että Sirius ottaa 2on-2off -kontaktin A:lla, sain siihen hyviä vinkkejä kouluttajalta joten ne otetaan käyttöön :)
 Siis sitten kunhan päästään seuraavan kerran agiliitämään...