torstai 20. joulukuuta 2012

Villiä melskettä

 ...ja sitä on tiedossa koko joulun ajan, luultavasti vielä Uutena Vuotenakin.

 Aurinko aloitti juoksut 9 kuukauden tauon jälkeen (aluksi taisin väittää että 8kk jälkeen, mutta uusi laskutoimitus sanoi 9kk. Jotain sinnepäin kuitenkin.), ja joululoman ajaksi en saa Siriusta tai Aurinkoa mihinkään hoitoon, kun itsekin tahdon viettää joulun lapsuudenkodissani vanhempieni luona.
 Jouluna täällä ovat siis Sirius, Aurinko, Milo sekä italiaanot Lula ja Mytty. Vili sentään jää toiseen mummolaan hoitoon, joten on yksi koira vähemmän. Muutenhan kuuden koiran laumassa ei olisi mitään ongelmaa, mutta Aurin juoksut aiheuttavat ilmiön, jonka takia sekä Sirius että Vili yrittävät vuoroin astua Aurinkoa - ja paremman puutteessa sitten toisiaan.

 Tokoa ollaan sentään vähän saatu treenattua Aurinkoisen juoksuista huolimatta. Siriuksen keskittymiskyky tosin on sitä luokkaa, että pari toistoa riittää. Auri sen sijaan tekee mielellään vanhoja kuin uusiakin juttuja, tällä kertaa harjoitellaan merkille menoa naksuttimen avulla.
 Lisäksi koirakeilaus alkoi kotiharrasteena kiinnostaa, varsinkin kun kuulin luotettavilta tahoilta, että sitä olisi mahdollisuus saada kooikkereiden kesäpäiville leikkimieliseksi kisaksi. Pitäisi vain hankkia keilat jostakin, koirathan toimittavat koirakeilauksessa pallojen virkaa - ja ei, koiria ei heitellä tai vieritetä kaatamaan keiloja (tosin säännöt eivät mielestäni kierimistä kiellä), vaan koiran on tarkoitus tassullaan, kuonollaan tai kropallaan kaataa mahdollisimman monta keilaa (12kpl) mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Olisi ainakin viihdettä koti-iltoihin meilläkin :)

 Siriuksen kanssa tehdään edelleen rallytokohommia, varsinaiset tokoliikkeet kaukokäskyjä ja luoksarin pysähtymistä ovat nyt tauolla. Rallytokoon kuitenkin kuuluu niin paljon tokon perusliikkeitä, että niitä tulee harjoiteltua siinäkin.
 Aurinko sen sijaan oppi oikeanoppisen luoksetulon! Halusin opettaa Aurille nimenoman PK-tottiksen luoksetulon, jossa koira ensin istuutuu ohjaajan eteen ja siirtyy siitä erillisellä käskyllä sivulle. Ja nyt pikkuakka osaa sen! Kovin montaa treenikertaa ei siihen loppujen lopuksi tarvinnut, muutaman kerran tehtiin vauhtiluoksetuloja, erikseen eteenistuimista ja siitä vielä erillisenä osana sivullemenoa. Nyt on paketti kasassa ja kirsu kohti uusia tokoliikkeitä :) Tietysti luoksariakin edelleen treenataan, että taito pysyy yllä ja ainahan sitä pitää pyrkiä siinäkin täydellisyyteen...
 Opetin myös huvin vuoksi (ja mahdollisen hakuharratuksen kannalta) Aurinkoisen haukkumaan käskystä, nyt osaa jo haukahtaa kerran, kohta ruvetaan treenailemaan sarjoja.

 Myös Messukeskuksen koiranäyttelyssä tuli pyörittyä molempina päivinä sekä kehässä lainakoirien kanssa että shoppailemassa. Lähinnä koiranherkkuja tuli ostettua, samoin käsintehtyjä näyttelyhihnoja ystäville joululahjoiksi. Lisäksi Lahdessa majoituspaikassa oli ihania brasilianterrierinpentuja hurjat 6 kappaletta, että olivatkin ällöttäviä! Ja olivat ne isotkin brassit ihania, ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin.

 Seuraavaan päivitykseen jos saisi muutaman uuden kuvankin, tosin se tapahtuu vasta joulun jälkeen kun koirat ovat saaneet joululahjansa ja Tapaninpäivänä olisi vielä match show, jossa voisin käydä useammankin koiran kanssa pyörähtelemässä. Näillä näkymin kehässä olisi narun päässä ainakin 3 eri koiraa, mahdollisesti jopa kuusi. Hullulla on halvat huvit, vai miten se menikään... ;)

perjantai 30. marraskuuta 2012

Tottelee mutta oppiiko?

 Edelleen jatkuu tokoilu vähintään kerran viikkossa pikkuryhmässä, joskus kaksikin. Myös kotona olen treenannut vähän koirien kanssa perusasentoa sekä paikallaankäännöksiä. Molemmat myös opettelevat hiljlleen rallytokon liikkeitä, pitäisi vaan minun hankkia (tulostaa ja päällystää) kyltit että tulisi treenattua sitä lajia myös virallisesti.
 Joidenkin ylempien luokkien liikkeiden kanssa saattaa siinäkin lajissa tulla ongelmia, mutta tiedän ainakin yhden kooikkerikaverin jolta kysyä neuvoja siinä tilanteessa.
 Tokossa asia on sitten toinen. En tunne ketään, jonka koira olisi menestyksekkäästi kilpaillu tokon EVL -luokassa tai olisi jopa tokovalio. Tiedän moniakin TVA -koiria omistajineen ja törmäilen heihin satunnaisesti, mutta lähipiiriin he eivät kuulu. Ja vaikea on lähteä kysymään neuvoa ihmisiltä, joita ei tunne tai jotka eivät ole koiraa treenaamassa nähneet.
 Onneksi ALO- ja AVO -luokkien liikkeet osaan opettaa suurinpiirtein ilman suurempia ongelmia.

 Siriuksen kanssa treenataan uutena asiana merkille menoa. Tässä vaiheessa se on lähinnä Siriuksen aktivointia ja vähän aivojumppaa tokotreeneissä, ettei se joudu aina vain hinkkaamaan vanhoja liikkeitä jotka se jo osaa.
 Kaukokäskyissä istuminen on vieläkin liian innokasta toisinaan, mutta naksuttimen avulla saan palkattua ainoastaan oikeasta istumaannoususta. Huomasin myös viimeksi, että kun oma käskyni ja kädenliikkeeni on rauhallisempi, ei myöskään Sirius sinkoile istumaan vieterin lailla.
 Seuraamisessa se edistää innostuessaan, ja oikealle käännöksissä jää hieman jälkeen tai sitten irtoaa vähän sivusuunnassa. Tätä yritän korjata imuuttamisella sekä lyhyillä seuruupätkillä, joissa paikka pysyy oikeana eikä vire nouse liikaa.

 Aurinko treenaa seuraamista ja se alkaa olla hyvällä alulla. Lyhyitä, muutaman metrin suoria pystyy jo Auria seuruuttamaan hyvällä kontaktilla ja paikkakin pysyy hienosti, kunhan vain vire on tarpeeksi korkealla. Aurilla ongelma ei ole niinkään edistäminen vaan jätättäminen, joten sen virettä uskaltaa seuraamisessa nostaa eri tavalla kuin Siriuksen.
 Henkilöryhmää ollaan myös Aurinkoisen kanssa otettu (BH -koetta ajatellen) ja se sujuu hienosti. Tosin kehun Auria aina muutaman askeleen välein ja silloin, kun pysähdymme jonkun ihmisen viereen. Haluan vain tehdä sille seuraamisesta miellyttävää ja hauskaa, niin hauskaa ettei mikään muu kiinnosta Auria siinä vaiheessa kuin minä :)
 Viime kerralla päätin ottaa Aurin kanssa ALO -luokan hyppyä, kun kerrankin oltiin koirakentällä treenaamassa. Muutaman kerran otin toiston jossa heitin Aurin käsiliikkeellä esteen yli (hyppy -käskynhän se osaa jo agilitysta) koska Aurista oli outoa, kun minä jäin seisomaan tappina paikalleni kun hän hyppää esteen toiselle puolelle eikä jatketakaan täysillä juosten seuraavalle esteelle!
 Tämä liike jos mikä sai Aurin vireen nousemaan, tuntui että sen aivot ja kroppa työskentelivät täysillä, kun se yritti miettiä mitä halusin sen tekevän.
 Toistoja taisi tulla 15-20, ja Aurinko osaa ALO -luokan hypyn. Voilá! Jotain hienosäätöä siinä vielä on jäljellä ja seuraavalla treenikerralla kerrataan jo opittua, mutta hirveän tyytyväinen olen siihen kuinka nopeasti Aurinko ymmärsi, mitä sen pitää tehdä. Parasta!

 Lisäksi erityisesti Sirius on saanut treeneissä kehuja taistelutahdostaan. Yksi treenikaveri jopa mietti hetken rodunvaihtoa, kun ei hänen omassa koirassaan ole samanlaista moottoria kuin Siriuksessa ;) Rodunvaihto tyssäsi sitten siihen, kun kooikerhondjella ei ole PK-oikeuksia.
 Täytyy kyllä myöntää että Sirius on erinomainen paketti taistelutahtoa, tilannekovuutta ja hyvää hermorakennetta. Miinuksena on ohjaajapehmeys, joka kuitenkin on vältettävissä jos vain ohjaaja (eli minä) muistaa olla rauhallinen ja reilu. Nyt minua onkin houkuteltua käyttämään se luonnetestissä, ja ajatus kieltämättä kiehtoo. Toisaalta se on vain yhden päivän arvio koirastani sillä hetkellä, mutta on siinä jotain totuusperääkin. Arkielämäähän se ei kuvasta, vaan sitä kuinka koira käyttäytyy äärimmilleen vietynä ja painestettuna. Voisi tulla ehkä yllättäviäkin tuloksia.
 Se taitaakin olla ensi vuoden ohjelmassa Siriukselle :)
 Aurille on ehkä tiedossa MH-kuvaus sekä taipumuskokeet, riippuen ihan siitä missä vaiheessa Pirjo sillä pennut tahtoo teettää. Myöskin BH -koe olisi tarkoitus käydä ennen pentuja, mutta minä kun en juoksujen ajankohtaa valitse vaikka haluaisinkin :P

 Ensi kerralla luvassa ehkä kuvia, jos opin siihen mennessä käyttämään kunnolla uutta, hyvällä kameralla varustettua puhelintani!

torstai 15. marraskuuta 2012

Turkitonta tokoa

 Naksuttimen kanssa ollaan jälleen tokoiltu. Perjantaiksi tosin suuntasin Varkauteen Lemmikkikeskukselle pitämään naksutinkoulutuspäivää molempien kooikkereitten kanssa.
 Siinä samalla tuli treenattua toko liikkeitä sekä sitten temppuja, kuten pesuvatiin menoa, sen päälle nousua ja kosketusalustan tökkäämistä tassulla (Sirius) tai nenällä (Aurinko). Kovasti olivat ihmiset innoissaan koirien tempuista ja naksuttimen ideasta, siitä kuinka nopeasti koira hoksaa naksuttimen ajatuksen jos vain sen malttaa kunnolla opettaa.
 Muutama naksutin menikin kaupaksi ja tulin neuvoneeksi koiranomistajia muissakin koiraongelmissa sekä tapakoulutuksessa. Erittäin mukava päivä oli minulla ja luultavasti koirillakin, kun naksusta sateli makupaloja sekä asiakkailta rapsutuksia ja kehuja.

 Pientä tokoilua ollaan jatkettu edelleen, perusasennon vahvistamista sekä ripeää maahanmeno ja liikkeestä pysähtymistä. Aurinkoisen kanssa olisi haavena ensi keväänä mennä BH -kokeeseen ja saada se läpi, että akalla olisi edes joku koulutusmeriitti ennen pentujen tuloa näyttelytuloksien lisäksi.
 Siriuksen kanssa pitäisi vihdoin korkata se tokon AVO -luokka, mutta minulla menee joka kerta sisu kaulaan kun koira sinne pitäisi ilmoittaa. Tarvitsen jonkun ilmoittamaan Siriuksen sinne salaa, etten voi enää peruuttaa menemistäni.

 Viikonloppuna innostuin myös harjaamaan koirat, kun niistä tuntui lähtevän karvaa pelkästään katsomalla turkkiin päin. Furminator sekä kampa käyttöön, ja molemmista koirista lähti muovipussilliset irtokarvaa! Olin kyllä itsekin ihan karvoissa sen jälkeen ja pääsin vielä imuroimaankin turkkiurakan päälle.
 Enää ei ole koirissa karvoja, Aurissa varsinkaan. Se on pudottanut hapsunsakin, ainoastaan korvakorut ovat säilyneet. Ja yllättäen 2kk päästä olisi Kajaanin KV -näyttely, jonne akka on jo ilmoitettu ja jonne on tulossa monta muutakin ihanaa narttukooikkeria, jotka vievät sertin kirsun edestä.
 Aloitan Aurinkoisella ainakin biotiinikuurin, Siriuksen ei vielä tarvitse turkistaan huolehtia kun seuraava näyttely on luultavasti vasta keväällä/kesällä. Muissa harrastuksissa kun karva saa olla minkälainen hamppukasa tahansa.

 Lisäksi tietysti pentukuume polttelee ja kohta en kestä enää kavereiden laittamia pentukuvia omista koiristaan tai kasvateistaan. Menen ja varastan kaikki, sullon taskuihin ja vien kotiin! Joulukuussakin pääsen todennäköisesti katsomaan muutaman viikon ikäisiä koiranpentuja Lahteen, argh. Siinä tulee kyllä kuolema, söpöyden yliannostus ainakin.
 Pitäisi vaan tehdä järkeviä ratkaisuja ja etsiä itselleni kooikerhondjenarttu, joka sopisi joko Siriuksen tai Aurinkoisen sukulinjoihin ja toisi samalla suomalaiseen kooikkerikantaa vähän uutta tai edes hieman harvinaisempaa verta.
 Tähän hommaan auttamaan taidan pyytää erästä kooikkeriystävää, jolla on hallussaan (tai ainakin hyvin lähellä) ClubRekisteri ja joka tekee hyviä suklaamuffinsseja. Jos tunnistat itsesi, prepare yourself! ;)

 Sitten kuvia turkittomista kooikkereista ajalta, jolloin maassa oli vielä lunta eikä mutaa. Mutta silti en voi olla sanomatta, että olisipa kesä!
 Kohta on sentään joulu, yay!






Blogihaaste

 
Sari jätti minulle tällaisen blogihaasteen hieman yllättäen. Yleensä en haasteisiin enkä muihin joudu, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 Sari haastaisin, mutta enpä viitsi tätä nyt takaisin laittaa. Joten listaan 5 muuta seuraamani blogia epämääräisessä järjestyksessä:

 Loki & Fiona
Kooiker Mindi

 Loput jäivät ulkopuolelle listasta, seuraan kuitenkin yli 30 blogia mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen aktiivisuutensa ja kooikkereiden takia ;)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Loskainen lokakuu

 Vettä, kylmää ja märkää. Suomen ihana syksy ja talvi. Tosin koko tämä vuosi on ollut tuollaista, joten ilmankos alkaa kasvamaan koivuhalko otsaan ihan todenteolla.

 Koirien kanssa ollaan tokoiltu kerran pienessä collieryhmässä, ja muutaman kerran itsenäisesti. Siriuksella oikealle käännös seuraamisessa floppaa, se liikkuu liian kauas eikä käänny tarpeeksi terävästi mukana. Namilla olen imuuttanut ja palkannut oikealle kädellä mahdollisimman läheltä vasenta jalkaa, mutta ainakana vielä ei ole Siriuksella palaset päässä menneet kohdalleen. Tosin todennäköisesti syy on minussa ja palkkauksessa.
Luoksetulon pysähdys on hieno, toivottavasti se pysyy samanlaisena enkä vaan riko sitä treenaamalla liikaa. Luoksetulossa loppuasento on toisinaan vähän vajaa, Sirius jää hieman liian kauaksi jalasta mutta korjaa itse jos huomautan asiasta. Tässä pitänee ottaa naksutin käyttöön ja odottaa niin kauan, että Sirius tarjoaa oikeaa asentoa ilman minkäänlaista huomautusta minulta.
 Kaukokäskyissä istumaannousussa on hieman liikaa intoa ja koko istuminen meinaa mennä pomppimiseksi. Näitä treenaillaan nyt ahteri seinää vasten (siis Siriuksen) ja hiotaan tekniikka täydelliseksi ennenkuin taas lähden lisäämään välimatkaa.
 Paikkamakuussa ja noudossa ei ole moittimista, noudon palautus voisi tietysti olla nopeampi, mutta ainahan kaikki voisi olla parempaa ja täydellistä - toisaalta Sirius tekee juuri niin hyvin kuin olen sille opettanut ja motivoinut. AVO -luokan hyppyä en ole päässyt treenaamaan ollenkaan, kun ei minulla sellaista itselläni ole. Jos viikonloppuna Joroisissa pääsisi tällä kertaa hyppyä harjoittelemaan.

 Aurinkoisen kanssa ollaan tehty paikkamakuuta, seuraamisen alkeita, perusasennon hiomista, liikkeestä seisomista sekä maahanmenoa. Ja sitä luoksetuloa. Muut menevät hyvin ottaen huomioon treenikertojen määrän, vielä ei jäävät liikkeet onnistu ilman pientä käsiohjausta ja seuraaminen on imuuttamista, mutta tästä on suunta vain eteenpäin!
 Luoksetulo on vauhditon. Aurinko ravaa, ehkä laukkaa vähän puolihuolimattomasti ja katselee ihan muualle tai lähtee joskus jopa hajun perään. Mitä ihmettä, mikä meni väärin ja missä? Kuitenkin luoksetulo vapaana on 99% varma, käskysana on toki eri: "täällä". Tokon luoksetulossa se on "tule", jonka tarkoituksena olisi saada Aurinko juoksemaan täysillä kohti ja istumaan eteeni.
 Pitänee taas lainata Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi ja yrittää etsiä asiaan ratkaisua. Ottaisin myös mielelläni vastaan neuvoja muiltakin tokoharrastajilta, mutta harvoin heitä missään tapaa tai tuskin ainakaan silloin tulee yhdestä luoksetulosta keskustelua kun on niin paljon muutakin jutunjuurta!

 Tokoilun lisäksi käytiin ESYn järjestämässä match show'ssa Varkaudessa, jossa Sirius ja Aurinko esiintyivät pienissä aikuisissa tuloksilla SIN3 ja PUN2. Lisäksi Milo -vaariveteraani pääsi mukaan kehään pyörimään, tuloksena hienosti isojen aikuisten SIN1 BIS3!
Ja samalla tuli ulkoilutettua ensimmäistä kertaa myös kooikkereitten uudet, käsintehdyt näyttelyhihnat (made by Milla). Niitä tulee luultavasti kuvia viikonloppuna, jos vain löydän jostakin toimivan kameran sekä muistikortin.

 Suunnitteilla ei ole mitään sen suurempaa tälle vuodelle, pari match show'ta ja treeniä tokossa sekä näyttelyssä. Agility jää luultavasti ensi vuodelle kokonaan, mutta minkäs sille mahtaa kun ei ole rahaa eikä resursseja.
 Täytyy agilityn sijasta keskittyä opiskeluun (hah!) ja neulomiseen. Kohta on kaikille perheen koirille villapaidat ja -pipot puhumattakaan ihmisille neulotuista asioista. Johonkin se on luovuutensa ja vimmansa suunnattava, kun koiraharrastus on tällä hetkellä hieman hankalaa.

torstai 4. lokakuuta 2012

Eckerö KV ja elämää

 Viime viikonloppu oli yhtä autolla ajoa ja lauttamatkailua. Ehkä Ahvenanmaalle olisi päässyt nopeammin ja helpomminkin, mutta päätettiin siskoni Tiinan kanssa ottaa tämä reissu pienenä lomana ja maisemamatkailuna Suomessa. Kooikkerit sekä italianvinttikoirista Lula pääsivät reissuun mukaan diivailuhommiin.
 En voi muuta sanoa, kuin että olen ihan myyty saariston kauneudelle. Ahvenanmaakin on kaunis saari ruskapuvussaan ja hienoja vanhoja raunioita sekä muita erikoisia nähtävyyksiä bongailtiin suurimmaksi osaksi autosta käsin - myöskin sen uroshirven joka käveli tien yli parin metrin päästä auton nokasta.

 Yöpymismökki oli pieni mutta mukava, yöpaikan aaminen eat-all-you-can -meiningillä ja pääsivätpä koiratkin juoksemaan vapaina mökkien ympäristössä.

 Näyttelypaikalla näin sekä itsku- että kooikkerituttuja: muunmuassa Lulan äidin kasvattaja (sekä kummikoirani African) Taru U. oli paikalla whippettiensä kanssa. Kooikkereissa paikalla oli vain ruotsalaisia, onneksi osa heistä ovat kavereitani ja loputkin yltiösosiaalisia :)

 Näyttelypaikalla alkoi vähän jännittämään, ensinnäkin Sirius kantoi häntäänsä taas hienosti korkealla mahtaillaakseen muille uroksille koska Siriuksella sentään oli jopa kaksi omaa narttua mukana. Aurinkoisen kanssa taas jännitin sitä, että miten pikkuakka antaa katsoa hampaat (koska jo mätsäreissä oli ollut ongelmia ampiaisen aiheuttaman paiseen jälkeen). Ja Lula tapansa mukaan nyyhkytti Tiinan perään, kun yritin treenata paikan päällä seisomista sekä juoksuttamista. Argh.


 Sirius oli heti toisena kooikkerikehässä, hienosti poika juoksi ja piti hännänkin melko nätisti ravatessaan. Seisominen onnistui ihan OK, Sirius ei vaan millään haluaisi että siirtelisin sen takajalkoja, jotka se yleensä jättää alleen. Kun laitoin takajalat kauniisti, Siriukselle tuli inhoilme naamalle ja se nojasi taaksepäin: onneksi kehuilla ja herkuilla sain sen vähän piristymään ja nojaamaan eteen. Tuomari halusi tutkia kooikkerit maassa, mikä oli minulle hienoinen yllätys. Sirius antoi kuitenkin tutkia ihan hyvin, en tosin huomannut että tuomari olisi kokeillut kiveksiä ollenkaan? Ehkä Siriuksen suvunjatkamiselimet näkyvät muutenkin ihan tarpeeksi hyvin ;)

 Siriukselle tuomari antoi ERIn ilman SA:ta, ei mikään huono tulos vaikka toivessa olikin saada Siriukselle se viimeinen serti. Hyvä näinkin, kyllä minusta Sirius on ERIn arvoinen kooikkeri vaikka tuomari kovasti murtuneesta jalasta kyselikin ja sitä kokeili ja heilutteli (vaikka minulla oli todistus murtumasta mukana).
 Siriukselle tulokseksi AVO ERI2 ja hyvä mutta hieman lyhyt arvostelu:

 5 years old. Nice proportions. Compact good size. Correct angulations. Very good coat. Good bite.*


 Sitten Aurinko. Vähän Auri haisteli tekonurmea joka hallissa oli, ja veti innoissaan hihnassa että jouduin komentamaan sitä. Seisoi kauniisti siihen asti, kunnes tuomari halusi nähdä hampaat. Maassa seisoessaan Auri veti kilarit, alkoi täristä, riuhtaisi aina päänsä pois tuomarin otteesta ja tahtoi minun syliini. Pyysin saada laittaa koiran pöydälle ja tuomari suostui. Siinäkin Aurinko tärisi ja vapisi, mutta antoi katsoa hampaat huomattavasti paremmin. Sen jälkeen Aurinko kirjaimellisesti takertui minuun varpaillaan kun nostin sen syliini saadakseni pikkuakan takaisin lattialle.

 Seisominen näytti siinä vaiheessa aika kauhealta, Aurin korvat olivat luimussa, häntä koipien välissä ja se tutisi. Onneksi tuomari katsoi hampaat melko loppuvaiheessa arvostelua ja oli nähnyt Aurinkoisen hyvät puolet jo aikaisemmin.
 Ennen paras narttu -kehää innostin Auria, tein sen kanssa helppoja tokojuttuja ja pikkuakka alkoi heiluttaa häntää sekä heittäytyi selälleen kerjäten rapsutuksia. Siinä sitten monet kooikkeri-ihmiset kyselivät, että mitä ihmettä Aurille oikein tapahtui hampaita katsottaessa ja selitin ampiasenpiston paiseineen. Uskoivat tai eivät, totuus on kuitenkin se. Monilta sain ohjeeksi lisää treeniä ja Aurinko sai osakseen surkutteluja sattuneesta tapaturmasta.
 Paras narttu -kehässä tuomari päätti naksutella ja päästellä pusuääniä saadakseen koirien huomion ja selvästikin halusi nähdä narttujen ilmeet paremmin. Siitäkös Aurinko innostui ja tahtoi mennä tuomarin luokse, melkein syliin asti häntä heiluen. Tuomaria nauratti kun käski kaikki juoksemaan ja Aurinko edelleen kiskoi tuomaria kohti ihan intopiukassa :D
 Tuomari vaihtoi meidän paikkojamme ja minulta oli jo mennä sijoitukset sekaisin, kun junnuluokan narttu jäi seisomaan meidän edellemme. Sitten tuomari osoitti minulle sormillaan ykköstä ja kätteli, sanoen samalla että junnukoira jää pois sijoituksista. Huhhei!
 Rotunsa paras -kehässä meidän kanssamme oli komea multivaliouros Ruotsista, jolle ROP -titteli meni. Minusta edelleen VSP ja ROP ovat samanarvoisia, molemmat koirat ovat kuitenkin oman rotunsa ja sukupuolensa erinomaisia edustajia eikä noilla titteleillä ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä. Yhteiskuvaa otettaessa Aurinko olisi taas halunnut mennä tuomarin luokse, onneksi sentään pystyi haistelemaan jalkoja ja vähän hammastelemaan kättä, kun tuomari vielä lopuksi kätteli meidät molemmat ;)
 Tuloksena Aurinkoiselle siis NUO ERI1 SA PN1 SERT CACIB:

 1½ years. Well proportioned. Very nice head. Very good topline. Good bone. Good angulations & movement. Correct furnishing. Good enough colour. Corret bite.


 Lulan kehä oli nopeasti ohi, koska italianvinttikoiria oli vain 3kpl ilmoitettuna (kaikki vieläpä Suomesta). Pöydällä tutkiminen oli vähän jännää, mutta hyvin Lula antoi tuomarin tutkia itsensä, nojasi vain minuun ja haki katsekontaktia. Lattialla seisoi suorastaan erinomaisesti, ja Lula liikkui reippaasti häntä välillä heiluen - mikä on aina parasta koiraa esitettäessä.

 Arvostelua minulla ei itselläni ole (moitetta taisi tulla ainoastaan päästä ja kuonosta, muuten oli kaikkia erinomaista), mutta tulokset puhukoon puolestaan: AVO ERI1 PN1 VSP SERT CACIB.

 Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, toivottavasti tällaisia on tiedossa lisääkin joskus tulevaisuudessa, kun taas innostun ilmoittamaan enemmänkin koiria samaan näyttelyyn :)


 Nyt tiedossa on näyttelytaukoa ainakin kooikkereille, eikä agilityakaan näillä näkymin olla suuremmin treenailemassa (korkeintaan keppejä ja joitain ohjauskuvioita Multatien omatekoisella hypyllä). Toko ja rallytoko kuuluvat syksyn ohjelmistoon, ehkä myös näyttelytreeneissä tulee pyörähdeltyä ties minkä koirien kanssa.


 Loppuun kuvia Ahvenanmaalta, taken by Tiina.


Spot the Dog

Lula vihreässä villapaidassaan



The Fast and The Furious

torstai 27. syyskuuta 2012

Mätsäreitä, mustelmia ja muhkura

 Siriuksen revenneestä korvasta irtosi vihdoin rupi - ja samalla tukko karvaa, eli korvassa on nyt kalju raita. Lisäksi korvankärjestä puuttuu pieni pala, taisteluarpi jäi puremasta muistoksi. Jospa se nostaisi Siriuksen katu-uskottavuutta :D

 Perjantaina suuntasin autolla Joroisiin kooikkereitten kanssa mätsärien takia (ja seuraakin sain mukaani, nimittäin Sarin). Lisäksi saan vanhemmiltani aina suuret kasat ruokaa Joensuuhun vietäväksi, etten vain kuole nälkään.

 Lauantain match show järjestettiin Juvalla, ja puhdasrotuiset tuomaroi Paavo Mattila. Milo pääsi mukaan toiselle tuomarille arvioitavaksi muiden sekarotuisten joukossa. Hienosti vaari esiintyi ja käyttäytyikin, tuloksena oli sekarotuisten toinen ja mukaan saatiin 1kg:n liha-ateria sekä Milolle oma possunkorva.
 Aurinko pääsi esiintymään pienissä aikuisissa, jossa hävisi vastaparilleen niukasti Mattilaa uskoen ja sai sinisen nauhan. Auria vähän jännitti pöydällä hampaiden katsominen, se on muutenkin ollut ahdistunut suuhunsa katsomisesta ampisenpiston ja paiseen jälkeen. Ihan ymmärrettävää, Aurinko todennäköisesti yhdistää suuhun katsomisen kipuun ja pitää koko tilannetta epämiellyttävänä sekä ahdistavana. Sanoin Paavolle asiasta ja pyysin katsomaan Aurinkoisen hampaat uudestaan. Paavo säälitteli Aurille sattunutta onnettomuutta ja vilkaisi hampaita uudestaan: sillä kertaa Aurinko pysyi jo paikallaan.
 Pienten aikuisten kehässä Paavo laittoi Aurinkoisen hyvinkin yllättäen ykköseksi 8 koiran joukosta, minulta meinasi mennä mieli nurin ja Paavo vielä kehui Aurinkoisen olevan erinomaista valiomateriaalia! BIS -kehässä olivatkin sitten jokaisen luokan voittajat, eli sielläkin oli koiria yhteensä 8kpl. Hämmästykseni Paavo osoitti Aurinkoisen BIS4:ksi, siinä vaiheessa viimeistään hymyilin kuin hangon keksi, ja Paavon tuskin tarvitsee arvailla että tuonko Aurinkoa hänelle arvioitavaksi ihan viralliseenkin näyttelyyn ;)

 Sunnuntaina luvassa oli match show Joroisissa, johon sain lainakoiraksi Africa -whippetin. Africa oli ensimmäistä kertaa ikinä minkäänlaisessa näyttelyntapaisessa eikä pentu myöskään ollut käynyt ainoassakaan näyttelytreenissä. Minä olin jonkinverran harjoitellut African kanssa seisomista sekä hampaiden katsomista, mutta that's it.
 Africa pääsi esiintymään isoihin pentuihin; mutta sateisessa, koleassa säässä pikkuvinttikoiraa alkoi paleltaa ja juokseminen märällä asfaltilla inhotti. Tuomari tutki African sekä maassa että pöydällä, enkä voinut olla kuin ylpeä kullannupun käytöksestä. Kauniisti seisoi tyttö paikoillaan, antoi katsoa hampaat ja kokeilla ylt'ympäriinsä ilman minkäänlaisia ongelmia. Sininen nauha kuitenkin saatiin, Africa kun ei halunnut juosta vaan iski jarrut pohjaan ja kun sain sen juoksemaan, se loikki ja inhosi jokaikistä lätäkköä.
 Isojen pentujen sinisten saaneiden kehää odotellessa Africa kiedottiin huopiin ja likistin sen tiukasti itseni ja äitini väliin lämpiämään. Sinisen nauhan saaneiden pentujen kehässä Africa oli jo huomattavasti reippaampi, se ravasi kauniisti ja seisoi sateesta huolimatta kauniisti paikoillaan. Tuomari huomasikin muutoksen ja laittoi African 1. sijalle! Tässä vaiheessa Africa halusi ehdottomasta pussata sekä tuomarin että kehäsihteerin, jotka tulivat onnnittelemaan ja jakamaan palkinnot :) Pasi oli kauhean tyytyväinen pikkuwhippettiinsä, ja niin olin minäkin!

 Sirius ja Aurinko esiintyivät molemmat pienissä aikuisissa, Auri sai tällä kertaa punaisen nauhan ja sijoittui punaisen nauhan saaneissa viidennelle sijalle. Sirius sai sinisen nauhan, mutta tapansa mukaan taas paransi esiintymistään kehien jatkuessa eteenpäin ja ravasi itsensä sinisten nauhan saaneiden voittoon! Tässä mätsärissä ei valitettavasti sinisen nauhan saaneiden voittajia otettu Best In Show:n, typerää toimintaa sanon minä.
 Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kuitenkin menestys, lähdin kotiin 7kg koiranruokaa, herkkuja, pokaaleja ja keittokirjaa rikkaampana. Plus päälle vielä African palkinnot, jotka menivät Pasin mukana African omalle hyllylle.

 Mustelmista sen verran, että minä olen vaihteenvuoksi taas rymynnyt vähän kaikkialla ja joka paikka on ihan täynnä mustelmia. Polvi myös kiukuttelee taas vaihteenvuoksi ja polvituki on ahkerassa käytössä. Paha revähtymä sekä polvilumpion hankaus taas muistuttelevat itsestään.
 Ja koirathan eivät tietenkään voi säilyä ehjinä missään nimessä, nyt on taas Aurinkoisen vuoro olla rikki. Tällä kertaa akka onnistui telomaan itsensä jossakin vaiheessa metsälenkille revitellessään, ja nyt sillä on revähtymä/venähdys olkalihaksessa. Lapaluun päällä tuntuu kunnon muhkura, joka kuumottaa mutta Aurinko ei juurikaan arista sitä, vaikka sitä painaisi. Akka liikkuu ja venyttelee normaalisti, eikä muukaan käytös (lue: päätön riehuminen) viittaa kipuihin. Hoitona on lepoa, rauhallisempia lenkkejä, BoT -takki sekä kylmäpussi ulkoilun jälkeen.

 Eivät nämä minun koirani tunnu pysyvän yhtenä kappaleena sitten millään. Jos ensi kerralla olisi parempia uutisia kerrottavaksi.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Suunnitelmia

 Nyt olen innostunut lenkkeilemään koirien kanssa ihan tosissani, useampina päivinä viikossa tulee käytyä melkin 10km lenkki, joskus enemmänkin. Haluan molemmille lisää lihasmassaa ja samalla myös hoikistaa niitä, koska molemmat näyttävät hieman pullukoilta. Joku voisi sanoa, että ovat juuri näyttelykunnossa mutta varsinkin Siriuksen kohdalla ylipaino on pahasta murtuneen jalan rasituksen takia.

 Koirin koulutus junnaa edelleen paikoillaan, vähän olen tokoliikkeitä molempien kanssa tehnyt sisällä sekä lenkillä. Sen verran sain jo aikaiseksi, että ostin Siriukselle oma naksuttimen, jossa on mukavan pehmeä naksaus. Tosin Auri tuntuu kuvittelevan että kaikki naksuttimet ovat sen ja jokainen naksahdus on Aurille tarkoitettua - olipa ääni miten erilainen tahansa. Sirius ei sentään juurikaan reagoi Aurin metallinaksuttimeen.

 Siriuksen ja Kukan pentue ei valitettavasti onnistunut, en voi siistein sanoin kuvailla miten paljon ärsyttää! Kukan kasvattaja Pirjo epäili että nartulta ei irtoa munasoluja, koska ei ole tullut kantavaksi muidenkaan urosten kanssa.
 Toisaalta nyt minä voin käyttää Siriusta Aurinkoiselle, jos niin vielä parin vuoden päästä haluan. Aurille on suunnitteilla pentue ensi keväälle/kesälle, riippuen juoksujen ajankohdasta. Uroskin on jo alustavasti valittu Pirjon toimesta (pentuehan tulee Pirjolle), mutta suunnitelmathan voivat aina muuttua.

 Juuri Aurin pentuesuunnitelmien takia minun pitäisi ryhdistäytyä ja hankkia sille jotain muutakin merittejä, kuin pelkästään näyttelytuloksia. Ajatuksissa on ollut tokon ALO1 sekä BH-koe, agilitysta en osaa sanoa mitään suuntaan enkä toiseen, koska treenaamaan pääsemme KENTIES vasta ensi vuoden alusta. Sitä ennen on tyydyttävä yksittäisiin, itsenäisiin treeneihin jotka määräytyvät Varkauden koirankentän varausten sekä sään mukaan.
 Taippareihin ja MH-kuvaukseen menen Aurinkoisen kanssa todennäköisesti vasta pentujen jälkeen, koska taippareihin emme todennäköisesti ehdi ennen kevään juoksuja ja MH-kuvauksen suhteen haluan Aurin olevan myös psyykkisesti aikuinen koira, ei suinkaan mörköilevä teini-idiootti.

 Siriuksen kanssa mennään myös toko- ja agilitylinjalla, jos vaan joskus päästään treenaamaan. Koirien tapaturmien ja erinäisten lääkekuurien takia en ole mennyt tokoryhmiin mukaan, joita Joensuussa kuitenkin pyörii vapaehtoisten voimin ilman maksuja tai muutakaan sitoutumista.
 Nyt kun Siriuksen revennyt korva on parantunut kokonaan (iso rupi siinä on edelleen), voisin vihdoinkin suunnata kooikkereitten kanssa tokoilemaan porukalla.

 Ja arvatenkin molemmat koirat ovat alkaneet pudottaa karvojaan, kun Eckerön näyttelyyn on enää viikko aikaa. Voisivatkohan ne edes nyt pysyä terveinä ja yhtenä palasena ilman reikiä tai ruhjeita?

 Lisäksi Aurinkoisen viralliset terveystulokset ovat nyt KoiraNetissä, kyynärät olivat 0/0 ja lonkat tulivat takaisin B/B:inä. Näihin tuloksiin ei voi olla kuin tyytyväinen :)






maanantai 10. syyskuuta 2012

Sairauskertomuksia

Harrastaminen on tällä hetkellä melkein minimissään, vähän ollaan tokoliikkeitä treenattu lähinnä sisätiloissa molempien koirien kanssa. Lenkkeilemään sentään ollaan päästy, ja Auri käyttää suutaan jo normaalisti.
 En tiedä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan agilitya, ehkä joskus ensi vuoden puolella, näin ainakin eräästä koiraseurasta sanottiin. Onko ihme ettei tule treenattua mitään, kun se tehdään näin vaikeaksi edes päästä treenaamaan?
 Toko sentään onnistuu kotonakin, samoin mejäilyn alkeet tai lyhyet jäljet. Mutta kun se palo agilityyn olisi niin suuri, ja juuri sitä lajia ei sitten päästä harjoittelemaan millään...

 Nosografioihin:

 Aurinkoa pisti ampiaisen suuhun Mäntyharjun koiranäyttelyssä. Ampiaisia pörräsi jo kehässä ympärillä, mutta silloin ei niistä vielä suurempaa vaivaa ollut. Kehän ulkopuolella Aurinko nähtävästi nappasi ampiaisen suuhunsa ja mokoma pisti Auria ikeneen suun sisäpuolelle.
 Ensimmäinen oire oli kaamea kiljunta. Tätä hoidin ihan vain rauhoittelemalla ja tarjosin herkkupaloja, jotka koira vielä tässä vaiheessa huoli ja söi. Muutaman minuutin päästä tulivat seuraavat oireet: Auri varoi oikeaa puolta päästään, läähätti kiihtyneesti eikä enää haukotellut (eli rauhoitellut itseään) normaalisti, vaan haukotus jäi todella pieneksi. Tällöin halusin katsoa Aurin suuhun, mutta siitä ei tullut mitään kun koira alkoi rimpuilla, täristä, kiljua ja pissata alleen.
 Paikanpäällä ollut eläinlääkärikin yritti suuhun kurkuta, tuloksetta. Minkäänlaista rauhoitetta tai kortisonia ei koiralle annettu, eläinlääkäri oli sitä mieltä että turha antaa, kun ei koiralta mikään kohta turpoa. Hieman happamana luotin eläinlääkäriin, mutta taaskin opin että parempi vain katsoa kuin katua.

 Kun pääsin takaisin Joensuuhun, oli tapahtuneesta kulunut 6 tuntia. Tällöin huomasin turvotuksen Aurin pään oikealla puolella, koiran poski oli turvoksissa. Konsultoin eläinlääkäriä, joka käski seurata tilannetta koska Aurinko kuitenkin pystyi juomaan sekä syömään pehmeää ruokaa. Koirien kipulääkettä kuitenkin annoin Aurille, ettei siihen ainakaan sattuisi.
 Sunnuntaiaamuna turvotus oli levinnyt silmän ympärille sekä kuonon selkään. Jälleen häiritsin eläinlääkäriä, joka ei pitänyt tilannetta akuuttina ja käski odottaa maanantaihin, jolloin voisin soittaa muille eläinlääkäreille.
 Maanantaiaamuna turvotus ei ollut laskenut laisinkaan, Aurin oikea silmäkin alkoi pullottaa päässä ja pikkuakalla oli selvästi huono olla. Jälleen soitto eläinlääkärille (tällä kertaa Aholle) joka käski käydä hakemassa kortisonia apteekista sekä odottamaan rauhassa tiistaihin, jolloin meille oli muutoinkin varattu viralliset terveystarkit.
 Tiistaina kiikutin Aurin eläinlääkäriin, jossa siltä - oikean silmän järkyttävästä pullotuksesta huolimatta - peilattiin silmät, kopeloitiin polvet ja kuvattiin lonkat sekä kyynärät. Rauhoituksen alaisena Aho sai katsottua Aurin suuhun: diagnoosina piston aiheuttama paise ikenessä, joka teki myös painetta silmään ja sai sen pullistumaan. Aurinko sai kortisoni- sekä antibioottikuurin, joilla onneksi turvotus hävisi parissa päivässä ja suu parani viikossa lääkityksen aloittamisesta.

 Sitten Sirius:

 Eilen illalla ystäväni oli täällä koiriensa kanssa käymässä ja Antti meni hänen kanssaan käyttämään kaikkia 4 koiraa vielä pienellä iltakävelyllä. Kun he olivat tulossa takaisin porraskäytävään, oli ystäväni uroskoira käynyt Siriuksen päälle syystä X ja ehtinyt purra sitä korvaan, ennenkuin Antti ja ystäväni ehtivät väliin.
 Siriukselta lähti vasemmasta korvasta ulkopuolelta 1cmx1cm kokoinen nahkapala sekä siihen tuli 2-3cm pituinen palkeenkieli. Onneksi uros ei ehtinyt purra Siriusta pahemmin tai sen hammas ei mennyt korvasta läpi, vaan vaurio jäi syväksi pintahaavaksi.
 Ensin puhdistin haavaa desinfiointiaineella, sitten huuhtelin vedellä ja iltamyöhällä paikkailin Siriusta. Korva saatiin sideharsolla tiivisti sidottua pääähän, että vuoto lakkaisi eikä Sirius pääsisi raapimaan sitä (päähän laitettiin vielä kangastuubi). Hetken aikaa oli joka paikka veressä: Siriuksen poski, korva ja kaulus, minun käteni ja paitani, Antin kädet sekä tietysti koko kylppäri, kun Sirius ravisteli kesken korvan suihkutuksen niin, että veren ja veden sekoitusta roiskui ympäri seiniä sekä lattiaa.
 Jälleen tänä aamuna soitin Aholle, joka käski pitää haavan puhtaana ja avoimena että se saa ilmaa. Koska molemmat koirat on rokotettu ja haava kuitenkin suhteellisen pieni, ei eläinlääkärikäyntiä tarvita ellei puremakohta ala tulehtumaan. Toivottavasti ei, Sirius on syönyt murtumansa takia jo ihan tarpeeksi antibiootteja!
 Onneksi Sirius on ainakin tällä hetkellä reipas ja iloinen potilas, vaikka korva onkin selvästi arka ja inhottava. Apteekista kävin ostamassa haavavoidetta, jota levittelen korvaan 3-4 kertaa päivässä suihkuttelun jälkeen.

 Laitetaan nyt vielä oma sairauskertomus tähän lyhykäisyydessään: minulla on todettu persoonallisuushäiriö, tarkemmin sanoen epävakaa persoonallisuus (luokitus F60.31) johon liittyy myös riippuvaisen persoonallisuuden (luokitus F60.7) piirteitä.
 On vaikea selittää mitä kaikkia ongelmia persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Tosin koirat tuntuvat helpottavan oireita, vaikka niiden kanssa kisaaminen eri lajeissa taas aiheuttaa ongelmia ja oireita, varsinkin jos epäonnistun tavoitteissani. Sama pätee myös koirien koulutukseen, minun omaan opiskeluuni jne. Mutta ehkä se joskus vähän helpottaa.
 Ajattelin että paras nyt kertoa kaikki sairaudet samalla kertaa, kun niitä kerran on kertynyt.

 Se parhaiten nauraa, kenellä on vahvin lääkitys.

 Loppuun kuvia elokuulta, jolloin kooikkerit olivat vielä terveitä (ja toivottavasti ovat kohta taas):

Aurinko ja Africa (Tarumetsän Tyylikäs Neitokainen)

Bestiksillä on mahtii!



perjantai 31. elokuuta 2012

Kooikkereitten kesäpäivät ja kauheaa oloa

 Kooikerhondjien kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kiteellä Villa Taivaannannasta -nimisessä paikassa. Paikan päällä tietysti treffailtiin muita kooikkereita omistajineen, agiliidettiin, rallytokoiltiin sekä kuunneltiin mielenkiintoista hajuluentoa.
 Onneksi tein hajuluennosta melko kattavat muistiinpanot, etteivät uudet opit ihan harakoille menisi. Mitään niistä en tosin ole vielä käytännössä opettanut kummallekaan koiralleni, mutta ajatuksissa on tehdä hajutyöskentelystä kovien pakkaspäivien viihdykettä.

 Agility kesäpäivillä ei mennyt ihan putkeen. Sirius toimi hyvin, sillä oli mukavasti virtaa sekä halua tehdä, vaikka kontaktit A:lla paukkuivatkin. Taas saatiin lisää ohjeita vauhdin lisäämiseen tai ainakin siihen, ettei koira hidasta vauhtiaan radalla missään vaiheessa. Toisaalta kouluttaja Mari Lukkari sanoi minulle, ettei Sirius edes ole kovin hidas. Se sentään laukkaa ja välillä ottaa selvästi spurtteja. Keppeihin saatiin neuvoksi ottaa käsi avuksi, että Siriuksen pää saadaan alas keppejä tehdessä jolloin niihin tulee vielä lisää vauhtia. Eri kulmista haku onnistuu jo erittäin hyvin :)
 Sitten Aurinkoinen. Se ei tehnyt mitään. Luimuili, alistui, ravaili, hiimaili, mielisteli. Ei se ollut agilitya eikä varsinkaan hauskaa. Aurin kanssa saatiin ohjeeksi tehdä todella pieniä pätkiä kerrallaan ja toistoa 2-3 kpl korkeintaan. Ja jokaisesta suorituksesta suuri, jättiriemukas palkka jonka jälkeen loppuu treenit. Kontakteja, keppejä sekä pöytää tulee treenata erillisinä esteinä, pari toistoa kerrallaan. Otinkin heti paikan päällä radan sivussa olevaa pöytää naksuttimen avulla, ja sieltä kuoritui miltei heti oma, vauhdikas Aurinkoiseni joka teki raivolla pöytää ja innostui jopa haukkumaan minulle välillä! Jos ensin meinasi itkettää radalla surusta, niin pöytää treenatessa meinasi itkettää ilosta. Ehkä minä sittenkin saan kaivettua takaisin sen Aurin joka minulle oli vielä viime kevättalvena.

 Rallytokoa treenattiin Saijan kanssa mölliradalla, josta Aurinko melkein suoriutui Siriusta paremmin! Siriuksella oli selvästi mielessä tokokuviot, joten se tuntui olevan jotenkin hämillään ylisevuotavasta kehumisestani aluksi. Sitten pooka innostui ja alkoi röhkimään sekä murisemaan hommia tehdessään, niin hauskaa sillä oli :)
 Auri teki rallytokoa reippaasti ja iloisesti, sopivalla vireellä eikä kuumunut kehumisestakaan liikaa. Jos agility ei meiltä sujukaan, niin ehkä voisin ajatella rallytokoa Aurin kanssa. Ja Siriuksen myös, pitäisi vain saada pieni porukka kasaan jonka kanssa treenata. Itsekseen treenaaminen jatkuvasti on kuolettavan tylsää, eikä kukaan ole kertomassa mitä virheitä ohjaajana tulee tehtyä.

 Silti poden huonoa omatuntoa Aurista. Kun se alkoi ahdistumaan agilityssa, ei siinä voinut kuin katsoa itseään peilistä ja miettiä, mitä teki väärin ja missä. En ole keksinyt sitä asiaa, mikä olisi Aurissa tuon ahdistuksen voinut aiheuttaa. Minulle on ehdoteltu Aurin ikävaihetta, valeraskautta ja hormoneja. Sekin on mahdollista, että koira yhdistää pahimmat valeraskauden oireensa nimenomaan agilityyn, eikä siksi halua tehdä aksaa ja pahimmillaan ahdistuu siitä.
 Muissa lajeissa Aurinko kuitenkin on suurimman osan ajasta oma iloinen itsensä, joka on ahne ja haluaa leikkiä.

 Toisaalta Aurinko on selvästi ohjaajapehmeämpi koira kuin Sirius. Se on herkkä, äärettömän miellyttämishaluinen ja suoraansanoen perfektionisti. Se ei kestä epäonnistumista, eikä varsinkaan ainuttakaan moitteen sanaa minulta.
 Aion kokeilla saamia neuvoja Aurin kanssa agilityn suhteen, yritän vahvistaa sen itseluottamusta ihan arkielämässäkin ja tehdä siitä jopa röyhkeän koiran. Tähän tulevat Tuire Kaimion sekä Salme Mujusen neuvot tarpeen, mikseipä muidenkin koirankouluttajien jos vain heiltä aiheesta lisätietoa löytyy.

 Seuraavassa päivityksessä Aurin sairaskertomus sekä toivottavasti myös jotain iloisempia uutisia. Ehkä meidänkin pilvessä on hopeareunus.

maanantai 13. elokuuta 2012

Misseilyä ja lemmenleikkejä

 Vähän ollaan jopa koirien kanssa tokoiltu elokuun ensimmäisinä viikkoina, vaikka itse pääsinkin yllättäen kahdeksi viikoksi myyntitöihin. Mikäs sen mukavampaa, kun sai edes jonkin verran rahaa taskunpohjalle.

 Tokossa on vielä tekemistä molempien koirien kanssa, ennenkuin kisoihin kannattaa mennä. Aurinko periaatteessa osaa muutoin alokasluokan liikkeet, paitsi oikeaoppisen seuraamisen koska sitä en ole Aurille vielä opettanut. Liikkeet se kuitenkin osaa suorittaa ihan hyvin, vielä täytyy hioa niitä paremmiksi.
 Siriuksen kanssa hinkataan vähän noudon palautusta nopeammaksi, luoksetulon stoppia terävämmäksi ja kaukoja varmoiksi. Niitä kun treenaisin edes kerran viikossa jokaista liikettä, luulen että syyskuussa Sirius (ja ennenkaikkea minä) olisi valmis korkkaamaan avoimen luokan. Tässä siis pieni välitavoite meille :)

 Lauantaina 13.8. Aurinko kävi Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintymässä, sekä treffaamassa isomummoaan ja isäänsä. Tulokseksi tällä kertaa NUO ERI1 SA PN2 SERT, tuomarina Paula Rekiranta ja arvostelu kuului näin:

 Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hieman karkea kallo. Hyvä kuono-osa, valpas ilme. Riittävä kaula. Oikea ylälinja. Oikea-asentoiset hyväluustoiset raajat. Tilava runko. Hyvä turkin laatu, mutta hieman niukka hapsutus. Yhdensuuntainen liikunta.

 Kaulan pituudesta on tainnut pari tuomaria mainita, se voisi olla hieman pidempi mutta sentään se on riittävä, mikä riittää myös minulle. Turha on ruveta koiralta pelkkää kaulaa jalostamaan ;) Mutta onhan se hyvä ottaa huomioon urosvalinnoissa aikanaan.

 Samaisena lauantaina tuli sitten Pirjon (kennel Muskettikoiran) yllättävä kutsu tuoda Sirius mukana näyttelyyn, koska poika pääsi astutushommiin! Pirjon luona odotti häntäänsä viekottelevasti kääntelevä Kukka (Muskettikoiran Unikukka), joten Sirius kävi melko pian tuumasta toimeen. Astutus uusittiin vielä tänään (eli maanantaina), molemmilla kerroilla kooikkerit jäivät kiinni toisiinsa ja toivotaan, että uudet kooikkeri-itiöt pääsivät perille määränpäähänsä!
 Nyt on edessä puuduttavan pitkät 4 viikkoa, jonka jälkeen arvaillaan onko pentuja tulossa. Vasta 9 viikon päästä tiedetään varmaksi, tuleeko pentuja vaiko ei.
 Kovasti peukutan pentujen puolesta, ja jätin Siriukselle määrä-&sukupuolitilauksenkin, katsotaan menikö se perille. Samat jutut supattelin myös Kukan korvaan toisen astutuksen jälkeen :)

 Loppuun kuvia Aurinkoisesta Mikkelin KV-näyttelyssä (kuvat ottanut Sanna Pyykkönen) sekä pari kuvaa kauniista Kukkasesta.








keskiviikko 1. elokuuta 2012

Hei hei heinäkuu

 Kuukausi vaihtui jo elokuuksi, vaikka vastahan kesä alkoi. Onneksi sitä on vielä kuukausi jäljellä, ja toivon tosiaan että elokuussa on auringonpaistetta, hellettä ja vihreää maailmaa vaikka muille jakaa. Alkukesä kun oli mitä oli, eli ei kesää ainakaan.

 Heinäkuussa ehdittiin käydä agilityssa parikin kertaa, toisesta on jopa ratapiirros tulossa skannerin kautta seuraavaan päivitykseen sekä tarkempi selostus agilityn kulusta. Jos ehtisi lisäksi tällä viikolla käymään vielä uudestaankin agilitykentällä, myöskin näyttelytreenit kiinnostaisivat.

 Vähän ollaan tokoiltu koohottimien kanssa, silloin kun sää on ulkona antanut myöten. Sisällä tokoilusta ei kumpikaan koiran oikein perusta, on ahdasta ja lattia on liukas eikä sisällä tehdä mitään muuta kuin syödään ja nukutaan - sekä tietysti painitaan hullunlailla sohvilla ja sängyillä ja pannaan matot rullalle...
 Siriuksen ongelmaksi avoimen luokan liikkeissä on tulleet kaukokäskyt sekä tietysti luoksetulon pysäytys. Kaukokäskyissä istuma-asento jää joko vajaaksi (murtunut jalka jää liian eteen) tai sitten Sirius pomppaa innoissaan istumaan ja samalla myös parikymmentä senttiä eteenpäin. Hienosti. Tässä sitten pohdin, että miten tämä pulma  ratkaistaan. Luoksetulossa pysähtyminen valuu, enkä tiedä kummalla Sirius pysähtyy paremmin - äänellä vaiko käsiliikkeellä. Tähän tarvittaisiin ulkopuolisen silmää sekä apua, jota toivottavasti on tiedossa viimeistään syyskuussa kun palaan takaisin Joensuuhun ja pääsen tokoilemaan porukalla.

 Aurinkoisen kanssa hiotaan perusasentoa sekä jääviä liikkeitä, vaikkei Auri osaa seurata. Hienosti tyttö painuu makuulle käskystä, seisominenkin onnistui erinomaisesti kun tajusin vaihtaa käskyn. Aluksi hoin "seis" -käskyä, joka ei tuntunut tekevän oikein mitään vaikutusta, vaikka sitä oli harjoiteltu pallon avulla. Siinäpä sitten hetken pohdin, kunnes kokeiltiin "odota" -käskyä ja naks! Aurinko pysähtyi seisaalleen. Sen Aurinko on kyllä oppinut puolivahingossa lenkeillä, joissa käsken koirien pysähtymään vapaana juostessaan "odota" -käskyllä. Aurille tämä oli tietysti täysin loogista myös tokossa - minulle ei. Onneksi tajusin sen ajoissa niin ei tarvinnut opettaa toista käskyä pikkuakalle :)
 Luoksetuloa myös hiottiin, tavoitteena on siis saada Aurinko eteeni istumaan. Se lähtee kutsusta täysillä ja hidastaa ajoissa, mutta istuu n. ½ metrin päähän minusta eikä suoraan jalkojeni eteen. Tätä hiotaan ainoastaan palkkaamalla lähempää, ikäänkuin navasta. Treeniä jatketaan, kun luoksetulo alkaa olla mallillaan, niin sitten voisikin vihdoin olla seuraamisen vuoro...

 Mikkelin KV -näyttelyssäkin käytiin Aurinkoisen kanssa pyörähtämässä, Sirius oli mukana turistikoirana koska Mikkelistä matkamme jatkui Lappeenrantaan tätini syntymäpäiväpirskeisiin. Tyhjin käsin ei näyttelystä tarvinnut lähteä, Auri pokkasi mukaansa 3 ruusuketta sekä 3 pystiä. Tuloksena NUO ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB. Minulta oli leuka loksahtaa ensinnäkin ERIn ja SAn jälkeen, sitten paras narttu kehässä ja nurmikossa se oli jo siinä vaiheessa, kun cacib iskettiin kouraan. ROP oli sillä kertaa Callitris Jongleur Hubicka eli Benny Joensuusta, onnea vielä!

 
Aurinkoisen arvostelu kuului näin:

1,5 years. Excellent type. Feminine head. Muzzle bit short. Correct body & topline. Excellent angulations. Good bone. Excellent coat, bit too much tickings on white in body. Excellent movement.
 Enpä voi olla kuin tyytyväinen tulokseen, vaikka Aurinko pistikin pöydällä pöllöilyksi eikä olisi halunnut tuomarin antaa katsoa hampaitaan myös toiselta puolelta. Ja ROP-VSP -kuvauksissa Auria alkoi hulluttaa, joten se päätti alkaa kieriä nurmikossa ja vähän myös tuomarin kenkien päällä...

 Kuvia näyttelystä tulee sitten, kunhan Sanna P. ne minulle lähettää. Nämä kuvat ovat ihan omaa käsialaani vanhempieni pihamaalta.










lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kuvia kuluneilta viikoilta ja vähän muutakin

Alkuun tiedote että kennelin kotisivut ovat kaatuneet, eikä palvelun toimivuudesta ole takeita! Odottelen siis pari viikkoa, jonka jälkeen teen uudet kotisivut jos vanhoja ei saada kuntoon.

 Siriuksen kanssa käytiin Varkauden agilitykisoissa 7. heinäkuuta. Ihmeempiä tuloksia ei tullut, vaikka hauskaa olikin molemmilla. Radat olivat vaativia, A- ja B -radoilta nollia tuli reilusti alle 10, mikä on todella vähän koska kaikilla luokilla (mini, medi, maksi) oli sama rata. Osallistujia oli 40-50 koirakkoa.
 Sirius sai A- ja B -radalta vitoset kontakteilta, mutta B -radalla sijoitus oli ensimmäinen! C -rata menikin sitten hyllyksi, Sirius sai ilohepulin ja juoksi täysillä ihan väärälle hypylle :D En voinut kuin nauraa ja kehua hirveästi sen riemukasta juoksemista, tuomariakin nauratti kun kooikkeri teki hepulispurtin kepeille ja suoritti lopun radan ilman virheitä. Näin joskus, tärkeintä oli että meillä oli hauskaa yhdessä, enkä minäkään enää saanut paniikkikohtausta kisaamisesta! Se oli varmasti paras palkinto Siriuksen riemukarkailun lisäksi :)

 Aurinko alkaa olla oma, ärsyttävän aktiivinen itsensä. Se leikkii leluilla itsekseen, kantaa niitä jatkuvasti heitettäväksi tai vedettäväksi ja on oppinut jopa haukkumaan! Muutenhan Aurinko on melko hiljainen koira (mölyapina-Siriukseen verrattuna), sillä on korviavihlova vahti- ja ajohaukku, se vinkuu nähdessään rakkaita ihmisiä ja koiria sekä erinäinen repertuaari murinan ja röhkimisen välimuotoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mutta nyt on ilmestynyt kumeampi komennushaukku, jota se käyttää kun ei saakaan haluaamansa. Pitäisiköhän kertoa Aurille, että haukkuminen ei auta haluamansa saamiseen - päinvastoin?

 Suurempia suunnitelmia ei seuraavien kisojen tai ylipäätään treenamisen kanssa ole. Siriuksen kanssa aletaan treenata kontakteja parempaa kuntoon, varmaankin 2on-2off -menetelmällä. Samalla harjoitellaan myös irtoamista suorilla sekä vauhdin lisäämistä edes näillä osuuksilla. Siinä sivussa treenaillaan hiljakseen tokon AVO -liikkeitä täydellisemmiksi ja aloitellaan VOI -luokan liikkeitä.
 Aurin kanssa keskitytään hauskan pitämiseen treenamisessa, minulla kai jäi jonkinlainen kauhukuva sen valeraskaudesta sekä ahdistuneesta, hitaasta ja flegmaattisesta kooikkerista. Agility on pääasiallinen treenaamisen kohde, aloitetaan keppien opettelu alusta sekä ruvetaan tutustumaan kontaktien tekemiseen oikein (jälleen 2on-2off!). Tokoa tehdään lähinnä omaksi iloksemme, sekä Aurinkoisen mielen aktivoimiseksi. Tavoitteena on joskus päästä BH -koe läpi ja saada ehkä alokasluokan 1-tulos.

 Lopuksi tuleekin isompi kuvapäivitys: ensin juhannukselta (kuvat Heidi Kykkänen), sitten tältä viikolta kun ystäväni Pasi haki itselleen whippettinartun Tarumetsän -kennelistä. Mikä kullannuppu sieltä lähtikään mukaan, minä sain uuden kummikoiran ja Aurinko uuden leikkikaverin :)

Sirius 5v.!


Kaislikossa vaanii vaara...






Pieni varas Aida ja Jedi perässään.